MM 2024: Suomi

[voimatonttu]

Onko meidän peli siis bussin lyömistä oman maalin eteen ja toivotaan, että veska ottaa kaiken?

Koska sitä tuo Suomen eilinen peli oli.

Tarvittaessa noin ylivoimaista NHL-rosteria vastaan lyödään bussi oman maalin eteen. Larmi pelasi ihan hyvän pelin, mutta kyllä Ruotsi pidettiin huipputonteilta poissa. Ruotsin paikat tuli yksilövirheistä.

 

[juhnis]

Mitä tulee pelaajien mukanaoloon, paras mahdollinen tilanne olisi toki se, että aloite tulisi pelaajilta itseltään. Jos NHL-pelaajat yhdessä päättävät tulla kisoihin aina kun vain mahdollista, luonnollisesti se houkuttelee myös parhaat Euroopassa pelaavat mukaan. En tosin tiedä, onko MM-kulta minkäänlainen tavoite enää tämän sukupolven suomalaisille huippupelaajille.

Sen verran pitää vielä Sveitsissä pelaavien suomalaisten kieltäytymisistä mainita, että todella monen kausi päättyi tänä keväänä jo maaliskuun alussa, mikä varmasti vaikutti päätökseen jättää kisat väliin.

 

[Wire]

Äitis oli ulinan ytimessä.

Ei tämä minunkaan ensimmäinen jääkiekkopeli ollut. Totta kai pitkiä jää silloin tällöin viheltämättä ja no big deal. Eilen nämä viheltämättä jättämiset ja viheltämiset menivät Ruotsille. Tämä muiden joukossa.

Joskus näin, joskus toisin. Muistan kyllä matseja, joissa tuomarit ovat olleet Suomen taskussa.

Laskitko suomen estämiset? Pitääkö muuten jääkiekossa mennä jäähyt, rikkeet, tuomarivirheet yms. tasan?

 

[erku]

Suomalainen kiekkoväki voisi pohtia, miksi edes Euroopassa pelaavat parhaat pelaajat eivät innostuneet kisoista. Oliko Jalosen käytös jo EHT:llä sitä, että se sai osan pelaajista kieltäytymään? On turha kritisoida tämän joukkueen pelaajia, tekivät voitavansa, mutta iso osa oli aivan liian kovissa peleissä. Yksi hieno taistelu Ruotsia ei kirkasta kokonaiskuvaa.

Sehän nyt ei ole ihan uusi ilmiö, että joinain vuosina europelaajien parhaimmistoa on ollut vaikeaa saada mukaan. 2013, 2014, 2018 ja 2021 ovat ainakin olleet tällaisia vuosia, jolloin iso määrä johtavia europelaajia on jäänyt pois MM-projektista. Eikä Suomi ole yksin tämän ongelman kanssa. Slovakialla ja Ruotsilla esimerkiksi kaksi vuotta sitten isoilta osin parhaat europelurit jättivät MM-kisat väliin. Itse asiassa Ruotsilla myös tänä vuonna europelaajien kermasta Tömmernes, Pudas, Lindholm, De la Rose, Wallmark ja Lindberg eivät tiettävästi olleet käytettävissä, mutta eipä tuosta ongelmaa tullut, kun NHL:stä saivat liki jackpotin.

Suomellahan oli tällä kaudella erikoinen tilanne, että viime vuosien luottopelaajista Hartikainen, Manninen, Vatanen, Rajala, Sallinen, Pesonen Ma.Granlund ja Olkinuora eivät esiintyneet edes EHT:llä. Eli Jalosen käytös EHT:llä tuskin on näiden pelaajien toimintaan vaikuttanut. Onko tässä sitten enemmän se juttu, että kokeneet pelurit ovat kaksi vuotta melko pitkät kaudet vetäneet ja nyt tarvitsevat sitten pidemmän off seasonin ensin palautumiseen ja sitten harjoittelemiseen. Koska kyllähän rehellisyyden nimissä ainakin Hartikaisen ja Pesonen kausi seurajoukkueessa oli odotettua huonompi.

Tässäkin ketjussa on esitetty, että pitkästä leirityksestä pitäisi luopua, jotta kisat kiinnostaisivat pelaajia enemmän. Ainakaan Tsekin kohdalla vastaavaa ongelmaa ei ole, kun aloittivat leirityksen jo viikkoa Suomea aiemmin ja sieltä asti on ollut mukana Cervenkaa, Flekiä ja Beranekia esimerkiksi. Ruotsi toki veti tänä vuonna viikon Suomea lyhyemmän leirityksen, mutta heillä nyt odotusarvoisesti joukkue onkin NHL-pitoisempi kuin Suomella. Jos näkymä olisi se, että Suomen joukkue olisi noin 60-prosenttisesti Pohjois-Amerikasta, niin pitkän leirityksen hyöty on kyseenalainen. Mutta jos tämän vuoden tapaan NHL-apujen määrä jää muutamaan, niin pitkä leiritys ja sen mahdollistama joukkueen tiiveys on nähdäkseni ainoa realistinen keino kuroa Kanadan, Ruotsin ja USA:n pelaajamateriaalietua kiinni.

