-01 MM-kisoihin mennessämme piipahdimme Prahassa ensin. Prahasta Hannoveriin pyrähdettiin sellaisella söpöllä ATR-72 potkurikoneella. No, lähtöä odotellessamme ja vihdoin liikkelle nytkähdettyämme edessämme oleva vanha pariskunta hätääntyi ja he pyysivät lentoemon paikalle: "lähdemmekö nyt, meidän matkatavaroitamme on vielä tuolla ulkona, katsokaa!" "kyllä me lähdemme, ne eivät vain mahtuneet mukaan. Kone on pieni, olen pahoillani, ne tulevat myöhemmin perästä". Hihiteltiin siinä ja spekulointiin, kuinka perseestä se olisikaan jos kamat jäisivät tänne.
Päästiin perille ja ruvettiin keräilemään matkalaukkuja. Hihna tyhjeni ja sitten huomasinkin tutun pariskunnan siinä toiveikkaana odottavan epätoivoisesti laukkuaan. Jäi sitten minunkin laukkuni Prahaan, ja päällä oli joku suomipaita ja sortsit ja käsikamoissa pari votkulipulloa. No, matkavakuutukseen sai laittaa vaatteita jos kamat häviää, ja kävinkin niitä sitten jossain välissä ostamassa. Sain halvan T-paidan, jos ei muuta.
No, T-paita kosti, sillä toinen sekoilu tapahtui JFK:lla vuotta myöhemmin. Olin tulossa Salt Lake Cityn olumpialaisista ja hengaillut erään michiganinpojan kanssa New Yorkissa muutaman päivän. Edellisenä syksynä oltiin samalla porukalla oltu Roomassa, ja silloin sellainen yltiöpäinen varovaisuus kävi okein hermoille. Rautatieasemalle piti mennä monta tuntia aiemmin ja kysyä kaikilta vastaantulijoilta, että onko tämä se oikea juna nyt varmasti, ettei siinä junan kyljessä vain ole väärää määränpäätä jne.
No, nyt sitten Nykin reissulla päätin näyttää, miten toimitaan kuten kunnon huithapeli: "ei kiirettä ja on tässä aikaa". Lähdin sitten metrolla puskemaan JFK:lle päin, mutta kas kun sitä oikean vaihtoehtoa lilasta (?) junasta ei vaan tullut. Oli tainnut juuri mennä, mutta kun piti pysähtyä siinä mennessä nopeasti ostamaan joku väsynyt T-paita. No, juna tuli, eikä aikaa ollut koneen lähtöön kuin muistaakseni 2 tuntia. Kerkiän kerkiän, ajattelin, ja pieni toivonkipinä oli kun parkkialueelle pääsin. Siinä sitten istuin bussissa 15min, ennen kuin lähdettiin liikkeelle, sitten joku vitun JR oli tukkeena 5 minuuttia siinä parkkialueen portilla ja sen lisäksi se satanan bussi kiersi vielä aivan väärää reittiä, jolloin minun terminaalini oli se viimeinen stoppi. Kipin kapin tiskille, koneen lähtöön joku puoli tuntia. Jonoa ei ollut, eikä kyllä check-iniäkään. Air Francen pimu siinä jotain surffaili, ja kysyin, että kerkiääkö vielä. Huikea lentokenttältyylinen naputtelu siihen, ja "sorry, You've missed your flight, bye". Lippu oli ei-siirrettävää mallia, joten se siitä sitten.
No, kiertelin tovin terminaaleja ja loppujen lopuksi Luftwaffe toi pojan kotiin. 550e maksoi, mutta olipahan Jumbo ainakin ja lähtö vain n. 1,5 h päästä. Sain oman penkkirivin, vedin pöperöt nassuun muutaman punkkupullon ja votkakolan kera ja katselin, että Kanadan rannikko jää juuri taakse. Otin penkkirivin häiriöttömään haltuun ja vedin täyttä häkää sikeitä siihen saakka kunnes söpö lentoemo tuli tarjoamaan aamiaissämpylöitään, ja oltiinkin jo Euroopan puolella. Mukavin lento koskaan. Minnekään. Muistoksi ostettu I <3 NY-paita juuri ennen laiturille menoa on koitunut ehkä kalleimmaksi koskaan.
Pidän silti T-paitoja melko usein.