Varmasti osa vihaa niin Nickelbackia kuin Mertarantaakin koska kaikki muutkin niin tekevät
Osa vihaa varmasti myös Johanna Tukiaista ja Aleksi Valavuorta koska kaikki muutkin niin tekevät. Itse en vihaa Nickelbackia, Valavuorta enkä Tukiaista, mutta en ihan hirveästi kyllä arvostakaan.
Käsittääkseni yksi Mertarannan suurista vahvuuksista on se, että hän saa hauskoilla sutkautuksillaan suomalaiset nauramaan. Moni niistä vitseistä on sellaisia, että en ymmärrä niitä, mutta sehän on ihan oma häpeäni. En minä Maikkarilta ole vaatinut supersuositun Putouksenkaan lopettamista vain sen takia, että ko. ohjelman huumorista suurin osa menee minulta yli hilseen. Vielä vähemmän sellainen tulisi mieleen nyt, kun Krista Kososen vaalien jälkeinen avautuminen, jossa hän kertoi tuttavapiirinsä olevan vapaa ahdasmielisistä persujunteista, aiheutti pienimuotoisen ahaa-elämyksen. Mitä ilmeisimmin Kosonen tekee kultturellien ja suvaitsevaisten hesalaisystäviensä kanssa niin älykästä viihdettä, ettei sitä tällainen perämetsien tollo ymmärrä. Ehkäpä Anteron läpät menevät joiltain meistä ohi hieman saman tyyppisistä syistä?
Tuossa viime sunnuntaina änäriä katsellessani minulla oli ilo kuunnella mielestäni todella mainiota hassuttelua. NBC:n Doc Emrick sekosi sanoissaan ihan täysin, kun Chicagon Antoine Vermette sai kiekon vastustajan päädyssä: "Siellä Shaw, nyt Verbeek, anteeksi, Versteeg (tässä vaiheessa mies tajusi puhuvansa eeppisiä läpiä päähänsä ja ymmärsi että jotenkin tää pitää seivata), tai joku, ja sieltä Seabrook jatkaa Keithille, Keith heittää päätyyn, siellä kiekko lipuu ohi Al Secordin ja Phil Russell poimii sen laidasta, jatkaa Seabrookille ja Seabrook laukoo. Pelikatko...... Niin, siis tarkoitus oli alun perin sanoa Vermette."
Rupesin miettimään, että kuka suomalaisselostaja paikkaisi mokansa noin tyylikkäällä itseironialla? Mun on ainakin tosi vaikea kuvitella, että Mertaranta leijonapakkien nimissä sekoiltuaan pelastaisi tilanteen kertomalla, että "siellä nyt Ruotanen syöttää Jutilalle ja Suomi pääsee purkamaan." Sen sijaan Jani Alkiolla ja Tuomas Virkkusella on sen verran letkeä ote työhönsä, että heiltä tuollaista voisi hyvinkin odottaa. Ehkä myös Kimmo Porttilalta. Pentti Lindegrenin selostuksissa kentällä viilettivät toki vielä 1990-luvullakin esapeltoset ja sakariahlbergit, mutta siinä oli vähän erilaiset vaikuttimet taustalla.