Loistavaa Leijonat!!! Kyllähän tuo ottelun alkuun oli melkoinen järkytys ja kaikki kiekollinen peli oli täyttää pierua. Noh, eihän kiekollinen peli ottelun edetessäkään noussut edes hyvälle tasolle ja helpon näköisiä virheitä, hölmöjä avauksia ja tekemättömiin paikkoihin pelaamisia nähtiin koko ajan. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä maalipaikoissaan Leijonat oli tänään tehokas. Toki Talbot Kanadan maalilla kantoi vähintään oman kortensa tähän tehokkuuden kekoon.
Pyörälä oli tänään ihan huikea. Vaikka vastus koveni, blokkeja, riistoja ja syötönkatkoja nähtiin vähintään entiseen malliin ja lisäksi hyökkäyspelaaminen Ahon kanssa oli Pyörälämaisen fiksua, kolmannen vaihdon? tolppaan ohjatusta kiekosta lähtien. Peliä pakottamalla ei Kanukkeja vastaan paikkoja luoda, vaan pitää mennä sinne mihin virtaus sallii. Mm. tästä syystä esim. Patella oli vaikeaa, mutta fiksuimmat ja nöyrimmät pelaajat, kuten Aho ja Pyörälä nostivat profiiliaan.
Pelin edetessä tuo heikohko kiekollinen pelaaminen ei enää haitannut, sillä positiivisen ihmettelyn aihetta antoi hämmästely; miten ihmeessä Leijonat piti n. koko ottelun Kanadan poissa vaarallisilta maalipaikoilta? Vaikka Kanadalaisten laukaukset on tunnetusti vaarallisia vähän kauempaakin, niin Suomen puolustuspelaaminen oli vain ihan jäätävän hyvää.
Kirsikkana kakun päällä oli Koskinen, joka ensimmäisistä sekunneista alkaen näytti joukkueella olevansa 110% valmis pelaamaan tänään parhaalla tasollaan. Koskisen otteista huokui varmuus, eikä kiekot enää pomppineet ensimmäisten ottelujen tapaan. Vaikka Leijonien puolustus teki Koskisen työn kohtuu helpoksi, niin helposti tuollaisista laukauksista yksi tai kaksi katoaa ja uppoaa verkon perille. Yllättäen suomalaiset saa taas kerran olla huoletta maalivahtipelin osalta.