The Original Jags
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
OSA II
YLE:n asiantuntijatiimin virheellinen arvio
Haluan puuttua myös siihen erityisesti YLE:n asiantuntijajoukon viljelemään mielipiteeseen, että nyt nähty Venäjä olisi ollut ensimmäinen Venäjä sitten vuoden 1993 joka todella pelasi yhteen joukkueena. Ei pidä mielestäni paikkaansa. Nyt tullut mestaruus on jo pidemmän ajan trendin tulos.
Pidän kautta 2004-2005 eräänlaisena käännekohtana. 2000-luvun turnauksissa Venäjä ei todellisuudessa taistellut MM-kullasta vuosina 2000-2004. Venäjä oli finaalissa vuonna 2002, mutta pelillisesti se ei olisi ansainnut olla siellä ja se finaalipaikka tuli onnen, loistaavan maalivahtipelin ja suorastaan äärimmäisyyteen asti viedyn puolustusvoittoisen pelityylin ansiosta.
Vuoden 2005 MM-kisojen jälkeen Venäjä on ollut kaikissa turnauksissa hyvä myös joukkueena, ei vain lauma yksilöitä. Itse asiassa Venäjä on hävinnyt viimeksi ottelun varsinaisella peliajalla MM-kisoissa vuonna 2004! Venäjä on nyt pelannut neljä MM-turnausta peräkkäin häviämättä yhtään ottelua varsinaisella peliajalla. Se, ettei Venäjä voittanut mestaruutta vuosina 2005-2007 johtui huonosta onnesta, huonosta maalivahtipelistä ja Hannu Henrikssonista. Huonosta joukkuepelaamisesta se ei johtunut.
Pelillisesti Venäjä oli paras joukkue kaikissa turnauksissa vuosina 2005-2007. Venäjä on myös voittanut mitalin kolme kertaa viimeisen neljän vuoden aikana, joten se on Suomen ja Kanadan ohella ollut kaikista tasaisin suorittaja viime vuosien turnauksissa.
Venäjän oman liigan pelaajien panos
Venäjän joukkueen rakenteessa huomio kiinnittyy kotimaassa pelaavien pelaajien määrään. Vaikka parhaat pelaajat erityisesti pudotuspeleissä olivatkin NHL-pelaajia (Nabokov, Feds, Ovy, Semin, Kovy), niin Venäjän liigassa pelaavat pelaajat muodostivat kenttäpelaajien enemmistön. Jotkut Jatkoajan kirjoittajat esittivät Venäjän liigan pudotuspelejä nähtyään kritiikkiä Venäjän liigan fyysisyyden puutteesta johtuen. Nyt kuitenkin kävi niin, että isokokoiset mörssärit ja NHL:n profiilipelaajat Nashin, Heatleyn, Getzlafin ja Doanin johdolla olivat kulmaväännöissä aika aseettomia Superliigan pakkeja, kuten Kornejevia, Proshkinia, Nikulinia ja Markovia vastaan. Kanadan hyökkääjät hävisivät selvästi enemmän kaksinkamppailuja näitä pelaajia vastaan kuin voittivat. Voisin heittää pienen haasteen ja kysymyksen Superliigan fyysisyyden puutetta kritisoineille, että miksi Kanadan isokokoiset ja fyysiset hyökkääjät eivät onnistuneet näitä puolustajia vastaan, jotka teidän mielestänne eivät ole laisinkaan tottuneet fyysiseen peliin kotiliigassaan?
Myös Kazanin seuraketju - päästyään yhteen pelaamaan - pystyi jatkuvasti pitämään kiekkoa Kanadan kenttäpäädyssä ja rakentamaan tilanteita Kanadan maalille.
