Aika vetää turnaus yhteen.
OSA I
Bykovin onnistunut valmennus ja pelaajavalinnat
Heti aluksi pitää onnitella Vjatsheslav Bykovia, joka teki miehen työn valmentamalla Venäjä MM-kultaan 15 vuoden tauon jälkeen. Kritisoin Bykovia joistakin pelaajavalinnoista ennen turnausta, ja mielestäni myös aiheesta erityisesti Sergei Mozjakinin osalta, mutta Washingtonin ja San Josen karsiutuminen NHL:n pudotuspeleissä oli Venäjälle onnekasta ja antoi lopulta myös Bykoville tarvittavat eväät mestaruuteen asti.
Venäjän maajoukkueen koko kautta on pidettävä onnistuneena. Euro Hockey Tourilta irtosi voitto historiallisella tavalla, eli Venäjä voitti turnauksen kaikki neljä osaturnausta. Tämä antoi hyvät asetelmat rakentaa joukkue MM-kisoja varten oman sarjan pelaajista ja täydentää joukkue niillä NHL-pelaajilla, jotka katsottiin tarpeelliseksi. Bykovilla oli jopa varaa jättää Nikolai Zherdevin ja Aleksei Kovalevin tasoisia pelaajia pois joukkueesta, vaikka on silti sanottava, että Sergei Mozjakinin tai Maksim Sushinskyn korvaaminen edellämainituilla pelaajilla tuskin olisi ainakaan heikentänyt Venäjän joukkuetta. Kovalevin kunniaksi on sanottava se, että hän matkusti Quebeciin katsomaan Venäjän ratkaisuottelut siitä huolimatta, että valmennusjohto ei halunnut ottaa miestä mukaan pelaamaan.
Venäjää kiusasi ennen turnausta myös loukkaantumisten suma. Jarruketjun sentteriksi suunniteltu Ivan Neprjajev ei voinut osallistua turnaukseen loukkaantumisen vuoksi. Jaroslavlissa hyvän kauden pelannut Aleksei Jashin puolestaan kieltäytyi. Mahtaako Jashinia nyt harmittaa tuo kieltäytyminen? Omskin hyvä puolustava keskushyökkääjä Artem Tshubarov ja Superliigan paras puolustaja Vitali Atjushov olivat myös loukkaantumisen takia sivussa. Lisäksi ykkösmaalivahdiksi suunniteltu Aleksandr Jeremenko loukkaantui ensimmäisessä pelissä, joten tästäkin syystä Jevgeni Nabokovin saaminen mukaan oli elintärkeää.
On väitetty että Venäjällä olisi ollut muutamaa poikkeusta (Malkin, Datsjuk, Gontshar) lukuunottamatta paras mahdollinen joukkueensa jalkeilla. Mielestäni ei ollut. Edellämainitut loukkaantumiset (Atjushov, Neprjajev, Tshubarov) ja kieltäytymiset (Jashin, Aleksandr Frolov) vaikuttivat joukkueen kokoonpanoon. Esimerkiksi nelosketjun sentteri Konstantin Gorovikov valittiin mukaan vain kieltäytymisten ja loukkaantumisten vuoksi.
Venäjän tästä joukkueesta puuttuivat ainakin seuraavat pelaajat, jos haetaan absoluuttisesti parasta Venäjän joukkuetta: Jevgeni Malkin, Pavel Datsjuk, Sergei Gontshar, Aleksandr Frolov, Aleksei Jashin, Aleksei Kovalev, Nikolai Zherdev, Anton Voltshenkov, Viktor Kozlov, Ivan Neprjajev, Vitali Atjushov, Slava Kozlov, Aleksandr Koroljuk ja Sergei Zubov.
Mutta se pelaajavalinnoista.
