Niin, toivottavasti tänne ei nyt eksy niitä, joilla on traumoja kansakoulun pakkohiihdosta ja siksi tarve purkaa vihaansa. Avautumiselle on omia ketjuja. Tässä ketjussa pyrittäkööän arvostamaan hienoa talviurheilua.
On taas kohta pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisojen aika. Nämä skabat olivat joskus elämää tärkeämmät kisailut, mutta vaikka MM-kisat 2001 ja Salt Lake 2002 aiheuttivat henkisiä kärsimyksiä, niin on pakko myöntää, että maastohiihto on lajina mielenkiintoisempi kuin ennen käryjä. Yhdistetty on alamaissa, mäkihyppy sen sijaan porskuttaa.
Kun maastohiihdossa koko 1990-luvulla mitalit jaettiin käytännössä alle kymmenelle miehelle, on nyt pallille tunkemassa jopa 30 miestä per kisat. Naisten hiihto on jäänyt jälkeen, Sara Rennerin ja Justina Kowalczyckin kaltaiset yrittäjät "uusista" maista ovat harvinaisia.
Sen sijaan miesten puolella Val di Fiemmessä 2003 jenkkihiihtäjät nappasivat kaksi nelossijaa (ja yhdistetyssä tuli kultaa) ja kuninkuusmatkan voitti tshekki. Espanjan Gutierrez jatkoi samalla matkalla kovaa sarjaansa arvokisojen pitkillä matkoilla ja Japanin Imai hiihti Salt Laken tavoin kympin sakkiin. Ketkä nyt yllättävät?
Katsastetaan ensin mitä tapahtui 2003.
Yhistetyssä USA:n Johnny Spillane ja Saksan Ronny Ackerman veivät henkilökohtaiset kullat. Samppa Lajunen otti normaalikisan pronssin ja joukkuekisassa tuli Suomelle samanvärinen lätkä. Hannu Manniselta kisat menivät täysin penkin alle. Mies hiihteli sprintissä maaliin ynnä muiden joukossa, kiinnostuksensa täysin menettäneenä.
Mäkihypyssä juhli Adam Malysz. Suomen joukkueen heikko lenkki oli Janne Ahonen, joka putosi normaalimäen kisasta. Suurmäessä Matti Hautamäki hyppäsi hopeaa, joka oli yllätys etukäteen katsoen, mutta harjoitusten perusteella odotettu tulos. MM-kisadebytantit Arttu Lappi ja Tami Kiuru avasivat hyvillä suorituksilla, mutta Janne Ahonen oli pihalla ja kaatui avaushypyn.
Ahonen sai armon joukkuemäkeen, mutta jäi avaukierroksella kauas huippusuorituksesta. Mutta Tami Kiuru ja Arttu Lappi taistelivat upeasti. Kaksikko yllätti kaikki ja hyppäsi Suomen kultaan. Matti Hautamäki oli kisassa odotetun kova ja Janne paikkasi toisellaan. Ero Japaniin oli lopulta murskaava.
Vahvat esitykset siis Tamilta ja Artulta. Nyt maailmanmestari Lappi ei pääse koettamaan uusintaa, mutta Janne Ahosesta olemme kyllä kuulleet...
Normaalimäessä hyppäsi Vellu Lindström. Suomen kokonaispanos oli hyvä, mutta Hautamäki ei onnistunut toisellaan, ja Suomi jäi ilman mitalia. Tommy Ingebritsen hyppäsi Norjalle lohtua, ja Noriaki Kasai otti kisojen kolmannen mitalinsa. Malyszille kukaan ei mahtanut mitään.
Miesten massalähtöä en mielelläni muistele. Katsoin kisaa kovin toivein, sillä norjalaiset olivat kisanneet epätasaisesti kauden mittaan. Nyt tulee norskeille turpaan, ajattelin.
Norja otti kolmoisvoiton. Vitutus oli ennennäkemätön.
Perinteisen viidellätoista voitto meni Saksaan, Axel Teichmannille, mutta suuri paukku oli syntyä USA:n Kris Freemanin toimesta. Kärki lähti tällä kertaa ladulle alkupäässä, kun uskottiin sään suosivan alkupään menijöitä, mutta kävikin niin, että loppupäässä keli oli parempi. Freeman oli yllättää kaikki, mutta jäi neloseksi. Kerrankin tuli huudettua jenkin puolesta..
Skiathlonissa Per Elofsson otti Ruotsille kultaa, Jörgen Brink nappasi pronssin. Hopealle ylsi Tore Ruud Hofstadt Norjasta. Pahinta oli, että veteraani Markus Hasler Liechtensteinista jäi harmittavasti neljänneksi.
Miesten viesti oli dramaattinen. Suomalaiset sekoilivat aluksi kunnolla. Timo Toppari veti letkaa avausosuudella, mutta romahti yhdessä Norjan kanssa reilun minuutin päähän kärjestä. Sveitsi hallitsi perinteisen osuuksia yhdessä Viron kanssa. Sveitsillä oli Burgemeister ja Koch ja Virolla Mäe ja Veerpalu, joten kukaan ei yllättynyt. Sen sijaan se yllätti, että Sveitsi jatkoi pistesijoilla loppuun asti ollen komeasti viides.
Saksan veteraani Schlutter pilasi varman kullan Saksalta omalla osuudellaan. Norja nousi avausosuuden jämäsijoilta kärkeä kohti, mutta vielä kilometri ennen maalia näytti siltä, että kulta mene Rutosiin. Saksa ja Norja hiihtivät keskenään hopeasta. Sitten tapahtui jotain todella outoa. Peesailustaan ja takaa-ajomenestyksestään tuttu Jörgen Brink romahti yhdessä nousussa täysin ja päästi takaa-ajajat ohi. Brinkillä oli suuria vaikeuksia jatkaa maaliin asti, ja vain vaivoin Venäjä pysyi takana. Pysyi kuitenkin. Loppukirissä Alsgaard vei Norjan kultaan.
Sami Repo nosti Suomen ankkuriosuudella kuudenneksi, mikä oli enemmän kuin joukkue olisi ansainnut. Taakse jäi muun muassa Italia.
Sprintissä mitalit menivät Ruotsiin ja Norjaan.
Viidelläkympillä Norjan varannot oli kulutettu loppuun. Kisa oli turskille kauhea katastrofi, kympin joukkoon ei mahtunut yhtään hemoglobiini-ihmettä.
Kisa oli yksi kaikkien aikojen hienoimpia. Suomen Teemu Kattilakoski ja USA:n Carl Swenson starttasivat alkupäässä. Swenson oli alusta asti mitalivauhdissa, ja peesiin päässyt Kattilakoski nousi vähitellen kohti kärkeä. Jossakin vaiheessa Swensonilta katkesi sauva ja kun väliajat kertoivat Kattilakosken jättäneen Swensonia, ehti eräskin tarkkailija alkaa unelmoida mitalista... no, aivan niin ei käynyt. Swenson jäi viidenneksi, ja Teemu kiri kahdeksanneksi.
Kisa näytti jossain vaiheessa menevän yhdessä hiihtäneille Tshekin Martin Koukalille tai Italian veteraanille Fulvio Valbusalle. Mutta kun Koukal jätti Valbusan, putosi italiaano kauas kärjestä. Sen sijaan Koukal hiihti ylivoimaiseen ja yllättävään kultaan.
Hopea meni Ruotsiin. Andreas Södergren sujutteli sijalle perässään Jörgen Brink. Maailman paras roikkuja oli toipunut viestistä ja nousi kuin vahingossa pronssille. Ruotsiin meni myös nelossija, mutta Ruotsin hiihdon kunigas Per Elofsson jäi kauas kärjestä, eikä miehestä sen koommin ole kuultu..
Naisten massalähdön voiton vei Norjan raivostuttava Bente Skari. Viron doping-epäilyistä vapautunut Kristina Smigun otti hopeaa. Sen sijaan Kaisa Varis joutui jättämään kisan väliin liian korkeiden veriarvojen takia. Myöhemminhän käry kävi. Riikka Sirviö oli kuudes ja Annmari Viljanmaa seitsemäs.
Naisten kympillä voittokaksikko oli sama. Suomen naiset hiihtivät kaikki neljä sijoille 10-14.
Smigun taas voitti skiathlonin, suomalaiset jäivät hieman enemmän kärjestä tällä kertaa. Saksan Evi Sachenbacjer nappasi hopeaa.
Viestissä Suomi kiri hopealle, mutta joukkueeseen jostain syystä valittu Varis jäi kiinni kisojen jälkeen dopingista, ja hopea meni Suomelta sivu suun. Varis oli riski, ja hänen valintaansa pitää ihmetellä. Eikö käry muka haissut jo Val di Fiemmessä, kun Suomessa epäiltiin veriarvojen nostokeinoja..
Sprintissä mitalit Norjaan ja Saksaan. Pitrjo Manninen jäi b-finaaliin.Kolmellakympillä kaksoisvoitto meni Venäjälle.
Tällä kertaa yhdistetystä pitäisi tulla Hannu Mannisen näytös. Joskushan ikiepäonnistujan on arvokisoissa onnistuttava. Ronny Ackermann ja Todd Lodwick ovat vahvoja. Kannattaa myös pelätä Norjan Kenneth Braatenia ja Itävallan sietämätöntä Felix Gottwaldia. Georg Hettich, Christian Bieler ja muut keskieurooppalaiset keskinkertaisuudet saattavat yltää kapiseen pronssiin.
Joukkuekisan taso ei päätä huimaa. Norjalaiset osin ovat olleet nousukuntoisia, ja saattavat yllättää jopa kultaan asti yltäen. Saksalla, Itävallalla ja Suomella on kullakin kova ykköstykki, mutta epätasaisuutta joukkueessa. Tai paremminkin tasapaksuutta. Nämä neljä jakavat mitalit varmasti.
Mäkihypyssä Adam taitaa viedä taas kaiken. Myös Ljökelsöy on vahva, ja eiköhän Janne Ahonen veny mitaleille. Janda, Höllwarth, Morgenstern ja Widhölzl ovat kärkkymässä suosikkien epäonnistumista.
Muistan ajan, kun suomalaiset odottivat normaalimäen kisaa. Nyt toiveet ovat enemmämänkin suurmäessä, jossa Jussilainen, Kiuru ja Hautamäki ovat parhaimmillaan. Tosin normaalimäki on yllätyksellinen, sillä sitä ei juuri hypätä. Jos Janne tai Adam ei sitä kisaa vie, niin toivoisi Höllawarthille onnistumista.
Molemmista mäistä hypätään joukkuekisat, mikä on typerää, mutta onhan kotimaa Saksa. Suomessahan hypättiin samoin 2001, mutta Italiassa 2003 ei tarvinnut yrittää lisämitaleita isännille. Suomi on ainakin isossa mäessä vahva.
Hiihdot ovat tietenkin parasta antia. Valitettavasti ohjelmassa on kaiken maailman Brinkeille sopivaa idioottimainen takaa-ajo ja täysin turha sprinttiviesti. Sprintti kyllä kelpaa minulle, vaikka en siitä innostu.
Onneksi viiskymppiä/kolmekymppiä on perinteisellä ja mukaan mahtuu vapaalla hiihtotavalla väliaikalähtö.
Suomen miehet yllättävät heti avausmatkalla, sillä yksi mies nousee kympin sakkiin ja toinen siihen tuntumaan. Kun osanottajia on rajoitettu, pystyvät miehet muutenkin sijoille 20-30. Sprintissä suomalaismies voi yltää B-finaaliin. Viestissä saattaa tulla hyvääkin jälkeä jos pertsa sujuu joten kuten.
Naisten osalta tilanne on valoisa. Sprinttiviestissä on mahdollisuus kultaan asti, samoin normaalissa viestissä. Virpi Kuitunen on mitaliehdokas, vaikka matkat eivät ole hänelle sopivia. Sprintissä uskoisi mitalin tulevan jollekin tytöistä.