Mestaruuden merkitys Venäjän jääkiekolle ja venäläisen jääkiekon tulevaisuus
Mitä tämä mestaruus sitten merkitsee Venäjän kiekkoilulle ja mikä on Venäjän jääkiekkoilun tulevaisuus? Uskon, että nyt tullut mestaruus palautti monen venäläisen uskon omaan kiekkoiluunsa. Pitkä 15 vuoden mestaruudeton putki varmasti aiheutti monessa sellaisia ajatuksia, myös allekirjoittaneessa, että onko venäläisestä joukkueesta enää voittamaan mestaruuksia. Venäläiset seurajoukkueet ja juniorijoukkueet kyllä pystyivät voittamaan, mutta miesten maajoukkueelta tämä ei näyttänyt onnistuvan sitten millään. Mutta nyt voi sanoa, että myös venäläiset miehet osaavat voittaa, kun kaikki naksahtaa kohdalleen. Punakonemaiset yhdeksän mestaruuden putket ovat varmasti historiaa eikä sellaiseen hallintaan ole enää mahdollisuutta, mutta toivottavasti 15 vuoden mestaruudettomat putket ovat myös lopullisesti historiaa.
Venäjän jääkiekon tulevaisuutta pidän hyvänä, mutta myös haasteita on paljon. Venäläinen järjestelmä ei tuota - suurimmaksi osaksi resurssien puutteesta johtuen - yhtä paljon huippupelaajia kuin Kanadan järjestelmä. 70,000 rekisteröidyllä pelaajalla ja noin 150 jäähallilla on vaikea kilpailla Kanadan 600,000 rekisteröityä pelaajaa ja lähes 4000 jäähallia vastaan. Jos Venäjä ei kykene lisäämään kiekkoresurssiensa määrää olennaisesti, ei se pysty todellisuudessa haastamaan Kanadaa jääkiekkoilun ykkösmaana, vaikka yksittäisten huippupelaajiensa ansiosta pystyykin voittamaan Kanadan parhaan mahdollisen joukkueen. Kanada tulee tuottamaan enemmän huippupelaajia kuin Venäjä niin kauan, kun sillä on kymmenkertaiset resurssit Venäjään verrattuna.
Venäläisten kiekkojohtajien suurin haaste on jääkiekkoilun suosion ja aseman nostaminen sille tasolle, missä se oli Neuvostoliiton aikana, ja mieluusti siitä ylikin. Taloudellisen panostuksen avulla Venäjällä pitäisi olla mahdollisuus kaksinkertaistaa resurssien määrä (pelaajamäärä yli 150,000 ja hallimäärä yli kolmensadan) seuraavan vuosikymmenen aikana. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että nyt jääkiekkoa rahoittavat tahot ottavat haasteen tosissaan vastaan ja ovat valmiita sijoittamaan rahaa järjestelmän kehittämiseen siten, että jääkiekon pariin pystytään saamaan nykyistä enemmän huippulahjakkaita nuoria.
Venäläisellä seuratoiminnalla sen sijaan menee paremmin kuin koskaan. Venäjän liigaa pidetään yleisesti Euroopan parhaana. Seuroilla on rahaa maksaa miljoonatason palkkoja pelaajilleen. Uusia huipputason areenoita on noussut kuin sieniä sateella. Talouskasvun myötä myös pääsylippujen hintoja on voitu nostaa, eikä tämä ole karkottanut yleisöä pois otteluista. Jos Venäjän hyvä taloudellinen tilanne säilyy ennallaan, niin en näe juurikaan mahdollisuutta sille että joku muu eurooppalainen sarja voisi haastaa Venäjän sarjan. Euroopan kakkossarjana pidetty Ruotsin Elitserien menetti kaksi parasta hyökkääjäänsä Tony Mårtenssonin ja Mattias Weinhandlin Venäjälle. Pitää silti muistaa, että Venäjän sarjakiekkoilun tila on suoraan verrannollinen Venäjän taloudelliseen tilanteeseen. Jos kävisi niin, että Venäjän talous ajautuisi Baltian maiden kaltaiseen lamaan, niin se tarkoittaisi varmasti myös jääkiekkoiluun suuntautuvien rahavirtojen merkittävää vähenemistä. Juuri nyt tällaista lamaa ei ole näköpiirissä, mutta mikään itsestäänselvyys Venäjän sarjan taloudellinen ylivoima suhteessa muuhun Eurooppaan ei ole pidemmällä aikavälillä.
Joka tapauksessa Venäjän sarjalla menee nyt lujaa ja venäläisen jääkiekkoilun ystävänä on pakko tunnustaa, että tämä tilanne tuntuu enemmän kuin mukavalta. 1990-luvun heikkouden ja nöyryytysten vuosina NHL ja myös SM-liigajoukkueet ottivat Venäjältä kenet tahtoivat. Eivät ota enää.