 

[Ostoskassi]

Suomi pelasi aikalailla sellaisen turnauksen kuin pystyi olettamaan. Materiaali oli hyvinkin puukätinen, mutta taisteleva. Tämän joukkueen DNA näkyikin sitten turnauksen jokaisessa vaiheessa niin hyvässä kuin pahassa.

Jos muutaman nimen nostaa esiin niin Vili Saarijärvi pelasi Ruotsia vastaan todella hyvän pelin ja on kehittynyt omassa puolustuspelissään kyllä ihan kelvolliseksi kokonaisvaltaiseksi puolustajaksi. Hannes "Bjööninen" Björninen pelasi jälleen hyvän turnauksen, repi ja raastoi. Pystyi pysymään myös kiekossa ihan hyvin. Ei välttämättä Björnisen kiekollisia kykyjä arvoteta Suomessa ihan oikealle tasolle. Ruotsissahan Brjörninen viilettää jo melkein taitopelaajan roolissa, tuloskentällisissä, vaikka ehkä vähän piippuun pisteiden osalta SHL-kausi jäikin.

Mielestäni Jere Innala pelasi ihan hyvän turnauksen myös. Pystyi pysymään kiekossa paineen alla, tulemaan kiekon kanssa paineen alta pois ja puolustuspelikin luonnistui ihan mallikkaasti. Toki Innalan ikäväksi hän oli joukkueessa maalintekijän roolissa ja varsinkin Granlundin syötöistä olisi pitänyt saada enemmän tulosta. Mutta pelillisesti itsessään peli oli hyvää. Maalintekijän pitäisi vain pystyä niitä maaleja myös tekemään.

Itse en olisi valinnut Iiro Pakarista mukaan, koska arvioin, että hänen jalka ei riittäisi. Pakarinen oli kuitenkin poikkeuksellisen vahva kaksinkamppailuissa ja täytti ruutunsa hyvin. Kokeneista ratsuista myös Jormakka veti ihan hyvän turneen.

Pari pelaajaa ei sitten ihan parhaaseensa päässyt. Erityisesti Lehtosen Mikko pystyy parempaan peliin, nyt ei ihan ollut niin timanttista pelaamista kuin mihin on maajoukkueessa totuttu. Lisäksi Juha Jääskän kiekollinen peli oli paikka paikoin aika karmaisevaa katsottavaa. Kun pelasi Granlundin kanssa, niin näki, että Jääskälle kiekon siirtäminen oli kuin olisi heittänyt kolikon valtamereen. Jonnekin se kiekko aina hukkui. Jääskä toki hienosti taisteli ja tsemppasi, mutta Pasi Rautiaisen sanoin se nyt on aikalailla vähintä mitä voi tehdä.

Jukka Jalonen peluutti aika nihilististä kiekkoa, mutta en usko Jalosen saavan tuosta pelitavasta mitään erityisiä kiksejä. Joukkueen pelitapa piti vain suhteuttaa siihen pelaajamateriaaliin, mitä oli käytettävissä. Mielenkiintoista nähdä, miltä Suomen peli näyttää tulevassa neljän maan turnauksessa ja olympialaisissa. En usko, että kiekko olisi noin puolustusorientoitunutta, vaikka Jalonen olisikin puikoissa.

 

[stonec_86]

Onko meidän peli siis bussin lyömistä oman maalin eteen ja toivotaan, että veska ottaa kaiken?

Koska sitä tuo Suomen eilinen peli oli.

On se kieltämättä vähän sitä jos lähtökohtaisesti on noin paljon heikompi materiaali. Silloin on parempi pelata niin että mielummin minimoidaan maalipaikat molempiin suuntiin koska silloin pomppu sinne tänne ratkaisee kun taas jos maalipaikkoja tulee kumpaankin päätyyn liukuhihnalta niin silloin todennäköisemmin parempien yksilöiden joukkue voittaa. Toki tuolloinkin tarvitaan edes se yksi maali jotta voittaa ja nytkin se tuli vasta kun haettiin riskillä tasoitusta lopussa.

 

[Hippi Hiiri]

Laskitko suomen estämiset? Pitääkö muuten jääkiekossa mennä jäähyt, rikkeet, tuomarivirheet yms. tasan?

En laskenut. Ei tarvitse jäähyjen mennä tasan, enkä sellaista ole vaatinutkaan. Ruotsi oli kiekossa paljon Suomea enemmän. Puolustava joukkue joutuu yleensä rikkomaan enemmän kuin hyökkäävä. Suomi kuitenkin puolusti hyvin puhtaasti.

Sinä ilmeisesti laskit Suomen estämiset? Onko laittaa ulinalistaa?

 

[Flou]

Viimeisen pelin tuomarilinjasta.

Minulle fine, että vihelletään tarkasti. Linja myös pysyi samana koko pelin, mikä on hyvä. Tarkasti vihellettiin kuitenkin vain Suomelle. Minulle tulee nauhalta tarkastamatta kolme viheltämättä jättämistä Ruotsille mieleen:

1) Saarijärvi voitti kaksinkamppailunsa Suomen oman maalin takana. Ruotsin hyökkääjä joutui ottamaan takaapäin toisella kädellä olkapäästä kiinni ja vauhdin pois. Ei jäähyä.

