Semmoset kisat. Joskus joulukuussa alkoi runkkaus ajatukselle, että kisoissa nähdään kunnon suomalaisten NHL-pelaajien rynnäkkö. Barkov ja Granlund syöttelee Laineelle ylivoimalla, Välimäki nousee kiekkokansan tietoisuuteen ja Saros nappaa maalilla kaiken. No ei ihan sellaista saatu, vaikka toki kaikkien kiekkofanien pöksyt kastuivat hunajasta, kun Rantanen ilmoittautui mukaan. Loppujen lopuksi ihan hyvä saldo NHL-pelaajia, vaikka semmoista odotettua tähtisikermää ei nähty. Lienee hyvä opetus taas, ettei parane liikaa sommitella NHL-pelaajia rosteriin liian aikaisin.
Valitettavasti kisoista ei jäänyt hirveästi kerrottavaa. Nolla voittoa jääkiekon kärkimaita vastaan, joskin Saksan kaatamisesta voi jonkinlainen kunniamaininnan ottaa. Larmi ei vakuuttanut missään vaiheessa ja silti häntä peluutettiin. En ymmärrä miksi, kyllä se Jalonen 2016 kisoissakin uskalsi laittaa Vehviläisen penkille, kun ei homma sujunut. Ketjut pysyivät samoina, vaikka nähtiin niidenkin osalta kisojen alussa, että homma ei toimi. Siellä kuitenkin pelattiin kaikenlaisia unkareita ja itävaltoja vastaan, ja olisi voitu kokeilla vaikka mitä ketjuja. Valmennusporukka saa nyt ottaa eniten syyt niskoille tästä suorituksesta.
En jaksa olla kovinkaan järkyttynyt Suomen lopullisesta sijoituksesta. Menestystä on tullut sen verta viime aikoina, että ei ollut kovaa kisakiimaa. Lisäksi kun peluutuksessa ei tapahtunut mitään muutoksia, niin en odottanut ihmeitä. Ensi vuonna nähdään varmasti paljon muutoksia Leijonien rosterin osalta, kun vissiin Jalonen ei jatka valmentajana ja varmaan jotkut vakipelaajat eivät enää jatkossa pelaa maajoukkueessa (Anttila, Ohtamaa jne.). Muutos tekee hyvää.