Mainos

MM 2022: Suomi

  • 296 630
  • 1 937

Vilko93

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jukurit
On. Veikkaan, että Suomelle käy kuin Ruotsille on käynyt. Kaikki on jo voitettu ja useaan kertaan. Ei oikein kiinnosta enää mikään muu kuin Olympiafinaali NHL-ukoilla.

Minä kaipaan aikaan, jolloin meillä oli vain -95 never forget. Sen tiesi, että uutta maailmanmestaruutta ei tule, vaikka sitä vähän joskus salaa unelmoi. Aina tiputtiin viimeistään finaalissa. Jokainen tiesi, että meille on annettu vain -95 never forget. Kaikki oli hienoa ja hohdokasta. U20-joukkue? 10-0 tappio Ruotsille. Oi jospa joskus voitettaisiin edes pronssia näissä pentujen kisoissa.Oli unelmia.

Mitä meillä on nyt. Ei mitään muuta kuin liikaa kotikisoja, maailmanmestaruuksia joka ikisessä ikäluokassa ja sukupuolessa sekä olympiavoittoja...
Nevö forgetista on 27 vuotta, jonka jälkeen on voitettu kaksi maailmanmestaruutta ja yksi olympiakulta. Niilläkö se maha tulee täyteen? Ja nyt pitäisi taas päästä takaisin siihen katkeraan korpivaellukseen, kun tuli hopeaa hopean perään, kisojen päättyessä aina karvaaseen pettymykseen. Joillakin suomalaisilla on vaan masokistinen mielenlaatu, tappion tunne on se tuttu ja turvallinen. Mykistävää.
 

morukara

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Nevö forgetista on 27 vuotta, jonka jälkeen on voitettu kaksi maailmanmestaruutta ja yksi olympiakulta. Niilläkö se maha tulee täyteen? Ja nyt pitäisi taas päästä takaisin siihen katkeraan korpivaellukseen, kun tuli hopeaa hopean perään, kisojen päättyessä aina karvaaseen pettymykseen. Joillakin suomalaisilla on vaan masokistinen mielenlaatu, tappion tunne on se tuttu ja turvallinen. Mykistävää.
<sarkasmi>Ja jonkun pitäisi käydä nyt kertomassa ruotsalaisille, ettei se menestys ole tärkeää. Kisat ovat kiinnostavat kunhan on paljon kesken kisojen tulleita NHL-pelaajia ja viihdyttävää peliä (esim. kolmen maalin johdon menettäminen ja häviö puolivälierän jatkoajalla on aika viihdyttävää)</sarkasmi>
 

Vilko93

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jukurit
<sarkasmi>Ja jonkun pitäisi käydä nyt kertomassa ruotsalaisille, ettei se menestys ole tärkeää. Kisat ovat kiinnostavat kunhan on paljon kesken kisojen tulleita NHL-pelaajia ja viihdyttävää peliä (esim. kolmen maalin johdon menettäminen ja häviö puolivälierän jatkoajalla on aika viihdyttävää)</sarkasmi>
Ruotsalaisilla oli maha täynnä useista mestaruuksista, ja Garpenlöv päätti hankkia suojateilleen yhden katkeran tappion, jotta alkaisi kisat taas joskus kiinnostamaan. Läksiäislahjaksi samalla vähän viihdytti suomalaisyleisöä. Kiitos Ruotsi, olihan se lätkäviihdettä parhaimmillaan, ja yleisölle kiva lämmittely ennen illan Slovakia-peliä. Pohjoismaista yhteistyötä viimeisen päälle.
 

Buster

Jäsen
Ei tuo nyt mitään "trapin trapin trappia" ole, ei todellakaan. Suomi puolustaa kyllä tiiviisti, mutta ei se mitään älytöntä trappia ole jatkuvasti, vaan järkevää ja kurinalaista pelaamista, johon kuuluu myös paljon kiekollista pelaamista ja maalejakin tehdään kohtalaisen paljon. Hyökkäyspelin suhteen pelaajilla on ihan mukavasti vapauksia.

Itse en todellakaan kaipaa pelillisesti mitään muuta, kuin mitä Suomi nyt tarjoaa. Peli on oikein viihdyttävää, kun on Suomen puolella, ja tuolla pelillä myös menestytään. En minä ainakaan hae MM-kisoista mitään hirveää maalijuhlaa molempiin päihin, vaan haluan, että Suomi voittaa ja taistelee viimeiseen asti, kuten Jalosen joukkueet tekevät.
Sama. Tietysti on hyvät muistot Marjamäen kisoista 2018, kun Teräväinen, Aho, Savinainen dominoi ja vielä oli Rantasta, Kapasta ja Granlundiakin mukana, sekä nuori Tolvanen. Valtavaa ilotulitusta ja paljon tehtyjä maaleja alkusarjassa. Sitten ensimmäisessä tosipelissä Sveitsiä vastaan ulos, mitä en tavallaan muistanut tai liitä noihin positiivisiin muistoihin alkusarjasta. Olen vissiin haudannut sen. Kyllähän siinä kisafiilis aina lössähtää, kun tuo alkusarja on nykyisellään vielä tuollaista pidennettyä pakkopullaa, jossa saa aika paljon tötöillä ennen kuin vasta menee tiukaksi. Sitten tiputaan heti puolivälierässä, kun turnaus vasta käytännössä alkaa.