Venäjän esitykset turnauksessa
Venäjä pelasi koko turnauksen ajan tasaisesti. Se voitti turnauksessa kaikki ottelunsa. Vain kerran jouduttiin rangaistuslaukauksiin ja mielenkiintoisesti se tapahtui Valko-Venäjää vastaan. Tuo ottelu olikin Venäjän heikoin turnauksessa. On myönnettävä, että Valko-Venäjä -ottelun jälkeen en jaksanut uskoa mestaruuteen tai edes mitaliin, mutta voitollisen Ruotsi-ottelun ja Sveitsin varmistumisen puolivälierävastustajaksi jälkeen tilanne alkoi näyttää selvästi valoisammalta.
Puolivälierässä Sveitsiä vastaan Venäjä löysi yhden ylimääräisen vaihteen alkusarjaan verrattuna ja isompiaan kiusaamaan ja voittamaankin tottunut Sveitsi oli vailla mahdollisuuksia kurinalaisesti pelanneen punapaitaisen joukkueen kanssa.
Välierässä Suomea vastaan Venäjä muutti taktiikkaa Sveitsi-otteluun verrattuna, näin varsinkin ensimmäisessä erässä. Kiekollinen hallinta luovutettiin suosiolla Suomelle ja Suomen annettiin puskea Venäjän keskialueen puolustusmuuriin erän verran. Toisessa erässä Venäjä otti vähitellen kiekollisen hallinnan itselleen, eikä Suomi löytänyt koko ottelussa lääkkeitä Venäjän erittäin kontrolloidun pelitavan murtamiseen. Vaikka Venäjä oli Kanadaa vastaan finaalissa erittäin hyvä, niin silti Venäjän paras peli turnauksessa oli välierä Suomea vastaan.
Finaalissa Venäjä oli Kanadaa edellä koko ajan, vaikka Kanada pääsi tuomarivirheen (Sushinskin kaataminen) ja 5-3 -ylivoiman turvin kahden maalin johtoon jo ensimmäisessä erässä. Venäjän selkäranka ei katkennut missään tilanteessa ja Kanadan etumatka kurottiin kiinni jatkuvalla paineen luomisella Kanadan pakkeihin, nopealla keskialueen ylittämisellä ja suunnanmuutospelillä. Kanadan isokokoiset ja hitaat puolustajat eivät pysyneet perässä ja riittävän monta maalipaikkaa luotuaan Venäjä myös nousi tasoihin, ja lopulta jatkoajalla myös voittoon asti. Yksi mielenkiintoinen havainto oli myös se, että kovan tason NHL-puolustajat Bouwmeester ja Burns olivat noin selvästi vaikeuksissa erityisesti Kazanin seuraketjua vastaan ja vieläpä pienessä kaukalossa.
Sergei Fedorov
Venäjän pelaajista haluan nostaa esille Sergei Fedorovin (myöhemmin tulee arvio erikseen kaikista pelaajista). Alkusarjan otteluissa Sergei ei ollut parhaimmillaan, Valko-Venäjää vastaan jopa heikko, mutta pudotuspeleissä Sergei oli se sama Sergei joka johdatti Detroitin kolmeen Stanley Cupin voittoon. Nämä olivat Fedoroville kolmannet MM-kisat ja samalla tuli yhtä mones kultamitali. Hänen panoksensa jäällä oli loistava. Hän oli se "liima" joka piti ykkösketjun kasassa. Hän antoi myös jatkoajalla siniviivaa pitkin millintarkan syötön Kovaltshukille, jolla oli sen jälkeen vapaa väylä nousta p-pisteiden kaarelle ja käyttää maailman parasta rannelaukaustaan. Fedorov pelasi yksinkertaisesti loistavasti kaikissa kolmessa pudotuspelissä enkä löydä hänen pelistään mitään moitteen sijaa. Fedorovin peli todistaa myös sen, että lähes nelikymppinenkin pelaaja voi vielä nousta pelillisen johtajan asemaan (pieni vihje Saku Koivulle ja Teemu Selänteelle, jotka ovat Fedorovia nuorempia). Fedorovin henkinen johtajuus oli tälle melko nuorelle ja voittamaan tottumattomalle joukkueelle varmasti tärkeä.