Vaikka Suomella on uskomaton pelikirja joka sisältää äärettömät määrät syöttöketjuja, puolinopeita ja nopeita lähtöjä sekä vielä viiveellä lähtöjä niin missä nämä pelit ratkaistaan on maalien edusta. Siinä Suomi on ollut aika lapanen viime vuosina. Voihan kaukalon nurkat käydä nussimassa vaikka joka vaihdossa mutta se maali on vaan siinä keskellä ja sinne se kiekko pitäisi saada. Ehkä kuvaavin tilanne oli ottelun loppuhetket kun Suomi pelasi ilman maalivahtia niin omat kaverit törmäilivät hyökkäyspään nurkassa eikä ketään ollut maalilla. Ei sitten tehty ottelun loppuhetkillä maalia. Ihme.
Niinimaan avaukset, siis helpot avaukset, menivät pääsääntöisesti hyökkääjän luistimiin. Aika junnumaista toimintaa.
Santalan vauhti ei riittänyt kun turnaus eteni pidemmälle. Alkoi jalka painamaan? Mertaranta jo hehkutti että Santala pääsee yksin läpi ja olinkin jo että mitä ihmettä, mutta lopulta roiskasi kiekon päätyyn kun pakki ajoi kiinni.
Pihlmanin eväät ei riittänyt kovinkaan pitkälle eilisessä pelissä. Liigassa yksi parhaimmista pelipaikallaa - MM-kisojen puolivälierissä ehkä kentän huonoin.
Positiivisesti turnauksessa yllätti Immonen, Kapanen, Rinne. Immosen hypetys liigassa ei uponnut meikäläisen tajuntaan, mutta pakko sanoa että MM-kisoissa kaveri pelasi hyvin kypsää peliä ja täten yllätti allekirjoittaneen. Kapanen osoitti hienosti että vauhtia vielä löytyy ja Rinne otti mun mielestä lähes kaiken mahdollisen eikä ainakaan tällä kertaa veskariin kaaduttu.
Miksi Suomi on pari askelta perässä huippumaita? Sen näkee siitä kun laskee kuinka monta kertaa esim. suomalainen haastaa vastustajan pakin 1-1tilanteessa. Niitä ei montaa kertaa tullut ja jos seuraa vaikka Venäjän peliä niin jokainen kaveri haluaa tehdä maalin ja haastaa koko ajan pakkeja. Pelin suunta on maalia kohti, Suomella nurkkia kohti. Ehkä Hagman on sellainen kaveri joka ainoana haastoi pakkeja, muita ei just nyt tule mieleen.