YLE:n asiantuntijatiimin virheellinen arvio
Haluan puuttua myös siihen erityisesti YLE:n asiantuntijajoukon viljelemään mielipiteeseen, että nyt nähty Venäjä olisi ollut ensimmäinen Venäjä sitten vuoden 1993 joka todella pelasi yhteen joukkueena. Ei pidä mielestäni paikkaansa. Nyt tullut mestaruus on jo pidemmän ajan trendin tulos.
Pidän kautta 2004-2005 eräänlaisena käännekohtana. 2000-luvun turnauksissa Venäjä ei todellisuudessa taistellut MM-kullasta vuosina 2000-2004. Venäjä oli finaalissa vuonna 2002, mutta pelillisesti se ei olisi ansainnut olla siellä ja se finaalipaikka tuli onnen, loistaavan maalivahtipelin ja suorastaan äärimmäisyyteen asti viedyn puolustusvoittoisen pelityylin ansiosta.
Vuoden 2005 MM-kisojen jälkeen Venäjä on ollut kaikissa turnauksissa hyvä myös joukkueena, ei vain lauma yksilöitä. Itse asiassa Venäjä on hävinnyt viimeksi ottelun varsinaisella peliajalla MM-kisoissa vuonna 2004! Venäjä on nyt pelannut neljä MM-turnausta peräkkäin häviämättä yhtään ottelua varsinaisella peliajalla. Se, ettei Venäjä voittanut mestaruutta vuosina 2005-2007 johtui huonosta onnesta, huonosta maalivahtipelistä ja Hannu Henrikssonista. Huonosta joukkuepelaamisesta se ei johtunut.
Pelillisesti Venäjä oli paras joukkue kaikissa turnauksissa vuosina 2005-2007. Venäjä on myös voittanut mitalin kolme kertaa viimeisen neljän vuoden aikana, joten se on Suomen ja Kanadan ohella ollut kaikista tasaisin suorittaja viime vuosien turnauksissa.
Venäjän oman liigan pelaajien panos
Venäjän joukkueen rakenteessa huomio kiinnittyy kotimaassa pelaavien pelaajien määrään. Vaikka parhaat pelaajat erityisesti pudotuspeleissä olivatkin NHL-pelaajia (Nabokov, Feds, Ovy, Semin, Kovy), niin Venäjän liigassa pelaavat pelaajat muodostivat kenttäpelaajien enemmistön. Jotkut Jatkoajan kirjoittajat esittivät Venäjän liigan pudotuspelejä nähtyään kritiikkiä Venäjän liigan fyysisyyden puutteesta johtuen. Nyt kuitenkin kävi niin, että isokokoiset mörssärit ja NHL:n profiilipelaajat Nashin, Heatleyn, Getzlafin ja Doanin johdolla olivat kulmaväännöissä aika aseettomia Superliigan pakkeja, kuten Kornejevia, Proshkinia, Nikulinia ja Markovia vastaan. Kanadan hyökkääjät hävisivät selvästi enemmän kaksinkamppailuja näitä pelaajia vastaan kuin voittivat. Voisin heittää pienen haasteen ja kysymyksen Superliigan fyysisyyden puutetta kritisoineille, että miksi Kanadan isokokoiset ja fyysiset hyökkääjät eivät onnistuneet näitä puolustajia vastaan, jotka teidän mielestänne eivät ole laisinkaan tottuneet fyysiseen peliin kotiliigassaan?
Myös Kazanin seuraketju - päästyään yhteen pelaamaan - pystyi jatkuvasti pitämään kiekkoa Kanadan kenttäpäädyssä ja rakentamaan tilanteita Kanadan maalille.
Mestaruuden merkitys Venäjän jääkiekolle ja venäläisen jääkiekon tulevaisuus
Mitä tämä mestaruus sitten merkitsee Venäjän kiekkoilulle ja mikä on Venäjän jääkiekkoilun tulevaisuus? Uskon, että nyt tullut mestaruus palautti monen venäläisen uskon omaan kiekkoiluunsa. Pitkä 15 vuoden mestaruudeton putki varmasti aiheutti monessa sellaisia ajatuksia, myös allekirjoittaneessa, että onko venäläisestä joukkueesta enää voittamaan mestaruuksia. Venäläiset seurajoukkueet ja juniorijoukkueet kyllä pystyivät voittamaan, mutta miesten maajoukkueelta tämä ei näyttänyt onnistuvan sitten millään. Mutta nyt voi sanoa, että myös venäläiset miehet osaavat voittaa, kun kaikki naksahtaa kohdalleen. Punakonemaiset yhdeksän mestaruuden putket ovat varmasti historiaa eikä sellaiseen hallintaan ole enää mahdollisuutta, mutta toivottavasti 15 vuoden mestaruudettomat putket ovat myös lopullisesti historiaa.
Venäjän jääkiekon tulevaisuutta pidän hyvänä, mutta myös haasteita on paljon. Venäläinen järjestelmä ei tuota - suurimmaksi osaksi resurssien puutteesta johtuen - yhtä paljon huippupelaajia kuin Kanadan järjestelmä. 70,000 rekisteröidyllä pelaajalla ja noin 150 jäähallilla on vaikea kilpailla Kanadan 600,000 rekisteröityä pelaajaa ja lähes 4000 jäähallia vastaan. Jos Venäjä ei kykene lisäämään kiekkoresurssiensa määrää olennaisesti, ei se pysty todellisuudessa haastamaan Kanadaa jääkiekkoilun ykkösmaana, vaikka yksittäisten huippupelaajiensa ansiosta pystyykin voittamaan Kanadan parhaan mahdollisen joukkueen. Kanada tulee tuottamaan enemmän huippupelaajia kuin Venäjä niin kauan, kun sillä on kymmenkertaiset resurssit Venäjään verrattuna.
Venäläisten kiekkojohtajien suurin haaste on jääkiekkoilun suosion ja aseman nostaminen sille tasolle, missä se oli Neuvostoliiton aikana, ja mieluusti siitä ylikin. Taloudellisen panostuksen avulla Venäjällä pitäisi olla mahdollisuus kaksinkertaistaa resurssien määrä (pelaajamäärä yli 150,000 ja hallimäärä yli kolmensadan) seuraavan vuosikymmenen aikana. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että nyt jääkiekkoa rahoittavat tahot ottavat haasteen tosissaan vastaan ja ovat valmiita sijoittamaan rahaa järjestelmän kehittämiseen siten, että jääkiekon pariin pystytään saamaan nykyistä enemmän huippulahjakkaita nuoria.
Venäläisellä seuratoiminnalla sen sijaan menee paremmin kuin koskaan. Venäjän liigaa pidetään yleisesti Euroopan parhaana. Seuroilla on rahaa maksaa miljoonatason palkkoja pelaajilleen. Uusia huipputason areenoita on noussut kuin sieniä sateella. Talouskasvun myötä myös pääsylippujen hintoja on voitu nostaa, eikä tämä ole karkottanut yleisöä pois otteluista. Jos Venäjän hyvä taloudellinen tilanne säilyy ennallaan, niin en näe juurikaan mahdollisuutta sille että joku muu eurooppalainen sarja voisi haastaa Venäjän sarjan. Euroopan kakkossarjana pidetty Ruotsin Elitserien menetti kaksi parasta hyökkääjäänsä Tony Mårtenssonin ja Mattias Weinhandlin Venäjälle. Pitää silti muistaa, että Venäjän sarjakiekkoilun tila on suoraan verrannollinen Venäjän taloudelliseen tilanteeseen. Jos kävisi niin, että Venäjän talous ajautuisi Baltian maiden kaltaiseen lamaan, niin se tarkoittaisi varmasti myös jääkiekkoiluun suuntautuvien rahavirtojen merkittävää vähenemistä. Juuri nyt tällaista lamaa ei ole näköpiirissä, mutta mikään itsestäänselvyys Venäjän sarjan taloudellinen ylivoima suhteessa muuhun Eurooppaan ei ole pidemmällä aikavälillä.
Joka tapauksessa Venäjän sarjalla menee nyt lujaa ja venäläisen jääkiekkoilun ystävänä on pakko tunnustaa, että tämä tilanne tuntuu enemmän kuin mukavalta. 1990-luvun heikkouden ja nöyryytysten vuosina NHL ja myös SM-liigajoukkueet ottivat Venäjältä kenet tahtoivat. Eivät ota enää.
Viimeksi muokattu: