Suomalaisten menestyminen Nhl:ssä on tietysti hieno asia, mutta on tuo silti aikamoista, että Jalonen ei taaskaan saa rapakon takaa juuri ketään. Kaikki kunnia kulta-Mikelle, mutta kyllä tuo joukkue olisi vielä paria kovaa nimeä kaivannut. Hintz olisi aivan supervahvistus, ja nostaisi joukkueen tasoa valtavasti, puhumattakaan että saataisiin vielä Heiskanen. Mutta niin vaan se Dallaskin on punnertamassa jatkoon, vaikka sarja oli jatkoaikamaalin päässä 0-3:sta. Eli kaikki neljä ”suomalaisjoukkuetta” painelee näillä näkymin jatkoon. Viime vuonna Floridan putoaminen Bostonille piti olla varma juttu, mutta toki Panthers punnersi seiskapelistä jatkoon, vaikka olivat maalin päässä putoamisesta kutosessa. Barkov, Lundell ja Luostarinen olisivat aivan oleellisesti vahvistaneet viime kevään vähän hengetöntä Leijonalaumaa.
Se että 2019 tehtiin ”Miracle on ice” liigajoukkueella, ei tarkoita sitä, että se kovinkaan todennäköisesti tapahtuisi uudelleen. Tai varsinkaan sitä, ettei materiaali ratkaisisi paljonkin. Kotikisoissa 2022 ei nähdäkseni mitenkään olisi kaadettu Kanadaa ilman Mikkeä ja Heiskasta. Viime vuonna taas olisi vähintään Sashaa kaivattu. Kyllä se on parista palasesta aina kiinni, tuleeko joukkueesta voittava vaiko ei.
Nyt jotenkin tuntuu, että jää ne ratkaisevat palaset saamatta. Varsinkin kun viime keväästä alkaen on ollut viitteitä siitä, että Suomen ylivertainen pelitapa on ajettu kiinni, ja Jalosen dynastista vain rippeet jäljellä.
No, tämmöistä jurputusta tällä kertaa. Voihan olla, että Jalonen vetää taas kanin hatusta, jonka jälkeen käännän takkini, vedän Karjala-lippiksen päähän ja lähden torille.