Mutta onhan tuo Jalosen systeemi ja sen toteuttaminen parhaimmillaan esteettisestikin silkkaa kauneutta. 2019 melkein nauratti, kun vastustajat jatkopeleissä puski päätään jokaisen hyökkäyksen tyrehtyessä viimeistään hyökkäyssiniselle ja joukkue oli niin jalkava, että otettiin ylhäältä asti kiinni. Ties kuinka monta tonttia tuli hyökkäysalueen riistoista ja kuinka kiekkovarmasti koko joukkue pelasi, sekä teki järjestäin oikeita pelinopeita ratkaisuita, oli ällistyttävää. Sitä oli mielestäni erittäin viihdyttävää seurata. Loistavasti valmennettu porukka, joka pelasi kuin yhtenä yksikkönä.

Jokereissa ei yhtä hienoa ja dominoivaa kiekkoa nähty kuin se Jalosen vipan kauden alkupuoli marraskuuhun asti, jolloin Zapolski rikkoi nollapeliennätyksiä ja pelit päättyi 5-0 voittoihin, sekä ratkesivat melkein jo ekassa erässä. (Ei nyt tässä muistella, mitä sitten tapahtui.)

Näissä kisoissa yksi ongelma on ollut, ettei tuo hyökkäyspeli ole oikein toiminut siten kun se parhaimmillaan toimii ja omista on ollut enemmän tai vähemmän vaikeuksia lähteä riittävän sulavasti viisikon voimin ja pakkien tuella. Mutta vajaatehoisenakin sapluuna toimii ja jauhaa tulosta, jos tuosta nyt vielä sattuisi palikat asettumaan kunnolla kohdilleen, niin ei jäisi hirveästi muille mahdollisuuksia.

Eikä tuolla jalkeilla nyt ole edes sellainen ryhmä, että kannattaisi lähteä maalintekokilpailuihin. Osin se nyt ehkä muokkatui pelaajavalintojenkin puolesta sellaiseksi, mutta muutama olympiakaveri jäi pois eri syistä ja Miro Aaltosella oli vissiin jotain vammaa ym, sekä Markus Granlundkin puuttuu Euroopan yhdestä kovimmasta vitjasta.

Joka tapauksessa tässä ollaan nyt jonkinlaisen luksusongelman äärellä tyyliin Real Madrid antoi Fabio Capellolle kenkää mestaruudesta huolimatta. Itse tykkään kyllä katsoa kun pelaajat toteuttavat pelitapaa ja pelaavat taitojensa ylärajoilla, oli kyse sitten hyökkäävämmästä tai puolustavasta pelistä. Tietysti ollaan makuasioiden ja prioriteettien äärellä. Itse tykkään voittaa ja jos hävitään, niin se tapahtuu toivottavasti siten, että on pelattu ylärajoilla ja ulosmitattu kaikki mahdollinen. Eikä tarvitse jossitella esimerkiksi jotain pelillistä naiiviutta.
 

Kiekoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Україна
Nevö forgetista on 27 vuotta, jonka jälkeen on voitettu kaksi maailmanmestaruutta ja yksi olympiakulta. Niilläkö se maha tulee täyteen? Ja nyt pitäisi taas päästä takaisin siihen katkeraan korpivaellukseen, kun tuli hopeaa hopean perään, kisojen päättyessä aina karvaaseen pettymykseen. Joillakin suomalaisilla on vaan masokistinen mielenlaatu, tappion tunne on se tuttu ja turvallinen. Mykistävää.
Heh. Täällä nuorukaiset pitää korpivaelluksena sitä kun tuli hopeaa hopean perään. Kyllä se oli aika ennen sitä, jolloin voitiin jossitella pronssille pääsemisestä. Siinä oli korpivaellusta.
 

Vilko93

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jukurit
Heh. Täällä nuorukaiset pitää korpivaelluksena sitä kun tuli hopeaa hopean perään. Kyllä se oli aika ennen sitä, jolloin voitiin jossitella pronssille pääsemisestä. Siinä oli korpivaellusta.
Kyllä ne hävityt finaalit oli korpivaellusta tähän päivään verrattuna, aikaa jota Lert kaihoisasti muisteli, se oli se pointti. 60- 70- ja 80-luku sitten asia erikseen, toki silloin oli vielä eri tavalla synkkää. Summa summarum, pitkä tie on tultu tähän pisteeseen, enkä todellakaan ymmärrä puheita siitä, että maha olisi täynnä parin kultamitalin jälkeen. Jalosen aikakautta tullaan vielä ikävöimään suuresti.
 

Haidekkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kalpa, Jokipojat, Corey Perry
Kunhan Jalonen jossain vaiheessa siirtyy sivuun, niin päästään taas uuden valmentajan alaisuudessa tottumaan niihin puolivälierätappioihin jokusen aikaa. Suomella on edelleen voitettuna vain KOLME maailmanmestaruutta, siinä missä muilla huippumailla on vähintään tuplasti sen verran. Jos oikeasti jollain on jo maha täynnä niin ihmettelen suuresti.

Oliko se "MM-vitutus - varma kevään merkki" niin mukavaa aikaa? Ja se että vuosi toisensa jälkeen fiilisteltiin sen -95 turhaturnauksen voittoa kun tie nousi jälleen pystyyn? Toki se voi hyvinkin kääntyä siihen tänäkin vuonna mutta mahikset on kyllä paljon parempaan.

Mut hei ysiviis voitettiin heiheihei! (ysikaks, ysineljä, ysikasi, ysiysi, nollayks, nollaneljä, nollakuus, nollaseiska, neljätoista, kuustoista, kakskytyks toki hävittiin)
 
Viimeksi muokattu:

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Esimerkkinä tästä on se, että Suomi nuiji Tsekin 3-0, Iso-Britannian peräti 6-0 ja kummassakin pelissä esitys oli suhteellisen suvereeni. Jos vastustaja ei päässyt tekemään kummassakaan yhtään maalia niin miksei Suomen peli sitten täyttänyt viihdyttävyyden määritelmää?

Otetaanpa nyt vaikka tältä vuosituhannelta noita TOP-koosteita maaleista niin huomataan että näissä kisoissa Suomi ei ole tehnyt kuin kaksi maalia joiden voisi kuvitella yltävän edes ehdolle noihin(Vatanen,Armia). Tuota saatanan samaa ohjailua ja puskemista maalin edestä. Minä katson lätkää että näkisin hienoja maaleja. Ne ovat olleet nyt kortilla.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
@opelix ja sinulla on kaikki oikeus katsoa jääkiekkoa ja odottaa hienoja maaleja. Kauneus on katsojan silmissä.

Mielestäni Jukka Jalonen sen sanoi ihan hyvin tuossa Iltasanomissa, referoin nyt tähän omin sanoin, kun en viitsi tarkkaa lainausta hakea:

On tyhmyyttä ajatella, että jääkiekossa olisi vain yksi osa-alue. Jääkiekko on kahden osa-alueen peli, joista toinen on puolustaminen ja toinen on hyökkääminen. Totta kai kumpikin joukkue yrittää voittaa toisen sillä osa-alueella, jolla on parempi. Suomi puolustaa paremmin kuin mikään muu maa, joten sillä voitetaan.

Suomi on kliininen ja pelaa todella tiukalla puolustussapluunalla hyvää kiekkoa minun mielestäni. Otan mieluummin tätä kuin sitä, että tehdään hienoja maaleja, mutta hävitään pelejä. Tosiasia on myös, että esimerkiksi Saksa ja Sveitsi ovat viime aikojen kisoissa ruvenneet jo saamaan Suomen NHL-vahvistuksia parempaa tavaraa hyökkäykseensä. Olisi kiva joskus koeponnistaa Suomea silleen, että joukkueessa olisi oikeasti iskukykyä. Lauri Marjamäen valmentaessa Suomea tiputtiin Sveitsille puolivälierissä, mutta joukkue oli aivan mielettömän kova silloin. Aho, Teräväinen, Rantanen jne. jne.

Nostan tämän yksittäisen asian esille lähinnä siksi, ettei kukaan muistele Tanskan MM-kisoja, kun Suomi tippui puolivälierissä. Silloinhan painettiin joka toisessa pelissä 5-6 maalia ja oli aivan kärkiyksilöt käytössä. Kyllä se voittaminen on tässä (ja vielä tulevaisuudessakin) se juttu. Kun riittävästi aletaan sitä kaavaa muutella jonkun hienomman maalin toivossa niin menestyskin nopeasti jää.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Heh. Täällä nuorukaiset pitää korpivaelluksena sitä kun tuli hopeaa hopean perään. Kyllä se oli aika ennen sitä, jolloin voitiin jossitella pronssille pääsemisestä. Siinä oli korpivaellusta.
Heh. Täällä nuorukaiset pitää korpivaelluksena jotain pronssille jossittelua. Kyllä se oli sitä kun sanottiin pelakkaa pojat ja pelit oli vartissa 13-0 vastustajalle. Siinä oli korpivaellusta.
 

koukku

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Seppälä vaihtoon, mitä vittua nyt taas? Ja Pokka/Ohtamaa sen kun porskuttaa menemään.