2) Mäenalanen oli laitakamppailussa Ruotsin vaihtoaition vieressä. Ruotsalainen taklasi pelkästään jalkoihin, eli kamppasi. Ei jäähyä.

3) Hedman heitti kiekon päätyyn kaksi metriä ennen punaviivaa. Suomen pakki oli metrin ruotsalaista kärkijarvaajaa edellä päädyssä. Ei pitkää kiekkoa.

Nämä olivat linjan vastaisia ratkaisuja.

4) Korkea maila Innalan kasvoihin maalinedustalla. Toki Suomi teki 1-1 maalin tuon jälkeen lähes tulkoon heti, mutta eipä noussut käsi pystyyn siirretyn jäähyn merkiksi.

Linja ei todellakaan ollut sama molemmille joukkueille vaan suosi ennakkosuosikkia, joka ei tarvinnut kyllä yhtään ylimääräistä avustusta. Tuon Hedmanin pitkän kiekon jälkeenhän tuli se 1-0 maali. Kiekkokontrolli siirtyi Ruotsille ja kiekkon Suomen päätyyn. Toki tuo tilanne olisi pitänyt pystyä muutenkin setvimään, mutta taas semmoinen ilmainen avustus. Kolmannen erän lopulla meni myös toinen pitkä kiekko läpi. Olikohan siinä vaiheessa joku 12s kellossa aikaa. Määttä ei ollut mitenkään ehtimässä siihen kiekkoon ennen päätyviivaa, mutta linjuri levitti kätensä. Ei ratkaiseva virhe, mutta erikoistilanne jäi saamatta pelin loppuun tuollakin ratkaisulla.

 

[aceman81]

Suomellahan oli tällä kaudella erikoinen tilanne, että viime vuosien luottopelaajista Hartikainen, Manninen, Vatanen, Rajala, Sallinen, Pesonen Ma.Granlund ja Olkinuora eivät esiintyneet edes EHT:llä. Eli Jalosen käytös EHT:llä tuskin on näiden pelaajien toimintaan vaikuttanut. Onko tässä sitten enemmän se juttu, että kokeneet pelurit ovat kaksi vuotta melko pitkät kaudet vetäneet ja nyt tarvitsevat sitten pidemmän off seasonin ensin palautumiseen ja sitten harjoittelemiseen. Koska kyllähän rehellisyyden nimissä ainakin Hartikaisen ja Pesonen kausi seurajoukkueessa oli odotettua huonompi.

Tässäkin ketjussa on esitetty, että pitkästä leirityksestä pitäisi luopua, jotta kisat kiinnostaisivat pelaajia enemmän. Ainakaan Tsekin kohdalla vastaavaa ongelmaa ei ole, kun aloittivat leirityksen jo viikkoa Suomea aiemmin ja sieltä asti on ollut mukana Cervenkaa, Flekiä ja Beranekia esimerkiksi. Ruotsi toki veti tänä vuonna viikon Suomea lyhyemmän leirityksen, mutta heillä nyt odotusarvoisesti joukkue onkin NHL-pitoisempi kuin Suomella. Jos näkymä olisi se, että Suomen joukkue olisi noin 60-prosenttisesti Pohjois-Amerikasta, niin pitkän leirityksen hyöty on kyseenalainen. Mutta jos tämän vuoden tapaan NHL-apujen määrä jää muutamaan, niin pitkä leiritys ja sen mahdollistama joukkueen tiiveys on nähdäkseni ainoa realistinen keino kuroa Kanadan, Ruotsin ja USA:n pelaajamateriaalietua kiinni.

Ennen kuin leirityksiä, suhtautumista liittoon, Jalosen naamataulua tai Lehtistä GM:änä perataan niin täytyy myös sukia pois tuo lähihistoria.

Eli Euro-olympialaiset ja kotikisat 2022, kotikisat 2023. Siinä on noin 15 kuukauteen kolme maajoukkuetapahtumaa, kahdet kotimaan vetovoimalla, pari kultaa, jotka aika moni 30+ Euroopan kärkisarjoissa pelaavista on kahlannut läpi. Manninen, Hartikainen, Pesonen, Lammikko. Nyt 40-v., tovi sitten Eurooppaan palannut Filppula saavutti kaiken 2022.

Siinä tuntus äkkiseltään olevan ihan luonnollisia ja loogisia syitä miksi edellisen 5 vuoden aikana runko/kärkipelaajina vastuuta turnauksesta toiseen kantaneet 30+ Europelaajat vetävät jossain kohtaa happea tai sitten jopa jäävät sivuun maajoukkueesta. Tuohon saumaan satsattiin ja oltiin pistämään aikaa ja vaivaa koska kotikisat x 2 ja olympialaiset.

Ja tokkopa kellään oli hirveästi sitä vastaan, että tapahtui muutoksia? Ainakin itse, ja osin varmaan moni muu, mietti tuota kolmen kisan putkea 2022-23 ja että eikö tuota runkoa vois jo pikkasen tuoreuttaa? Se, että se tapahtui sitten näin dramaattisesti, kottikärryllinen Eurohuippuja jäi pois eikä NHL:stä saatu paljoakaan, johti kyllä kohtuulliseen luiskaan. Ja kaikkinensa, oli tää ehkä Jalosen aikakauden turnauksista jotenkin nihkein sen suhteen miten peli etenee ja kehittyy, olkoonkin, että kortit kädessä oli melko kehnot. Poislukien sitten tuota tiivistymistä ja taisteluhenkeä viimeisessä pelissä kun millään oli mitään merkitystä.

Mm. Pekka Holopainen twiittaili taannoin miten "elefantti olohuoneessa, NHL-pelaajat ei halua Jalosen joukkueeseen". Toisaalta vaikkapa Seppänen on nostanut tuota esiin miten kärkipelaajat on kyllästyneet toimimaan liiton temppuilevina poneina ja rahantekokoneina, varmasti nyt tuoreeltaan kaksien kotikisojen vaikutuksesta. Ehkä ostan hieman enemmän tätä jälkimmäistä, onhan sinänsä mainio toimittaja Holopainen kuitenkin Sahan miehiä ja ajoivat tuota narratiivia vahvasti sisään jo mm. 2019 kisojen alla. Siellä on aina joku agenda päällä.

Mutta. Iso murroshan tuossa on ja Leijonakuningas Jalosen delegaation poistuminen sekä Pennasen sisääntulo varmasti näkyy joidenkin tapojen, tottumusten ja pelaajavalintojen suhteen, nimenomaan mm-kisoissa joissa sitä varianssia syntyy enemmän. Näillä kahdella on yhteyksiä samaan pitäjään, ovat toimineet maajoukkuevalmentajina ja varmasti joitain pelitavallisiakin samanlaisuuksia, mutta ei kait Pennanen mikään klooni ole. Sieltä tuodaan jotain omaa sisään, eikös hän ole pelillisistä virtauksista hyvin kiinnostunut, Tapola siihen kylkeen.

Jännä muuten kattoa miten 2025 mm-kisat rakentuu ja myydään. Meillä kun nyt voi, historiallisesti ja ensimmäistä kertaa, olla edes pienimuotoista kilpailua siitä ettei NHL-runko kävele vain sisään turnaukseen. Että olisko alemman korin pelaajille toivomus saapua paikalle mikäli olympialaiset 2026 kiinnostaa.

 

[Henkka]

Jännä sinänsä. Tuosta jengistä puuttui vain Marko Anttila, joka olisi:

A) tappanut sen Ruotsin YVn
B) iskenyt voittomaalin, kuten ennenkin.

 

[Raid76]

Olen nähnyt suomalaisen jääkiekkoilun nousun kansainväliseen menestykseen. Oma pelaajaurani päättyi samaan aikaan, kuin ensimmäinen kruunu saavutettiin.

Jälleen kerran Suomen maajoukkue nousi taistelemaan jatkopaikasta etukäteen varmaa tappiota vastaan, ottelussa johon ei pitänyt edes päästä.

Suomen ei pitänyt päästä jatkoon, eikä omata minkäänlaisia mahdollisuuksia Ruotsia vastaan. Mitä pitemmälle peli eteni, sitä paremmin Suomi oli ytimessä. Lopussa Suomi sai yliotteen ja tämä heijastui myös jatkoajalle. Harmillisesti upean kiekkonäytelmän heikoin joukkue oli Team Referees. Jos teet virheen, sille ei voi mitään, mutta tällaisessa pelissä on aina henki, jonka mukaan vihelletään. Tuomareiden joukkue epäonnistui jo virallisella peliajalla ja kruunasi miinansa jatkoilla. Ei näin, ei todellakaan näin, olisi pelin sitten voittanut kumpi hyvänsä.

Täällä haukuttiin pitkin turnausta Jalosen kirjaa anti-jääkiekoksi. Pitäkää nyt tunkkinne. Välillä tuntuu siltä, että jonkinlainen jääkiekon perustietämys unohtuu kokonaan tai sitä ei ole ollenkaan. Tämä vaihe ohitetaan ja silti koitetaan analysoida pelin sisältöä. Jalosen ja joukkueen päällensä saama paskavyöry on ollut aivan kohtuuton. Jos täällä aletaan toivomaan maajoukkueen tappiota jonkun saatanan liiton tuulettumisen toivossa, niin ollaan hivenen kuutamolla.

Jääkiekkoperheellä on edessään uusi aika. Kolmen mestaruuden valmentaja lopettaa maajoukkueen peräsimessä. Minä en näe yhtään syytä, minkä takia tuon päätöksen päällä pitäisi tanssia muusta, kuin kunnioituksesta valmentajaa kohtaan. Saappaat ovat sen verran suuret, että teillä "raikkautta" ja "oikeita valintoja" penäävillä saattaa niitä kalosseja vielä tulla ikävä.

Jatkakaa.

 

[stonec_86]

Vaikka Suomi hyvin panikin kampoihin Ruotsia vastaan niin kyllä tämän turnauksen perusteella joukkueessa oli muutama pelaaja jolle tämä taso vaatisi aivan yläkantin suoriutumista ja realistinen maksimi olisi ehkä EHT-taso.

Puolustajista Riikola, Saarijärvi, Kaski ja Mattila olivat minusta aika rajalla selviytyvätkö paineen alta virheittä pois. Kaski sai aika hyvin tehoja turnauksen alussa, mutta omaan silmään näyttää että taso ei oikein riitä kokonaisvaltaisesti kovempia maita vastaan. Rissanen ja Vittasmäki pelasivat minusta ok ja Lehtonen sekä Määttä käytännössä ainoat lähtökohtaisesti MM-kisatasoa olevat.

