Juuri Pärssinen on oivallinen esimerkki, miten nuori pelaaja kehittyy vuodessa jättiläismäisin harppauksin. Viime kaudella pelasi arastellen ja ikään kuin anteeksi pyydellen, mutta tällä kaudella on pikku hiljaa noussut viime peleissä jopa jo joukkueen ykköstähdeksi. Tällaista pelaajan kehityttymistä katselee todella mielellään.
TPS:llä onkin yksi hyvä kenttä jo ensi kaudeksi, kun ketjuna viilettää Pajuniemi-Pärssinen-Nurmi ja pakkeina Anttalainen-Viro. Toinen tällaisista pelaajista koottu kenttä vielä ensi kaudeksi, niin play off paikka on varma ja jos saadaan vielä kolmas kenttä edes lähelle näiden kahden tasoa, niin ollaan mitalikamppailuissa silloin mukana.
Tämä skenaario edellyttäisi, että kaikki koukkupolvet hyvästellään tämän kauden päätteeksi ja lähdetään kerrankin ”puhtaalta pöydältä” eteenpäin. Tiedän kuitenkin jo nyt, ettei tämä tule tapahtumaan ja ensi kaudellakin ”taistellaan” sijoista ynnä muut siksi, ettei koukkupolvista päästä eroon.