Tuli tuossa pohdiskeltua NHL peliä katsoessa, että millä hitolla ne on nuo kaikki katsojat sitouttanut ostamaan pelipaidat.? Olisko ensikaudelle jokin kausikortti paita myyntii, joka päällä pääsisi helposti sisään ja saisi jonkun ylimääräisen prosentin alennusta. Ei kyllä sinäänsä mitään järkeä ideassa, mutta olishan se hienoa, kun katsomo olisi mustavalkoinen kauttaaltaan.
Pitkällä työllä. Kyse ei loppujenlopuksi ole siitä hinnasta kuten täällä aina jauhetaan. Juuri kotiuduin Montrealista jossa liput kotipeleihin maksavat noin 50-70e piippuhyllyllä ja 150-200e normi paikoilta. Eli halvin lippu on tuplasti kalliimpi kuin Turussa kallein. Matkalla kentälle taksikuski valitteli miten taas meni viikon palkka jotta saa yhdessä matsissa käytyä. Eli kaikki on kiinni kulttuurista. Siinä missä suomessa mennään pelikirjat edellä, valtamedia ei juuri pelaajista jaksa tehdä juttuja, ottelutapahtumat eivät ole ihan vimosen päälle on tuolla paikallinen lähestymistapa ihan toinen. Aina puhutaan vain ja ainoastaan niistä aiheista jotka kiinnostavat katsojaa. Nämä aiheet yleensä sattuvat liittymään pelaajiin, toki siellä myös taktiikasta puhutaan. Eli mielestäni ainoa tapa on alkaa pitkäjänteisesti rakentamaan syvempää jääkiekkokulttuuria Suomeen.
Kyllä, mutta kyse ei ole vain kannattamiskulttuurista tai edes lajikulttuurista, vaan jonkinlaisesta koko kansakunnan mentaliteetista, kansallisylpeydestä ym joka on yhdysvalloissa jotain ihan muuta kuin Suomessa tai Euroopassa. Joku sosiologi tms varmaan osaa tämän selittää, mutta urheilujoukkueen fanittaminen on vain yksi ilmentymä. Siihen myötävaikuttaa myös se, että se opetetaan pienestä pitäen. Esimerkiksi kouluilla vahva identiteetti ja "omaa väriä" tunnustetaan jopa peruskoulusta alkaen, tämä vaan voimistuu iän myötä esim korkeakouluissa ja yliopistoissa. Miettikää, suomessakin jengi joka seuraa mitään populaarikulttuuria, jenkki tv sarjoja tms tunnistaa varmasti jotain sikäläisiä college ja yliopistojen jalkapallojoukkueita. Ylipäätään tuo tietynlainen fanitus ja hehkutuskulttuuri opitaan jo lapsesta alkaen.
Lisäksi nimenomaan tuota pelipaitailmiötä selittää mielestäni kuluttajakäyttäytyminen, mikä sekin on aika eri luokkaa tuolla. Oli se sitten pelipaita tai 10 dollarin hodari tai hassu hattu niin väittäisin, että tuolla kulutetaan moninkertainen määrä rahaa oheismyyntiin. Sama toistuu muuallakin kuin urheilussa, jos menet Linnanmäelle niin siellä on yhdellä sadasta joku Linnanmäki sadeviitta ja suurinpiirtien omat ruisleivät mukana, jenkeissä kun menet huvipuistoon niin tuntuu, että pitää olla vähintään mikkihiiri lippis, paita, tohvelit ja aurinkolasit päällä, kädet täynnä syötävää ja ostoskassillinen krääsää. Menee vähän aiheen ohi, mutta selittää mielestäni noita kulttuurieroja ainakin osittain.
Suomessa tätä lienee aika hankala saada toimimaan ainakaan samassa mittakaavassa. Yksi tapa on tuo
@Jykke1978 mainitsema, eli sellaiset tuotteen, joissa on matalampi kynnys hankintaan ja jotka koetaan hyödyllisinä. Toinen on se, että tehdään tuotteesta riittävän siisti ja sosiaalisesti houkutteleva, mikä taas nivoutuu siihen hypen luomiseen josta oli aiemmin mm. media ja julkisuus ketjussa juttua. Jotenkin kuvittelisin, että merkittävä potentiaali kannattajatuotteiden ostajiksi olisi jossain 15-25 vuotiaissa, jolloin brändi pitäisi olla jotenkin siisti juttu mitä TPS ei ehkä ihan täysin ole (vrt HIFK, josta tuo edellä mainittu keskustelu lähti liikkeelle). Parannusta toki on merkittävästi tapahtunut, mutta työtä vielä on. Ja nuo tuotteet on kehittyneet erittäin hyvin, kuten muissa ketjuissa puhuttu.