Miten pudotuspeliottelut tulisi ratkaista tasatilanteessa?

[Musta Nuoli]

Miten pudotuspeliottelut tulisi arvon palstalaisten mielestä ratkaista, kun tilanne on varsinaisen peliajan jälkeen tasan?

1) Tuleeko pelata 20 minuutin jatkoeriä kunnes ratkaisu on saatu?

2) Pitäisikö ampua rankkarikisa yhden jatkoerän jälkeen?

3) Pitäisikö pudotuspelisarjoissa laskea voittojen sijasta pisteitä, jolloin yksittäinen ottelu voisi päättyä pistejakoon ja tasapeliin? Sarjan voittaja olisi se, joka ensimmäisenä saavuttaisi tietyn pistemäärän ja jatkoeriä pelattaisiin vasta viimeisen ottelun jälkeen jos pisteet olisivat vieläkin tasan?

4) Joku muu ratkaisu (kerro ihmeessä mikä?)


Iltalehdessä oli juuri esimerkki siitä, minkä takia nykyinen pudotuspelikäytäntö eli jatkoerien pelaaminen on täysin järjetöntä. Lev Prahan ja Donbass Donetskin ottelu teki KHL:n pudotuspeliennätyksen ja päättyi vasta neljännessä jatkoerässä ajassa 126.14. Ottelu keski pitkälle yli puolen yön. SM-liigassa ennätyslukemat ovat lähes samat, 124.41. Ei tässä ole mitään järkeä moneltakaan kannalta.

Televisiointi on hankalaa, koska otteluiden pituuksista ei ole tietoa. Hallissa olevien katsojien kannalta tilanne on ongelmallinen, koska ottelu voi arki-iltanakin venyä yli puolen yön. Vieraskatsojat ja kauempaa tulevat lähtevätkin todennäköisesti jo kotimatkalle hyvissä ajoin, eivätkä lähialueen työssäkäyvätkään (lapsiperheistä puhumattakaan) voi roikkua hallia seuraavan vuorokauden puolelle. Ratkaisumaali syntyy lähes tyhjälle hallille jos pelataan jotain neljättä jatkoerää.

Pelaajien kannaltakaan tässä ei ole mitään järkeä, koska tuplapeliä voi seurata pahimmillaan seuraavana päivänä uusi ottelu, ja ottelun taso romahtaa kun ylirasittuneet pelaajat eivät ole ehtineet mitenkään palautua. Eikä moista loputtomien jatkoaikojen suota ole missään muussakaan lajissa saatika jääkiekon korkeimmassa arvoturnauksessa eli olympialaisissakaan.

Järkevin ratkaisumalli olisi pelata yksi täysi jatkoerä vaikkapa neljällä neljää vastaan ja ampua sen jälkeen paras viidestä -rankkarikisa. Rankkarien ampuminenkin on joukkuepelaamista ja jääkiekkoon kuuluva taito siinä missä muutkin, eikä se siis ole mikään sattumaratkaisu kuten joskus kuulee väitettävän. Yhtä lailla se on sattumaa jos pelataan 120 minuuttia ja kiekko lipsahtaa jostain pompusta sisään.

Myös pelisarjojen pelaaminen pisteistä voisi olla järkevä kokeilu. Voitosta kaksi pistettä, tasurista yksi ja seitsemän ottelua. Se voittaa, kumpi saa ensin kasaan kahdeksan pistettä. Jos pisteet menisivät jostain syystä tasan seitsemännen pelin jälkeen, niin sitten jatkoerät kehiin yhteen otteluun.

 

[Musta Nuoli]

Oman ääneni saa vaihtoehto 2, eli yhden täyden jatkoerän jälkeen pitäisi ampua paras viidestä -rankkarikisa, joka selvittäisi sen ottelun voittajan. Jos olympiafinaalikin voidaan ratkoa rankkareilla, niin sitten voidaan satunnaiset pudotuspelisarjojenkin osaottelutkin.

Ei se ole sattumaa kumpi rankkarikisan voittaa, se voittaa jonka joukkueessa on parempia ampujia ja parempi maalivahti. Yhtä hyvin niitä sattumapomppuja voi tulla peliajallakin. Jatkoerän voisi pelata neljällä neljää vastaan siinä toivossa, että se avaisi peliä.

Vaihtoehto kolmonenkin olisi kiinnostava kokeilu, eli voitosta saisi kaksi pistettä ja tasurista yhden. Jatkoon pääsisi se, joka saisi ensin kahdeksan pistettä ja jos tulisi tasatulos (esimerkiksi kumpikin voittaisi kolme matsia ja seitsemäs menisi tasuriksi), niin sitten pelattaisiin jatkoeriä.