Hyökkääjistä esim. Jormakalla sama homma ettei taso nyt vain ole Ruotsin NHL-miehiä vastaan riittävä. Ensikertalaisista Kapanen ja Hyry selvisivät aika hyvin ilman suurempia virheitä ja heistä on varmaan tulevaisuudessa paljon käyttöä suuremmassa roolissa maajoukkueessa, mutta Kapasellekin kakkoskentän sentterin rooli oli turhan iso kun mentiin kovempia maita vastaan. Hyökkäyskentällisistä oikeastaan vain Björnisen kenttä pystyi lopulta pelaamaan roolissaan niin että lähtökohtaisesti voittivat vastustajan matchupin.

 

[Freya]

Täällä nyt on sanottu jo lähes kaikki mahdollinen, mutta kunhan nyt totean että vituttaahan tuo eilinen. Eikä auttanut yö, eikä se että joo annettiin kunnon vastus vaikka etukäteen leijailikin sellaisia ajatuksia, että Ruotsi pyyhkii meillä lattiaa.

Ei pyyhkinyt. Ja oltiinhan sitä paiseissa, mutta prkele kun niiiin lähellä kuitenkin. Ihan voitettavissa. Niin olisi ollut Tsekkikin. Ja uskallan sanoa, että niin olisi ollut loppuvastuskin. Olisi voinut tulla turpaan, mutta olisi voinut olla tulemattakin.

Jos jos jos. Turhaa on jossitella, mutta kun...

 

[aceman81]

Ruotsin valmentajan tuuletus ratkaisumaalin jälkeen kiinnitti huomion: ”Jukka Jalonen vei 100–0”

Asiantuntijan mukaan Leijonat venyi lähes täydelliseen suoritukseen käytettävissä olleilla pelaajilla.

www.iltalehti.fi

 

[Wäinö#16]

Se on varmaan perattu jossain tämän ketjun uumenissa, mutta keitä sellaisia NHL-pelaajia olisi ylipäätään ollut saatavilla kenellä a) pelit eivät jatkuneet playoffeissa, b) oli terve ja c) sopimus oli jo ensi kaudeksi? Nopeasti tulee mieleen Maccelli, Armia ja Haula. Olisiko ollut muita?

 

[Mängimies]

Onko meidän peli siis bussin lyömistä oman maalin eteen ja toivotaan, että veska ottaa kaiken?

On se sitäkin jos sen noin haluaa yksinkertaistaa. Mutta on se paljon muutakin.

Jääkiekossa ylipäätään pyritään voittamaan tiloja esimerkiksi luomalla hetkellisiä alueellisia ylivoimatilanteita. Tähän taas pyritään luomalla vauhtieroja ja siihen viivelähtö on usein tehokkain tapa. Toisaalta pyritään pitämään vastustaja pois a-luokan tonteilta, välttymään jäähyiltä ja niin edelleen. Kaikkeen edellä mainittuun lääkkeenä on kiekolla puolustaminen ja se tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että pyritään pysymään itse kiekossa, vaihtamaan kiekolla jne. Tämäkin saattaa näyttäytyä seisoskeluna oman maalin takana, mutta sillä on ihan selkeä itseisarvo.

Jos materiaalietua ja sitä kautta etua yksilötaidossa ei ole, niin se etu pitää löytää muualta. Aina sekään ei auta, mutta pelaamalla fiksusti ja pelisuunnitelman mukaan sitä eroa voi kuitenkin kuroa aivan valtavasti kuten jälleen kerran eilinen peli osoitti. Tässä nimenomaan Jalonen on ollut edelläkävijä.

Realistista ei ole se, että Suomen ”D-maajoukkue” pystyy lähtemään viihdyttävään kaikkia miellyttävään maalintekopeliin Ruotsin NHL-joukkuetta vastaan. Se on sitten ihan jokaisen katsojan oma asia tai päätös haluaako tuollaiseen peliin käyttää omaa vapaa-aikaansa. Toiselle voittaminen on se juttu, toisille pelin viihdearvo menee kaiken edelle. Ja toiset nauttivat ihan vain jääkiekosta ja Suomen peleistä.

 

[EmeraldSapphire]

Se on varmaan perattu jossain tämän ketjun uumenissa, mutta keitä sellaisia NHL-pelaajia olisi ylipäätään ollut saatavilla kenellä a) pelit eivät jatkuneet playoffeissa, b) oli terve ja c) sopimus oli jo ensi kaudeksi? Nopeasti tulee mieleen Maccelli, Armia ja Haula. Olisiko ollut muita?

Maccelli ei päässyt kisoihin alaraajavamman takia: Matias Maccellista kaavailtiin tähtihyökkääjää MM-leijoniin – mies joutui kuitenkin pettymään raskaasti (Yle)

Haulalle oli syntynyt lapsi pari kuukautta sitten: Erik Haula ei saavu MM-leijonien avuksi – ”Olisi ollut väärin perhettä ja joukkuetta kohtaan” (Yle)

Saroksen ja Armian kieltäytymisiä ei ole tietääkseni perusteltu.

