Aravirralta on Salt Lake Cityn valintoja ajatellen löydyttävä rohkeutta tehdä valintoja, jotka ovat omien mieltymysteni mukaisia. Sitä raivon ja tuskan yhdessä muodostaman paineaallon voimakkuutta omien aivojeni syövereissä sijaitsevaa mielikuvaa Aravirrasta kohtaan on mahdotonta sanallisesti ilmaista, mikäli valinnat hyökkäyspään osalta eivät ole sellaisia, kuten ne alla tulen esittämään. Mielipiteeni SLC:ssä maksimissaan sijoille viidestä kahdeksaan sijoittuvan suomalaisjoukkueen kokoonpanosta tulee, kalenterilehtien kääntyessä yhä harvemmin kohti tuntien mittaisia yövalvojaisia, muuttumaan yhtä varmasti kuin näkemykseni Lahden Pelicansin sijoittumisesta jääkiekon SM-liigan viimeiselle paikalle on reilun kuuden ottelukierroksena aikana vaihtunut. Samoin on myös Aran papereissa kirjainyhdistelmien muunnuttava sellaisiksi kuten sivussa nimensä ilmiantava tahtoo.
Tällä hetkellä tuumailisin seuraavaa:
Selänne-Ylönen-Kapanen
Lehtinen-Santala-Pärssinen
Nieminen-Jokinen-Hagman
Kallio-Sihvonen-Lind
Laaksonen
Ykkösen kaavailen samaan tapaan Ghostin kanssa. Tämän ketjun on tehtävä maaleja. Vertailukohtana voidaan käyttää Naganon kisojen ykköstrioa.
Toinen hyökkäävä kolmiosainen lienee monen mielestä varsin yllättävä. Aiemmat aatelmani Tommi Santalan kyvykkyydestä ovat kohonneet, lailla George W. Bushin suosion amerikkalaisten keskuudessa, jopa siihen pisteeseen, että valitsisin, ollessani Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajan roolissa, Santalan kisakoneeseen. SM-liigan parhaan keskushyökkääjän valinnalle ei pitäisi olla esteitä. Kisat pelataan eurooppalaisessa lootassa, joten ensi keväänä Kanada-maljaa kannattelevan joukkueen ykkössentterin pitäisi olla täysin selvä tapaus Arankin lehtisessä, jonka ihmisrotua edustava kaimansa onkin kolmikon toinen laitahyökkääjä. Tetsuhikon kanssa lättäjalkojen tehokkaimman tutkaparin muodostava Timo Pärssinen tulee esittämään sellaisia otteita tulevalla NHL-kaudella, ettei edes Ara voi häntä suunnitelmistaan yli vetää.
Nuorten maailmanmestarijoukkueen ykkösvitjan kaksi jäsentä ovat ketjukaaviossani kolmannen kerroksen väkeä. Toinen tiimin stanleycupisteista kuuluu perustellusti tälle paikalle. Perusteluja en kuitenkaan viitsi sen suuremmin kirjoittaa.
Nelosen keskimmäinen on Suomen toiseksi paras puolustava pelaaja matsaamispaikallaan, eikä häntä mikään mahti kumoa. Kallion ja Lindin viedessä loput paikat pelaavista veljistä, huomaan koko päätehtävänään maalintekoa pitävän purukaluston olevan varsinainen mikkihiirimiehistö. Fyysisyyttä kaivattaisiin lisää. Sitä tehtävää en kuitenkaan langeta itselleni, vaan annan Aran huolehtia mokomasta. Kun valinnat lopulta julkistetaan, tulen haukkumaan Hannu-paran alimpaan paikkaan, mitä elämänjälkeisestä todellisuudesta löytyy.
Kaikkien aikojen kiekkoturnausta odotellen.