Edit. Näköjään olikin loukkaantumisesta kyse, onpa harmillista.
 
Viimeksi muokattu:

Perusjäbä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tämän päivän ottelun ainoa lopputulos on voitto, tuskin tulee yhtä helposti kuin viime kerralla, mutta toivottavasti Leijonat yllättää positiivisesti, kun USA:lla ei ole edes tarpeeksi pakkeja. Lohkon neloset saatiin vastaan, niin voi pitää arpaonneakin hyvänä, vaikka alkulohkossa otettiin kuitenkin tarvittavat voitot.
 

Micqou

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Avs, Mikko Rantanen, (HPK)
Noniin! Tulihan se selitys sieltä. Eipä Seppälä muuten ois mitenkää voinukkaan kokoonpanon ulkopuolelle pudota.

Harmi homma, mutta onneks Vatanen tehnee paluun tänään.
 
Suosikkijoukkue
Jokipojat, HIFK, Montreal Canadiens, Liverpool.
Seppälä vaihtoon, mitä vittua nyt taas? Ja Pokka/Ohtamaa sen kun porskuttaa menemään.

Onkohan Seppälällä loukkia (edit. loukkia siis) takana vai miksi ihmeessä menee vaihtoon. Pärjää hyvin kulmissa, maalinedustalla ja pelaa muutenkin vuorenvarmaa varmistavaa peliä eli olisi ollut täydellinen pari Miro Heiskaselle USA:ta vastaan, joka nyt pelaa aika tavalla hasardi Pokan kanssa. Ja edelleen Granlundin pelinrakennusosaaminen menee laidassa hukkaan turhaksi ja turhautuneeksi pörräämiseksi. Rajalan olisin korvannut Innalalla, jolla on jalkoja ja kulmavääntövoimaa enemmän, jota tarvitaan USA:ta vastaan. Ei valittamista, jos voitto napsahtaa, mutta vahvasti haisee kyllä jenkkien peliltä, sillä vahvistuneella joukkueella on kalavelkoja maksettavana Suomelle.
 

koukku

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Onkohan Seppälällä loukkia (edit. loukkia siis) takana vai miksi ihmeessä menee vaihtoon. Pärjää hyvin kulmissa, maalinedustalla ja pelaa muutenkin vuorenvarmaa varmistavaa peliä eli olisi ollut täydellinen pari Miro Heiskaselle USA:ta vastaan, joka nyt pelaa aika tavalla hasardi Pokan kanssa. Ja edelleen Granlundin pelinrakennusosaaminen menee laidassa hukkaan turhaksi ja turhautuneeksi pörräämiseksi. Rajalan olisin korvannut Innalalla, jolla on jalkoja ja kulmavääntövoimaa enemmän, jota tarvitaan USA:ta vastaan. Ei valittamista, jos voitto napsahtaa, mutta vahvasti haisee kyllä jenkkien peliltä, sillä vahvistuneella joukkueella on kalavelkoja maksettavana Suomelle.

Toisaalta neljällä puolustajalla ei välttämättä kovin pitkälle pötkitä, siinä on selvä iskun paikka Suomelle.
 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Otetaanpa nyt vaikka tältä vuosituhannelta noita TOP-koosteita maaleista niin huomataan että näissä kisoissa Suomi ei ole tehnyt kuin kaksi maalia joiden voisi kuvitella yltävän edes ehdolle noihin(Vatanen,Armia). Tuota saatanan samaa ohjailua ja puskemista maalin edestä. Minä katson lätkää että näkisin hienoja maaleja. Ne ovat olleet nyt kortilla.
Jokainen toki hakee jääkiekostakin omia asioitaan, mutta koen vähän erikoisena, jos hakee pelkästään hienoja maaleja. Jos kannattamani joukkue pelaa, niin itselle on aina tärkeintä voitto, jonka jälkeen sitten toivon näkeväni mitä tahansa hienoja suorituksia, olipa se sitten maali, syöttö, taklaus tai mikä tahansa muu.

Jalosen valmentamalta Suomelta nähdään paljon hienoja suorituksia, kun peliä seuraa kokonaisvaltaisesti ja katsoo pelaajien tekemistä jokaisessa tilanteessa.

Ihmettelen kyllä, jos jonkun mielestä Rajalan maalit Norjaa ja Tsekkiä vastaan tai Pesosen maali Norjaa vastaan eivät ole hienoja. Taitaa niitä olla muitakin, mutta nämä kolme nyt ainakin tulivat mieleen. Ei hienojen maalien nyt tarvitse vuosituhannen hienoimpien joukkoon mennä, että niistä voi nauttia.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös