Miten pudotuspeliottelut tulisi ratkaista tasatilanteessa?

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Ei tuuripompun tarvitsisi edes olla läheskään noin räikeä, jotta vitutus olisi sietämätön siinä tapauksessa, että oma joukkue on se epäonninen osapuoli.

Sehän nimenomaan on tämän fanittamisen suolaa. Joskus sattuu noita tapahtumia, jotka vituttavat vielä vuosienkin jälkeen, mutta vastapainoksi toisinaan se menee toisinpäin, ja tuntuu vielä kymmenen kertaa hienommalta, kun takana on tuon kaltaisia aiempia pettymyksiä.

Voin sanoa, että koskaan ei ole ollut pumppu niin kovilla lätkämatsin yhteydessä, kuin viime keväänä viidennessä finaalissa. Tuo matsi ei tuntunut loppuvan koskaan, mutta epäilen vahvasti, että joku olisi nukahtanut tylsyydestä sitä katsoessaan. Ei ollut yksikään maali koskaan tuntunut yhtä hyvältä, kuin se Savinaisen ratkaisu, joka lopulta päätti tuon trillerin. Marttisen mestaruuden ratkaisseen propellikiekon kanssa on kova kamppailu, enkä osaa noiden kahden väliltä valita. Siitä Savinaisen maalista teki vielä paremman - jos mahdollista - Tapparan aiemmin saamat kaksi viime sekuntien maalia, jotka periaatteessa voidaan luokitella äkkikuolemamaaleiksi. Toisesta sai Ässät syyttää ainoastaan itseään, mutta toisessa oli mukana juuri sellaista tuuripomppumaisuutta ja syletti paikanpäällä aivan järjettömästi.

Eli sitä, mikä ei ole rikki, ei tarvitse korjata.

 

[pernaveikko]

Kyllä näille järkyttävän pitkille jatkoerille pitää jotain tehdä ja mielummin nopeasti.

Ja ratkesi tuuripomppuun, eihän tämä näin voi mennä.

 

[ernestipotsi]

Kyllä näille järkyttävän pitkille jatkoerille pitää jotain tehdä ja mielummin nopeasti.

No tehkää vaikka maali. Ja mielummin nopeasti, niin ei niitä järkyttävän pitkiä jatkoeriä pääse tulemaan.

 

[Ostoskassi]

No tehkää vaikka maali. Ja mielummin nopeasti, niin ei niitä järkyttävän pitkiä jatkoeriä pääse tulemaan.

Ja molemmilla jaloilla miinaan, tai sitten minä menin miinaan. Joka tapauksessa joku pomppi miinoitusten päällä.

 

[benicio]

Äänestin tuota "joku muu" -vaihtoehtoa.

Jalkapallossa en tykännyt kultaisesta tai hopeisesta maalista yhtään, koska se ei minusta ole pelille ominainen ratkaisu. Jalkapallon peliaika perustuu pelikelloon kuten esim koripallossa ja jääkiekossa, ei saavutettavaan pistemäärään kuten vaikka lentopallossa. Miksi tämä pelin ydin piti jatkoajalle muuttaa, en ikinä ymmärtänyt, tai paremminkin hyväksynyt.

Jääkiekossa tilanne on sikäli toinen, että äkkikuolemalla on pitkät (aina, eka 1919) perinteet. Silti tervehtisin peukulla muutosta, jossa jatkoerä (20min) pelattaisiin aina loppuun, kuten erät normaalistikin ja sitten laskettaisiin maalit. Toisaalta en näe suurta tarvetta tätä muutosta tehdä.

 

[Walrus21]

Nykyinen systeemi on mitä loistavin. Oikeastaan ihme, ettei tätäkin hienoa perinnettä ole ehditty pilaamaan. Aika erikoisia selityksiä nämä "pitää ehtiä töihin" ja "katsomoon nukahtaa". Jotenkin minun on vaikea uskoa, että pelin seuraaminen kiinnosti vähääkään alusta, jos keskellä jatkoaikaa piti hallilta lähteä.

Ainakin minulle jatkoerät ovat jääkiekossa (ja monessa muussakin lajissa) parasta viihdettä. Pelien alussa on muutenkin aina silloin tällöin vähän huoleton fiilis, joka kuitenkin karisee aina ratkaisuhetkien lähentyessä. Jatkoajalla jokainen liike saattaa olla ratkaiseva. Pelissä on tietynlaista vaaran tuntua, ja siihen uppoutuu tosissaan. Pidän myös ajatuksesta, että pelaajia vähän koetellaan väsymisen muodossa. Silloin henkisesti vahvat pelaajat yleensä nousevat esiin.

Tuuripomput kuuluvat jääkiekkoon. Ei jääkiekko ole mitään shakkia, jossa jokainen liike laskelmoidaan ennakkoon. Peli on jatkuvaa tuurin ja taidon sekamelskaa, joka kuitenkin useimmiten ratkeaa juuri toisen joukkueen paremmuuteen. Sarjat ovat jo valmiiksi niin pitkiä, että häviäjälle ei jää mitään jossiteltavaa, vaikka yksittäinen ottelu olisikin ratkennut vähemmän arvokkaalla tavalla.

Rankkarit sopivat hyvin runkosarjaan. Silloin niillä ei ole turhan suurta merkitystä, mutta pelit saadaan kuitenkin loppumaan ajallaan. Yhdenkään playoff-ottelun en soisi ratkeavan rankkareilla. Mielestäni ne ovat muutenkin pelin ulkopuolinen show, jossa jotkut harvat maestrot ovat vahvimmillaan. Sapettaa vieläkin eräs taannoinen puolivälieräottelu Venäjää vastaan, kun koko ottelua hallinnut Suomi hävisi rankkareilla Venäjän taitoniekoille.

 

[Pajicz]

Nämä usean jatkoajan pelithän yleensä ovat niitä kaikista legendaarisimpia, erityisesti ratkaisuotteluissa. Itse näen tähän kysymykseen vain yhden oikean vastauksen.

 

[Sanainen arkku]

Salibandyyn eräs ajattelija ehdottu rl-kisan tilalle ylivoimakilpailua. Vuoronperään pelattaisiin kahden minuutin ylivoimia, kunnes tasoittavan vuoronkin jälkeen olisi maalin ero. Myös alivoimamaali olisi mahdollinen.

Luova idea, mutta jääkiekko on niin paljon perinteikkäämpi laji ettei siihen tuollaiset sovi. Nykyinen malli on siedettävä.

Kirjoittelin mobiililaitteella kommentin, jota jostain syystä ei nyt olekaan täällä. Siinä ehdotin, että pitäydytään nykyisessä mallissa, mutta taataan riittävä, terveysperusteinen väli kahden ottelun välille. Esimerkiksi 18 tuntia, tai teoreettisen matkustusajan huomioiva 14 h + matkustusaika. Tällaisiin ratkaisuihin tuskin tarvitsisi mennä jos viikonloppupelit alkaisivat samalla kellonlyömällä arkipelien kanssa.