Omakohtaisesti jatkoerät ovat yhtä tuskaa erityisesti arkiviikoilla. Väsynyttä, ylivarovaista kyttäystä erästä toiseen, jossa sattumapomppu saattaa ratkaista koko hoidon. TuTo pelasi viime vuoden puolivälierissä kaksikin pitkää ottelua, joissa tarvittiin useita jatkoeriä. Toisessa ottelussa lähdin kahden jatkoerän jälkeen jo kotimatkalle lukuisten muiden kera, koska ei se yksinkertaisesti ole sen arvoista kökkiä työviikolla puoleen yöhön jäähallissa katsomassa jotain koppipuolustusta yli sata minuuttia. En olisi kokenut mitenkään ongelmaksi, jos jo ensimmäisen jatkoerän jälkeen olisi pistetty rankkarikisa pystyyn ja päästy kotiin, voitti ottelun kumpi tahansa.

 

[Kirjoittelija]

Kannatan nykysysteemiä. Jos ei muksut jaksa valvoa matsia loppuun, niin menkööt kotiin. Näkee sen tuloksen sitten netistä seuraavana päivänä.

Legendaarisia tarinoita noista maraton-matseista on jäänyt elämään. Villasta ratkaisijaksi nostettu Petr Klima ja pukukoppiin konttaava Vesa Viitakoski nevö forget!

 

[Ostoskassi]

Kannatan nykysysteemiä. Jos ei muksut jaksa valvoa matsia loppuun, niin menkööt kotiin. Näkee sen tuloksen sitten netistä seuraavana päivänä.

Vahva sama. Ne muistelot siinä vaiheessa, kun tarina alkaa tyyliin: Pelattiin neljättä jatkoerää....

Minä olisin ainakin halunnut nähdä tuon taistelun Prahan ja Donbassin välillä. Vielä kun olisi ollut kuudes tai seitsemäs peli niin ei olisi tietoa paremmasta. Toivottavasti NHL:ssäkin mennään jatkoille useasti pudotuspeleissä, ovathan ne ihan huikeita vääntöjä kun aletaan painattelemaan yli 100 minuutin pelejä. Kunhan eivät veny niin pitkiksi, että haittaa töihin lähtöä, se on ainoa toivomukseni.

 

[Moto]

Periaatteessa olen sitä mieltä, että pelataan ratkaisuun asti, mutta on siinä tietysti huonot puolensakin. Päälimmäisenä se, että pleijareissa on usein pelejä peräkkäisinä päivinä ja onko se sitten kenenkään etu, että pahimmillaan alle 20 tunnin kuluttua mammuttipelin päättymisestä joukkueet joutuvat uudelleen kaukaloon - ja vielä matka siihen päälle. Ehkäpä voisi pelata ensimmäisen jatkoerän nykytapaan viidellä viittä vastaan, mutta toisesta eteenpäin neljällä neljää vastaan. Se todennäköisesti nopeuttaisi ratkaisumaalin syntymistä ja antaisi myös lisää lepoaikaa pelaajille. Arvokisafinaalit ovat hyvin harvoin menneet rankkareille asti, ei varmaan kertaakaan sinä aikana, kun jatkoerä on pelattu 4 vs 4? Miehissä ainakaan.

Se äänestys... laitetaan nyt tuohon neljänteen kohtaan rasti, vaikka en ole nykysysteemiäkään vastaan.

 

[Musta Nuoli]

Vahva sama. Ne muistelot siinä vaiheessa, kun tarina alkaa tyyliin: Pelattiin neljättä jatkoerää.....

Minun muisteloni olisivat mallia:

"Pelattiin neljättä jatkoerää ja olin jo kotona nukkumassa, jonne olin lähtenyt jo toisen jatkoerän päätyttyä. Vilkaisin sitten aamulla teksti-tv:stä miten ylipitkä, tylsä junnaus sattui päättymään ja kummalla kävi sen verran säkä, että voitti. Ihan kiva, jos oma seura voitti. Jos ei, niin parempi vain, ettei tarvinnut tappiota nähdäkään tunteja kestäneen yliajan jälkeen."

Neljännen jatkoerän kohdalla olisin hallilla ainoastaan siinä tapauksessa, että kyse olisi ratkaiseva seitsemäs finaaliottelu ja viikonloppupeli perjantaina tai lauantaina. Kaikissa muissa tapauksissa haistattaisin pitkät tylsällä, venytetyllä ottelulla ja häipyisin kuten valtaosa pelien yleisöstä joka tapauksessa tekisi. Varsinkin suht merkityksettömissä puolivälierissä jatkoaikapelit ovat ensimmäisen jatkoerän jälkeen harvoin sen arvoisia, että niitä viitsisi katsoa.

Jatkoerien pelillinen taso on yleensä ylivarovaista kyttäämistä ja umpiväsyneet pelaajat raahustavat jäällä kuin hidastetussa filmissä. Ne katsojat, jotka eivät ole lähteneet kotiin ovat todennäköisesti jo sammuneet jos ovat ryypänneet koko ottelun ajan.

