Tekee mieli kysyä, onko missään muualla maailmassa käyty niin kovaa ja syvällistäkin kiekkokeskustelua kuin Suomessa. Tai käydäänkö ylipäätään mitään itse pelitapaan liittyvää keskustelua missään päin maailmassa. Kun esimerkiksi lukee Aftonbladetin parasta kirjoittajaa, Wennerholmia, eipä häneltä koskaan mitään kovin oivaltavaa kommenttia pelitavasta löydy.Eniten minua ihmetyttää, että tälle Leijonien pelille ei tunnu löytyvän kenenkään vastustajan toimesta vastalääkettä. Kaikki kuitenkin tietää, miten Leijonat pelaa ja myös sen, miten vähän maaleja Leijonat tekee. Pelillisesti tämä Meidän peli on viime vuosien saatossa venynyt käsitteenä.
Kiekkokeskusteluissa Jalosen kohdalla puhutaan usein hyökkäämisestä, mutta sekä 2019 ja nyt, voitot otetaan puolustamisella ja loistavalla maalivahtipelillä. Tässä tulee mieleen Calgary 1988, jolloin tuli eka mitalia ja Pentti Matikainen sanoi sen tuleen hyvällä kiekottomalla pelaamisella. Jos näin maallikon silmissä arvioisi Leijonien hyökkäämistä, se on aika ohutta. Mutta mitä väliä, kun voittoja tulee.
Edelleen on vaikutelma, että muualla maailmassa pelitapa ei loppujen lopuksi vaikuta tulokseen, se ansaitsee vain kommentteja tyyliin "tiukkaa puolustuspeliä, joukkuepelaamista yms.", mutta ei kukaan todella kiinnitä huomiota kysymykseen, miksi Suomi voittaa ennakkoon selvästi heikoimmilla joukkueilla. Valmentajat ovat tietenkin poikkeus, mutta hekään eivät kommenteissaan kiinnitä huomiota pelitapaan, vaan enemmän tunnepuolen asioihin.