 

[Wäinö#16]

Maccelli ei päässyt kisoihin alaraajavamman takia: Matias Maccellista kaavailtiin tähtihyökkääjää MM-leijoniin – mies joutui kuitenkin pettymään raskaasti (Yle)

Haulalle oli syntynyt lapsi pari kuukautta sitten: Erik Haula ei saavu MM-leijonien avuksi – ”Olisi ollut väärin perhettä ja joukkuetta kohtaan” (Yle)

Saroksen ja Armian kieltäytymisiä ei ole tietääkseni perusteltu.

OK, Maccellin vamma mennyt ohi. Eipä noita varsinaisia kieltäytymisiä nyt kovin montaa kuitenkaan ollut NHL:n suunnalta. Enemmän olisi ollut saatavissa Euroopan sarjoista.

 

[aceman81]

Realistista ei ole se, että Suomen ”D-maajoukkue” pystyy lähtemään viihdyttävään kaikkia miellyttävään maalintekopeliin Ruotsin NHL-joukkuetta vastaan. Se on sitten ihan jokaisen katsojan oma asia tai päätös haluaako tuollaiseen peliin käyttää omaa vapaa-aikaansa. Toiselle voittaminen on se juttu, toisille pelin viihdearvo menee kaiken edelle. Ja toiset nauttivat ihan vain jääkiekosta ja Suomen peleistä.

Kenties viihdearvo-vetovoiman korostuminen on lisääntynyt - eikä sinänsä väärin perustein.

Ja toisaalta, kun se takavuosien menestyksen jahtaaminen tai finaaleissa sulaminen tuli tiensä päähän, voittamalla niin perkeleesti, niin tuossa näkökulmasta joka ikisenä toukokuuna pelattavalta mm-turnaukselta odotetaan jo muodollistakin pätevyyttä. Ihan luonnollista.

Mutta 2023, 2024. Vertaillaan rostereita, vertaillaan potentiaaleja. Vuos takaperin oli paremmat saumat vähän rallatellakin -kotikulta jo taskussa-, nyt 2024 käsissä olevalla, kenties 2000-luvun heikoimmalla rosterilla taasen ei. Sillä tehtiin mitä kyettiin ja pelattiin kovaa Ruotsia vastaan laatumatsi.

 

[Yön Kärppä]

Sehän nyt ei ole ihan uusi ilmiö, että joinain vuosina europelaajien parhaimmistoa on ollut vaikeaa saada mukaan. 2013, 2014, 2018 ja 2021 ovat ainakin olleet tällaisia vuosia, jolloin iso määrä johtavia europelaajia on jäänyt pois MM-projektista.

Tähän listaan voisi lisätä myös 2019, sillä ei Euroopastakaan saatu niitä johtavimpia pelaajia. Harva piti esimerkiksi Sakari Mannista tai Mikko Lehtosta Suomen johtavana europelaajana ennen noita MM-kisoja.

Vuonna 2014 kuitenkin tuli Euroopasta ne kaksi tärkeintä pelaaja eli Petri Kontiola ja Jori Lehterä mukaan. Vuonna 2018 oli euro-olympialaiset. Huhupuheiden mukaan Marjamäki ei mitenkään kivalla tavalla jäänyt joidenkin pelaajien mieleen ja siinä lienee osasyy miksei 2018 Euroopasta tullut johtavia pelaajia mukaan. Vuoden 2021 MM-kisat olivat puhtaasti koronakisat, siinä lienee melko vahva syy.

Seuraavana vuonna mennäänkin Antti Pennasen kanssa. Jotta voidaan menestyä niin Pennaselle tarvitaan aidosti hyvä joukkue. Töitä pitää tehdä sen eteen että saataisiin oikeasti hyvä pelaajamateriaali kasaan.

 

[BitterX]

Jos täällä aletaan toivomaan maajoukkueen tappiota jonkun saatanan liiton tuulettumisen toivossa, niin ollaan hivenen kuutamolla.

Tuo liiton "tuulettuminenkin" on vähän niin ja näin.

Pelaajatuotanto on edelleen erinomaisella yleistasolla. NHL-varausten lukumäärällä mitattuna ollaan nykyisellään 2000-luvun korkeimmalla tasolla lukuunottamatta paria huippuikäluokkapiikkiä:

ensimmäinen niistä oli 1983-1984 syntyneiden poikkeusikäluokat, jotka varattiin 2001 ja 2002. Tuossa joukossa olivat mm. M. Koivu, T. Ruutu, J. Jokinen, Pitkänen, K. Lehtonen, V. Filppula sekä pirukseen Euroopan tason huippupelaajia.

Jälkimmäiset piikit osuvat viime aikojen huippuikäluokkien ajalle, jotka varattiin 2015 - 2019. Tuossa porukassa ovat käytännössä kaikki meidän nykytähtemme.

