Toisessa ketjussa keskustellaan työttömyysturvasta. Jotta viestini sinne ei olisi paisunut älyttömäksi, päätin avata uuden ketjun siitä, miten asioiden pitäisi olla. Suomen työttömyysturva ei mielestäni ole liian korkea, mutta yhdistettynä monimutkaiseen sosiaaliturvajärjestelmään, se voi ajaa ihmisiä aitoihin tuloloukkuihin, eikä se kannusta työnhakuun, jos pystyy järjestämään elämänsä jotenkuten säällisesti ilman töitä (esim. "isi maksaa").
Itse rakentaisin järkestelmän nykyisen työttömyysturvan oheen niin, että tuoreeltaan työttömäksi jäävän ansiosidonnainen menisi kuten nyt. Tuet kuitenkin putoaisivat jyrkästi työttömyyden pitkittyessä. Työttömyysturvan pitäisi loppua viimeistään vuoden kohdalla (nykään 500 arkipäivää, eli n. 1v 11kk). Sen jälkeen jäljelle jäisi ehdoton minimiturva, joka vastaisi nykyistä minimitoimeentulotukea n. 300€/kk. Sitä voisi kutsua vaikka kansalaispalkaksi, koska se korvaisi nykyiset asumistuen, työmarkkinatuen ja toimeentulotuen. Jotta oikeasti ahdingossa olevia ei ajettaisi nälkäkuolemaan, työttömyysturvan tilalle tarvittaisiin muuta:
Osmo Soininvaara taisi joskus ehdottaa jossain muodossa sosiaaliturvan sijaksi tarjottavaa lainaa. Se voisi toimia vain jos sen järjestäisi julkinen sektori. Sen saisi automaattisesti (vaikka ilman luottotietoja), ja takaisinmaksu pitäisi olla tarpeeksi lievillä ehdoilla ja vasta sitten kun on saanut tuloja (jos joku ei koskaan enää elämänsä aikana saa "normaaleja" tuloja, niin silloin myöskään lainaa ei tarvitse maksaa takaisin - esim. työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvät). Lainan voisi maksaa takaisin vaikkapa osana verotusta, esim. ~5 prosenttiyksikköä korkeampana verotuksena työtuloista, niin kauan kuin takaisinmaksu kestää.
Eli yli vuoden työttömänä olevilla (tai vasta työmarkkinoille tulevilla) turva muodostuisi 300€ kansalaispalkasta, ja sen päälle tulevasta "lainasta", jota voisi saada tarpeen tullen esim. max 500€/kk (lapsiperheille enemmän). Jokainen saisi vapauden valita meneekö "paskaduuneihin" vai ottaako mieluummin lainaa. Tietoisuus tulevaisuuden korkeammista veroista houkuttelisi toivottavasti monet mieluummin töihin kuin passiiviseen odotteluun. Lainaosuuden joutuisi kuitenkin maksamaan takaisin myöhemmin. Takaisinmaksu ei saisi olla liian ankaralla aikataululla tai suurilla kuukausisummilla, jotta se itsessään ei karkottaisi työnteosta. Summista ja prosenttiosuuksista ja aikatauluista voi aina keskustella, mutta järjestelmänä ehdottamani Soininvaaran ideoista kehitetty malli olisi kannustavampi kuin nykyinen.
Itse rakentaisin järkestelmän nykyisen työttömyysturvan oheen niin, että tuoreeltaan työttömäksi jäävän ansiosidonnainen menisi kuten nyt. Tuet kuitenkin putoaisivat jyrkästi työttömyyden pitkittyessä. Työttömyysturvan pitäisi loppua viimeistään vuoden kohdalla (nykään 500 arkipäivää, eli n. 1v 11kk). Sen jälkeen jäljelle jäisi ehdoton minimiturva, joka vastaisi nykyistä minimitoimeentulotukea n. 300€/kk. Sitä voisi kutsua vaikka kansalaispalkaksi, koska se korvaisi nykyiset asumistuen, työmarkkinatuen ja toimeentulotuen. Jotta oikeasti ahdingossa olevia ei ajettaisi nälkäkuolemaan, työttömyysturvan tilalle tarvittaisiin muuta:
Osmo Soininvaara taisi joskus ehdottaa jossain muodossa sosiaaliturvan sijaksi tarjottavaa lainaa. Se voisi toimia vain jos sen järjestäisi julkinen sektori. Sen saisi automaattisesti (vaikka ilman luottotietoja), ja takaisinmaksu pitäisi olla tarpeeksi lievillä ehdoilla ja vasta sitten kun on saanut tuloja (jos joku ei koskaan enää elämänsä aikana saa "normaaleja" tuloja, niin silloin myöskään lainaa ei tarvitse maksaa takaisin - esim. työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvät). Lainan voisi maksaa takaisin vaikkapa osana verotusta, esim. ~5 prosenttiyksikköä korkeampana verotuksena työtuloista, niin kauan kuin takaisinmaksu kestää.
Eli yli vuoden työttömänä olevilla (tai vasta työmarkkinoille tulevilla) turva muodostuisi 300€ kansalaispalkasta, ja sen päälle tulevasta "lainasta", jota voisi saada tarpeen tullen esim. max 500€/kk (lapsiperheille enemmän). Jokainen saisi vapauden valita meneekö "paskaduuneihin" vai ottaako mieluummin lainaa. Tietoisuus tulevaisuuden korkeammista veroista houkuttelisi toivottavasti monet mieluummin töihin kuin passiiviseen odotteluun. Lainaosuuden joutuisi kuitenkin maksamaan takaisin myöhemmin. Takaisinmaksu ei saisi olla liian ankaralla aikataululla tai suurilla kuukausisummilla, jotta se itsessään ei karkottaisi työnteosta. Summista ja prosenttiosuuksista ja aikatauluista voi aina keskustella, mutta järjestelmänä ehdottamani Soininvaaran ideoista kehitetty malli olisi kannustavampi kuin nykyinen.