Miten työtä aktiivisesti hakevat mutta työtä saamattomat parhaan teränsä menettäneet saadaan töihin?
1. Velvoitetaan työnantajat positiiviseen syrjintään. Heidän on palkattava maahanmuuttajia, iäkkäitä, mielenterveyskuntoutujia, fyysisesti vajaakuntoisia ja koulutettava itse ammattitaitoa vailla olevia.
2. Mahdollistetaan kouluttautuminen työttömyyskorvausta vastaan kaikille. Pois kurssit ja viranomaisen juoksutus. Tilalle opinnot, joiden asianmukaisesta etenemisestä saa korvauksen.
3. Poistetaan työttömyystilastoista (henkisesti) sairaat ja tarjotaan heille terveydenhoitoa eikä työllisyystoimia.
4. Tuetaan ihmisten muuttamista. Tämä ei tosin paljon kuluja ajatellen ratkaise, koska yhdessä Helsingin lähiössä on enemmän työttömiä kuin koko Kainuussa tai muussa syrjäisessä kolkassa. Enemmän kaivataan koulutettuja maakuntiin kuin vajaatehoisia etelään.
5. Luodaan hätäaputöitä. Se on veronmaksajille kallista ja hyödytöntä, mutta se kuitenkin pitää ihmiset kiinni elämässä ja suojaa ainakin jonkin verran lamauttavalta ja syrjäyttävältä häpeältä.
6. Luodaan heikkotehoisille kansalaispalkka ja työllistetään heidät hyvin pienipalkkaisiin töihin. En tosin ole varma, kuinka moni työantaja tahtoo viimeisen oljenkorren varassa roikkuvia työllistää. He saattavat olla pikemminkin uhka kuin mahdollisuus.
Asiantuntijat ovat viime vuosina moneen kertaan huomauttaneet, että Suomen olisi välttämätöntä saada nuoret ja ikääntyneet työttömät töihin. Konkreettisista keinoista on ollut kuitenkin vähemmän puhetta. Se kai johtuu siitä, ettei uskalleta sanoa ääneen, että työnantajat pitäisi velvoittaa palkkaamaan myös ihmisiä, jotka eivät pysty antamaan täyttä työpanosta. Siksi keskustelu pyörii käsitteissä työllinen ja työtön sen sijaan että katsottaisiin työtä hakevien työttömien käytäntöön.
Yle haastatteli psykiatria, joka mainitsi, että aikaisemmin skitsofrenisistä on työllistynyt enemmistö, mutta nykyään ei enää juuri kukaan. Tehokkuus on syrjäyttänyt heidät.
Monissa maissa on paljon enemmän joutokäyntiä kuin Suomessa. Niissä on työtehtäviä, jotka teknisesti erittäin kehittyneessä Suomessa on lakkautettu ajat sitten. Aina kun keksitään keino tehostaa työtä, Suomi on maailman ensimmäisten joukossa ottamassa sitä käyttöön. Viimeksi muistan lukeneeni esimerkin Suomen pakettitoiminnoista. Muussa maailmassa pakettiautomaatteja vasta kokeillaan, Suomessa niitä on jo suuri määrä.
Suomen on ruvettava taistelemaan yhteiskunnan teknistymistä vastaan luomalla tietoisesti tehottomuutta. Muuten meille syntyy työelämä, jossa on tilaa vain terveille ja tehokkaille, eikä se ole realistinen tavoite, koska ihmisten fyysinen ja psyykkinen oireilu on normi, eikä kaikista työikäisistä ole pysyvästi tehokkaiksi synnynnäisten ominaisuuksiensa vuoksi koskaan.
Keinoni eivät varmasti herätä innostusta, tiedän sen jo etukäteen. Esittäkää siis omianne. Miten ihmiset, jotka saavat hakemuksiinsa hylsyjä puutteellisten ominaisuuksiensa vuoksi, saadaan töihin?
1. Velvoitetaan työnantajat positiiviseen syrjintään. Heidän on palkattava maahanmuuttajia, iäkkäitä, mielenterveyskuntoutujia, fyysisesti vajaakuntoisia ja koulutettava itse ammattitaitoa vailla olevia.
2. Mahdollistetaan kouluttautuminen työttömyyskorvausta vastaan kaikille. Pois kurssit ja viranomaisen juoksutus. Tilalle opinnot, joiden asianmukaisesta etenemisestä saa korvauksen.
3. Poistetaan työttömyystilastoista (henkisesti) sairaat ja tarjotaan heille terveydenhoitoa eikä työllisyystoimia.
4. Tuetaan ihmisten muuttamista. Tämä ei tosin paljon kuluja ajatellen ratkaise, koska yhdessä Helsingin lähiössä on enemmän työttömiä kuin koko Kainuussa tai muussa syrjäisessä kolkassa. Enemmän kaivataan koulutettuja maakuntiin kuin vajaatehoisia etelään.
5. Luodaan hätäaputöitä. Se on veronmaksajille kallista ja hyödytöntä, mutta se kuitenkin pitää ihmiset kiinni elämässä ja suojaa ainakin jonkin verran lamauttavalta ja syrjäyttävältä häpeältä.
6. Luodaan heikkotehoisille kansalaispalkka ja työllistetään heidät hyvin pienipalkkaisiin töihin. En tosin ole varma, kuinka moni työantaja tahtoo viimeisen oljenkorren varassa roikkuvia työllistää. He saattavat olla pikemminkin uhka kuin mahdollisuus.
Asiantuntijat ovat viime vuosina moneen kertaan huomauttaneet, että Suomen olisi välttämätöntä saada nuoret ja ikääntyneet työttömät töihin. Konkreettisista keinoista on ollut kuitenkin vähemmän puhetta. Se kai johtuu siitä, ettei uskalleta sanoa ääneen, että työnantajat pitäisi velvoittaa palkkaamaan myös ihmisiä, jotka eivät pysty antamaan täyttä työpanosta. Siksi keskustelu pyörii käsitteissä työllinen ja työtön sen sijaan että katsottaisiin työtä hakevien työttömien käytäntöön.
Yle haastatteli psykiatria, joka mainitsi, että aikaisemmin skitsofrenisistä on työllistynyt enemmistö, mutta nykyään ei enää juuri kukaan. Tehokkuus on syrjäyttänyt heidät.
Monissa maissa on paljon enemmän joutokäyntiä kuin Suomessa. Niissä on työtehtäviä, jotka teknisesti erittäin kehittyneessä Suomessa on lakkautettu ajat sitten. Aina kun keksitään keino tehostaa työtä, Suomi on maailman ensimmäisten joukossa ottamassa sitä käyttöön. Viimeksi muistan lukeneeni esimerkin Suomen pakettitoiminnoista. Muussa maailmassa pakettiautomaatteja vasta kokeillaan, Suomessa niitä on jo suuri määrä.
Suomen on ruvettava taistelemaan yhteiskunnan teknistymistä vastaan luomalla tietoisesti tehottomuutta. Muuten meille syntyy työelämä, jossa on tilaa vain terveille ja tehokkaille, eikä se ole realistinen tavoite, koska ihmisten fyysinen ja psyykkinen oireilu on normi, eikä kaikista työikäisistä ole pysyvästi tehokkaiksi synnynnäisten ominaisuuksiensa vuoksi koskaan.
Keinoni eivät varmasti herätä innostusta, tiedän sen jo etukäteen. Esittäkää siis omianne. Miten ihmiset, jotka saavat hakemuksiinsa hylsyjä puutteellisten ominaisuuksiensa vuoksi, saadaan töihin?