Viime vuonna Suomesta varattiin kuitenkin yhtä paljon pelaajia, kuin vuonna 2015:kin, ja tuo on se yleistaso ollut siitä alkaen (15 pelaajan tuntumassa / vuosi). Se taso on huomattavasti korkeammalla, kuin yleistaso aikavälillä 2005-2015 (luokkaa 10 varattua pelaajaa / vuosi). Kärkivarauksilla yleistilannetta ei ole mielekästä mitata, koska se on niin riippuvainen siitä, mihin ikäluokkaan maailman kärkiluokan poikkeuslahjakkuudet nyt sattuvatkin osumaan. Välillä suomalaisten ykköskierroksen varausten lukumäärä nyt on 0 ja välillä 4. Useimmiten 2. Yhtenä vuonna sattui 6 (vuonna 2017), jolloin ykköskierroksella varattiin Heiskanen, Välimäki, Vaakanainen, Vesalainen, Jokiharju ja Tolvanen.

Joillakin yksittäisillä nuorten MM-turnauksilla nyt on harvinaisen hönttiä mitata pelaajatuotannon yleistilaa. Se nyt vaan voi tapahtua jääkiekossa, että hävitään peräkkäisinä vuosina dramaattisen niukasti puolivälierä ja välierä Ruotsia ja USA:ta vastaan eikä sitten tule sitä mitaliakaan pettyneiden pelaajien pronssiottelussa.

Kun pelaajatuotantoa katsoo kylmän viileästi ja ilman kohkaamista - ja ottaa huomioon sen, että maailman absoluuttiset kärkipelaajat ovat aina poikkeuslahjakkuustapauksia (joiden syntymiseen juuri Suomeen vaikuttaa vain pelaajien kokonaismäärästä johdettavissa oleva tilastollinen todennäköisyys) - on vaikea nähdä mitään pelaajatuotannollista kriisiä.

Mitä taas tulee pelitapa-asioihin, niin - kuten sanottua - Suomessa on tässä jääkiekossa varmasti ihan kärkipään osaaminen käytössään, kun ottaa huomioon esimerkiksi suomalaisten valmentajien kysynnän Euroopassa sekä sen, että valmennusosaamista käydään nimenomaan hakemassa Suomesta muualle. Pelitavallisen osaamisen kauttahan Suomi pärjäsi varsin kelvollisesti myös niinä aikoina, kun pelaajatuotanto oli kaukana nykytasosta (eli juuri aikavälillä 2005-2015). Eli aikana ennen "meidän peliä". On aika hassua ja itse asiassa varsin suomalaista luulla, että Suomi nyt jotenkin yhtäkkiä putoisi kelkasta. Peli uudistuu ja Suomi on varmasti jatkossakin uudistuksen kärkipäässä, kuten se on pystynyt olemaan koko 2000-luvun. Tätä tukee vahva kansallinen lajikulttuuri, jonka lyö ainoastaan Kanadan vastaava, sekä laaja valmennuksellinen osaaminen mikä ei ole yhdestä henkilöstä kiinni.

Toki liitolla on myös todella paljon kehitettävää varsinkin lasten ja nuorten kasvattamisessa ihmisinä sekä yleisessä yhteiskunnallisessa kontribuutiossa. Tässä pitää huomioida myös se, että liitto saa ministeriöltä (OKM) varsin merkittävän osan rahoituksestaan. Esimerkiksi nuo viime aikaiset rasismi-, syrjintä ja kiusaamistapaukset on hoidettu kohtuullisen päin persettä. Lisäksi laji on äärimmäisen elitistinen sen harrastamisen hinnan takia. Tämä kuitenkin on pääosiltaan eri keskustelun aihe, kuin huippu-urheilutyö.

 

[HAL9000]

- ja ottaa huomioon sen, että maailman absoluuttiset kärkipelaajat ovat aina poikkeuslahjakkuustapauksia (joiden syntymiseen juuri Suomeen vaikuttaa vain pelaajien kokonaismäärästä johdettavissa oleva tilastollinen todennäköisyys) -

Kaiken kaikkiaan aivan erinomainen kirjoitus, jonka tähän yhteen kohtaan puutun hieman, oikeastaan tuohon yllä olevaan vain-sanaan, jonka boldasin selvyyden vuoksi. Tuohan tarkoittaisi suunnilleen sitä, että jokaisen pelaajaan kohdalla tavallaan heitetään noppaa erillistapauksena eikä esim. geeneillä tai sukutaustalla muuten olisi minkäänlaista merkitystä.

Käytännössähän tämä ei kuitenkaan oikeasti mene näin vaan ns. "kiekkosuvuista" usein ponnahtaa esiin lahjakkaita pelaajia selvästi tilastollista todennäköisyyttä useammin. Jostain syystä NHL:n pudotuspelien myötä tulee ajankohtaisena esimerkkinä mieleen vaikkapa Aleksander Barkov, jota kai voi pitää jossain määrin poikkeuksellisenakin lahjakkuutena.
Ja sitten huomataan, että hänen isänsä, myöskin Aleksander Barkov nimeltään, oli "sattumoisin" melko mainio sentteri hänkin, itse asiassa väittäisin jopa että Tapparan kaikkien aikojen ylivoimaisesti paras ulkomaalaisvahvistus koskaan, kun herran koko uraa tarkastellaan.
Tilastollinen todennäköisyys, että noppatuuri osui ja salama iski kahdesti peräkkäin samaan sukuun lienee kuitenkin pienempi kuin sen selityksen uskottavuus, että jotain siellä geeneissä tai "äidinmaidossakin" taisi kulkeutua mukana (Occamin partaveitsi).

Kyllä, tavallaan menee tilastollisesti, kuten sanot, mutta ei kuitenkaan aivan puhtaasti tai pelkästään.

 

[Leipuri]

Käytännössähän tämä ei kuitenkaan oikeasti mene näin vaan ns. "kiekkosuvuista" usein ponnahtaa esiin lahjakkaita pelaajia selvästi tilastollista todennäköisyyttä useammin. Jostain syystä NHL:n pudotuspelien myötä tulee ajankohtaisena esimerkkinä mieleen vaikkapa Aleksander Barkov, jota kai voi pitää jossain määrin poikkeuksellisenakin lahjakkuutena.
Ja sitten huomataan, että hänen isänsä, myöskin Aleksander Barkov nimeltään, oli "sattumoisin" melko mainio sentteri hänkin, itse asiassa väittäisin jopa että Tapparan kaikkien aikojen ylivoimaisesti paras ulkomaalaisvahvistus koskaan, kun herran koko uraa tarkastellaan.
Tilastollinen todennäköisyys, että noppatuuri osui ja salama iski kahdesti peräkkäin samaan sukuun lienee kuitenkin pienempi kuin sen selityksen uskottavuus, että jotain siellä geeneissä tai "äidinmaidossakin" taisi kulkeutua mukana (Occamin partaveitsi).

Eikös Barkovin äitikin ole entinen koripalloilija? Varmasti on urheilijalle sopivia geenejä siunaantunut. Ja kotioloissa poikkeuksellisen paljon tietoa mitä huippu-urheilijaksi tuleminen vaati verrattuna ns. normi perheeseen.

 

[aceman81]

Käytännössähän tämä ei kuitenkaan oikeasti mene näin vaan ns. "kiekkosuvuista" usein ponnahtaa esiin lahjakkaita pelaajia selvästi tilastollista todennäköisyyttä useammin. Jostain syystä NHL:n pudotuspelien myötä tulee ajankohtaisena esimerkkinä mieleen vaikkapa Aleksander Barkov, jota kai voi pitää jossain määrin poikkeuksellisenakin lahjakkuutena.
Ja sitten huomataan, että hänen isänsä, myöskin Aleksander Barkov nimeltään, oli "sattumoisin" melko mainio sentteri hänkin, itse asiassa väittäisin jopa että Tapparan kaikkien aikojen ylivoimaisesti paras ulkomaalaisvahvistus koskaan, kun herran koko uraa tarkastellaan.
Tilastollinen todennäköisyys, että noppatuuri osui ja salama iski kahdesti peräkkäin samaan sukuun lienee kuitenkin pienempi kuin sen selityksen uskottavuus, että jotain siellä geeneissä tai "äidinmaidossakin" taisi kulkeutua mukana (Occamin partaveitsi).

Kyllä, tavallaan menee tilastollisesti, kuten sanot, mutta ei kuitenkaan aivan puhtaasti tai pelkästään.

Mahtaneeko kiekko vieläpä olla ylikorostunut tässä moneen muuhun lajiin verrattuna? Onhan niitä toki kovissa yksilölajeissakin jatkuvuuksia.

Jää elementtinä, luistelu epäluonnollisena tapana liikkua. Tähän päälle varusteet, jääaika/seuramaksut. Mahtasko kiekkosuvuissa olla lähdetty jäille aiemmin ja enemmän mitä pääsääntöisesti, ja kyky sekä resurssit harjottaa että pelata lajia kohtuutason ohjatusti aivan alusta asti.

 

[Luoto]

Suomen pelaajat unohtivat lopussa meidän pelin ja ne v-tun viivelähdot ja meinasivat voittaa. Toivottavasti noista uskonnoista jatkossa luovutaan.

Samojen vanhempien jälkeläisistä tuntuisi tulevan aika lailla samansuuntaista lahjakkuutta, esim. liikunnallisesti ja älyllisesti. Tampereella on jääkiekossa Hakasia aika monta, mutta taso on tainnut pudota nuorempia kohti.

Mun äitini ja hänen veljensä eli enoni jälkeläiset ovat mielenkiintoinen esimerkki. Enon poika oli jääkiekossa vielä nuorten maajoukkueessa ja miesten Suomen mestari. Pelasi pääsarjatasolla myös jalkapalloa vuoden ja minusta hän oli siinä vielä lahjakkaampi kuin kiekossa, ainakin minuun verrattuna. Ura jäi kuitenkin lyhyeksi kun joutui nuorena lopettamaan polvien takia, olisi pitänyt pitää kasvuvaiheessa taukoa. Hänen koordinaatiokykynsä oli täysin eri luokkaa kuin minun. Minulla ja sisäruksillani se taisi olla aika vaatimaton eikä kenelläkään ollut hinkua huipulle. Meillä kaikilla oli samat lahjat kaikin puolin. B-junnujen Suomen mestaruus löytyy, mutta ei hänelläkään ollut kunnianhimoa jatkaa kiekkoa. Minun aivot ja serkkupojan palloilulahjakkuus olisi ollut kova juttu, mutta se yhdistelmä ei sattunut syntymään.
Mutkikkaina ja mielenkiintoisia juttuja nämä ominaisuuksien periytymiset.