Miesten hiihdosta meni himean makua Ranskan loistavan Vincetn Vittozin käryttyä typerästi peiteaineesta. Silti porukkaa riittää, ja pakka on melko auki. Harmi vain, että ohjelma on niin typerä.
On taas kohta pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisojen aika. Nämä skabat olivat joskus elämää tärkeämmät kisailut, mutta vaikka MM-kisat 2001 ja Salt Lake 2002 aiheuttivat henkisiä kärsimyksiä, niin on pakko myöntää, että maastohiihto on lajina mielenkiintoisempi kuin ennen käryjä. Yhdistetty on alamaissa, mäkihyppy sen sijaan porskuttaa.
Kun maastohiihdossa koko 1990-luvulla mitalit jaettiin käytännössä alle kymmenelle miehelle, on nyt pallille tunkemassa jopa 30 miestä per kisat. Naisten hiihto on jäänyt jälkeen, Sara Rennerin ja Justina Kowalczyckin kaltaiset yrittäjät "uusista" maista ovat harvinaisia.
Sen sijaan miesten puolella Val di Fiemmessä 2003 jenkkihiihtäjät nappasivat kaksi nelossijaa (ja yhdistetyssä tuli kultaa) ja kuninkuusmatkan voitti tshekki. Espanjan Gutierrez jatkoi samalla matkalla kovaa sarjaansa arvokisojen pitkillä matkoilla ja Japanin Imai hiihti Salt Laken tavoin kympin sakkiin. Ketkä nyt yllättävät?
Katsastetaan ensin mitä tapahtui 2003.
Yhistetyssä USA:n Johnny Spillane ja Saksan Ronny Ackerman veivät henkilökohtaiset kullat. Samppa Lajunen otti normaalikisan pronssin ja joukkuekisassa tuli Suomelle samanvärinen lätkä. Hannu Manniselta kisat menivät täysin penkin alle. Mies hiihteli sprintissä maaliin ynnä muiden joukossa, kiinnostuksensa täysin menettäneenä.
Mäkihypyssä juhli Adam Malysz. Suomen joukkueen heikko lenkki oli Janne Ahonen, joka putosi normaalimäen kisasta. Suurmäessä Matti Hautamäki hyppäsi hopeaa, joka oli yllätys etukäteen katsoen, mutta harjoitusten perusteella odotettu tulos. MM-kisadebytantit Arttu Lappi ja Tami Kiuru avasivat hyvillä suorituksilla, mutta Janne Ahonen oli pihalla ja kaatui avaushypyn.
Ahonen sai armon joukkuemäkeen, mutta jäi avaukierroksella kauas huippusuorituksesta. Mutta Tami Kiuru ja Arttu Lappi taistelivat upeasti. Kaksikko yllätti kaikki ja hyppäsi Suomen kultaan. Matti Hautamäki oli kisassa odotetun kova ja Janne paikkasi toisellaan. Ero Japaniin oli lopulta murskaava.
Vahvat esitykset siis Tamilta ja Artulta. Nyt maailmanmestari Lappi ei pääse koettamaan uusintaa, mutta Janne Ahosesta olemme kyllä kuulleet...
Normaalimäessä hyppäsi Vellu Lindström. Suomen kokonaispanos oli hyvä, mutta Hautamäki ei onnistunut toisellaan, ja Suomi jäi ilman mitalia. Tommy Ingebritsen hyppäsi Norjalle lohtua, ja Noriaki Kasai otti kisojen kolmannen mitalinsa. Malyszille kukaan ei mahtanut mitään.
Miesten massalähtöä en mielelläni muistele. Katsoin kisaa kovin toivein, sillä norjalaiset olivat kisanneet epätasaisesti kauden mittaan. Nyt tulee norskeille turpaan, ajattelin.
Norja otti kolmoisvoiton. Vitutus oli ennennäkemätön.
Perinteisen viidellätoista voitto meni Saksaan, Axel Teichmannille, mutta suuri paukku oli syntyä USA:n Kris Freemanin toimesta. Kärki lähti tällä kertaa ladulle alkupäässä, kun uskottiin sään suosivan alkupään menijöitä, mutta kävikin niin, että loppupäässä keli oli parempi. Freeman oli yllättää kaikki, mutta jäi neloseksi. Kerrankin tuli huudettua jenkin puolesta..
Skiathlonissa Per Elofsson otti Ruotsille kultaa, Jörgen Brink nappasi pronssin. Hopealle ylsi Tore Ruud Hofstadt Norjasta. Pahinta oli, että veteraani Markus Hasler Liechtensteinista jäi harmittavasti neljänneksi.
Miesten viesti oli dramaattinen. Suomalaiset sekoilivat aluksi kunnolla. Timo Toppari veti letkaa avausosuudella, mutta romahti yhdessä Norjan kanssa reilun minuutin päähän kärjestä. Sveitsi hallitsi perinteisen osuuksia yhdessä Viron kanssa. Sveitsillä oli Burgemeister ja Koch ja Virolla Mäe ja Veerpalu, joten kukaan ei yllättynyt. Sen sijaan se yllätti, että Sveitsi jatkoi pistesijoilla loppuun asti ollen komeasti viides.
Saksan veteraani Schlutter pilasi varman kullan Saksalta omalla osuudellaan. Norja nousi avausosuuden jämäsijoilta kärkeä kohti, mutta vielä kilometri ennen maalia näytti siltä, että kulta mene Rutosiin. Saksa ja Norja hiihtivät keskenään hopeasta. Sitten tapahtui jotain todella outoa. Peesailustaan ja takaa-ajomenestyksestään tuttu Jörgen Brink romahti yhdessä nousussa täysin ja päästi takaa-ajajat ohi. Brinkillä oli suuria vaikeuksia jatkaa maaliin asti, ja vain vaivoin Venäjä pysyi takana. Pysyi kuitenkin. Loppukirissä Alsgaard vei Norjan kultaan.
Sami Repo nosti Suomen ankkuriosuudella kuudenneksi, mikä oli enemmän kuin joukkue olisi ansainnut. Taakse jäi muun muassa Italia.
Sprintissä mitalit menivät Ruotsiin ja Norjaan.
Viidelläkympillä Norjan varannot oli kulutettu loppuun. Kisa oli turskille kauhea katastrofi, kympin joukkoon ei mahtunut yhtään hemoglobiini-ihmettä.
Kisa oli yksi kaikkien aikojen hienoimpia. Suomen Teemu Kattilakoski ja USA:n Carl Swenson starttasivat alkupäässä. Swenson oli alusta asti mitalivauhdissa, ja peesiin päässyt Kattilakoski nousi vähitellen kohti kärkeä. Jossakin vaiheessa Swensonilta katkesi sauva ja kun väliajat kertoivat Kattilakosken jättäneen Swensonia, ehti eräskin tarkkailija alkaa unelmoida mitalista... no, aivan niin ei käynyt. Swenson jäi viidenneksi, ja Teemu kiri kahdeksanneksi.
Kisa näytti jossain vaiheessa menevän yhdessä hiihtäneille Tshekin Martin Koukalille tai Italian veteraanille Fulvio Valbusalle. Mutta kun Koukal jätti Valbusan, putosi italiaano kauas kärjestä. Sen sijaan Koukal hiihti ylivoimaiseen ja yllättävään kultaan.
Hopea meni Ruotsiin. Andreas Södergren sujutteli sijalle perässään Jörgen Brink. Maailman paras roikkuja oli toipunut viestistä ja nousi kuin vahingossa pronssille. Ruotsiin meni myös nelossija, mutta Ruotsin hiihdon kunigas Per Elofsson jäi kauas kärjestä, eikä miehestä sen koommin ole kuultu..
Naisten massalähdön voiton vei Norjan raivostuttava Bente Skari. Viron doping-epäilyistä vapautunut Kristina Smigun otti hopeaa. Sen sijaan Kaisa Varis joutui jättämään kisan väliin liian korkeiden veriarvojen takia. Myöhemminhän käry kävi. Riikka Sirviö oli kuudes ja Annmari Viljanmaa seitsemäs.
Naisten kympillä voittokaksikko oli sama. Suomen naiset hiihtivät kaikki neljä sijoille 10-14.
Smigun taas voitti skiathlonin, suomalaiset jäivät hieman enemmän kärjestä tällä kertaa. Saksan Evi Sachenbacjer nappasi hopeaa.
Viestissä Suomi kiri hopealle, mutta joukkueeseen jostain syystä valittu Varis jäi kiinni kisojen jälkeen dopingista, ja hopea meni Suomelta sivu suun. Varis oli riski, ja hänen valintaansa pitää ihmetellä. Eikö käry muka haissut jo Val di Fiemmessä, kun Suomessa epäiltiin veriarvojen nostokeinoja..
Sprintissä mitalit Norjaan ja Saksaan. Pitrjo Manninen jäi b-finaaliin.Kolmellakympillä kaksoisvoitto meni Venäjälle.
Tällä kertaa yhdistetystä pitäisi tulla Hannu Mannisen näytös. Joskushan ikiepäonnistujan on arvokisoissa onnistuttava. Ronny Ackermann ja Todd Lodwick ovat vahvoja. Kannattaa myös pelätä Norjan Kenneth Braatenia ja Itävallan sietämätöntä Felix Gottwaldia. Georg Hettich, Christian Bieler ja muut keskieurooppalaiset keskinkertaisuudet saattavat yltää kapiseen pronssiin.
Joukkuekisan taso ei päätä huimaa. Norjalaiset osin ovat olleet nousukuntoisia, ja saattavat yllättää jopa kultaan asti yltäen. Saksalla, Itävallalla ja Suomella on kullakin kova ykköstykki, mutta epätasaisuutta joukkueessa. Tai paremminkin tasapaksuutta. Nämä neljä jakavat mitalit varmasti.
Mäkihypyssä Adam taitaa viedä taas kaiken. Myös Ljökelsöy on vahva, ja eiköhän Janne Ahonen veny mitaleille. Janda, Höllwarth, Morgenstern ja Widhölzl ovat kärkkymässä suosikkien epäonnistumista.
Muistan ajan, kun suomalaiset odottivat normaalimäen kisaa. Nyt toiveet ovat enemmämänkin suurmäessä, jossa Jussilainen, Kiuru ja Hautamäki ovat parhaimmillaan. Tosin normaalimäki on yllätyksellinen, sillä sitä ei juuri hypätä. Jos Janne tai Adam ei sitä kisaa vie, niin toivoisi Höllawarthille onnistumista.
Molemmista mäistä hypätään joukkuekisat, mikä on typerää, mutta onhan kotimaa Saksa. Suomessahan hypättiin samoin 2001, mutta Italiassa 2003 ei tarvinnut yrittää lisämitaleita isännille. Suomi on ainakin isossa mäessä vahva.
Hiihdot ovat tietenkin parasta antia. Valitettavasti ohjelmassa on kaiken maailman Brinkeille sopivaa idioottimainen takaa-ajo ja täysin turha sprinttiviesti. Sprintti kyllä kelpaa minulle, vaikka en siitä innostu.
Onneksi viiskymppiä/kolmekymppiä on perinteisellä ja mukaan mahtuu vapaalla hiihtotavalla väliaikalähtö.
Suomen miehet yllättävät heti avausmatkalla, sillä yksi mies nousee kympin sakkiin ja toinen siihen tuntumaan. Kun osanottajia on rajoitettu, pystyvät miehet muutenkin sijoille 20-30. Sprintissä suomalaismies voi yltää B-finaaliin. Viestissä saattaa tulla hyvääkin jälkeä jos pertsa sujuu joten kuten.
Naisten osalta tilanne on valoisa. Sprinttiviestissä on mahdollisuus kultaan asti, samoin normaalissa viestissä. Virpi Kuitunen on mitaliehdokas, vaikka matkat eivät ole hänelle sopivia. Sprintissä uskoisi mitalin tulevan jollekin tytöistä.
Miesten hiihdosta meni himean makua Ranskan loistavan Vincetn Vittozin käryttyä typerästi peiteaineesta. Silti porukkaa riittää, ja pakka on melko auki. Harmi vain, että ohjelma on niin typerä.