Television ehdoilla on muutenkin viime vuodet menty mainoskatkoja myöten. Rankkarikisa ensimmäisen jatkoerän jälkeen olisi kerrankin hyvä uudistus televisioinnin eduksi, mainoskatkothan eivät sitä ole. Jääkiekko on parhaimmillaan intensiivisenä eli ilman keinotekoisia mainoskatkoja ja ottelun keston ollessa rajoitettu 60 minuuttiin (tarvittaessa max. 80 minuuttiin).

 

[iiron_troikka]

Varsinkin suht merkityksettömissä puolivälierissä jatkoaikapelit ovat ensimmäisen jatkoerän jälkeen harvoin sen arvoisia, että niitä viitsisi katsoa.

Jatkoerien pelillinen taso on yleensä ylivarovaista kyttäämistä ja umpiväsyneet pelaajat raahustavat jäällä kuin hidastetussa filmissä. Ne katsojat, jotka eivät ole lähteneet kotiin ovat todennäköisesti jo sammuneet jos ovat ryypänneet koko ottelun ajan.

En ole ihan varma onko tämä ovelaa ironiaa vai ihan vakavissaan tuotettua tekstiä? (Toivon ensimmäistä ja pelkään jälkimmäistä).

Eniveis, siinä vaiheessa kun "Lomarengas"- pelejä ratkotaan "voittomaalikisalla" kultaiset kypärät päässä niin en katso Liigaa tätäkään vähää kun nykyisin.

 

[Kaiuni Alen]

Miten olisi tällainen kompromissi: kaksi 15 minuutin jatkoerää ja sen jälkeen rankkarit paras viidestä -systeemillä?

 

[Virveliä kainaloon]

Miten olisi tällainen kompromissi: kaksi 15 minuutin jatkoerää ja sen jälkeen rankkarit paras viidestä -systeemillä?

Ei olisi.

Miten olisi sellainen sääntö, että pitkä kiekko olisi jatkoerissä siirretty? Lisäähän se vauhtia jonkin verran. Ja jos lyhennettäisiin erätauko vaikkapa kymmeneen minuuttiin jatkoerissä. Väsyneemmät pelaajat tekevät helpommin virheitä, joten ratkaisun todennäköisyys aikaisemmassa vaiheessa kasvaa. Kuitenkaan en halua, että Suomen mestaruus ratkaistaan jollain Fobba-kikalla voittomaalilaukauskisailussa.

 

[Ralph]

Nykysääntö on ainoa oikea ratkaisu. Eli niin kauan paahdetaan, kunnes kiekko on pömpelissä.

 

[Tombe76]

Nykysääntö on ainoa oikea ratkaisu. Eli niin kauan paahdetaan, kunnes kiekko on pömpelissä.

Täysin samaa mieltä. Kyllähän 5. erä tuntuu jaloissa myös seisomakatsomossa mutta aina voi lähteä kotiin jos on saunavuoro tai jos väsyttää.

 

[Musta Nuoli]

En ole ihan varma onko tämä ovelaa ironiaa vai ihan vakavissaan tuotettua tekstiä? (Toivon ensimmäistä ja pelkään jälkimmäistä).

Eniveis, siinä vaiheessa kun "Lomarengas"- pelejä ratkotaan "voittomaalikisalla" kultaiset kypärät päässä niin en katso Liigaa tätäkään vähää kun nykyisin.

Lomarengas-pelejä ei pitäisi edes pelata, joten jatkoaikojen pelaaminen niissä nyt on vielä suurempaa ajanhukkaa kuin muuten. Säälipleijarithan ovat yhtä farssia alusta loppuun. Ei niissä käy yleisöäkään senkään vertaa kuin puolivälierissä.

Se nyt vain on fakta, että kun pelaajat ovat yliväsyneitä ja yksi maali ratkaisee kaiken, niin mitä useampia jatkoeriä tarvitaan sitä surkeammaksi tulee pelin taso ja sitä enemmän tempo hidastuu kun jalka painaa. Sitä myöten laskee myös viihdearvo niille katsojille, jotka paikalla enää vaivautuvat olemaan.

Pari jatkoerää alle, niin reaktio siihen mahtavaan voittomaaliin on luokkaa "ai jaa, se loppui vihdoin". Jääkiekko on muutenkin maalintekopeli, nolla-nollan pelaaminen 66+ minuuttia varsinaisen peliajan päättymisen jälkeen ei ole lajin luonteelle ominaista.

Rankkarikisaratkaisut ovat arvokisojen suola, ja niissä parempi joukkue yleensä voittaa. Huonompi joukkue voi pystyä viemään otteluita jatkoajalle koppipuolustuksella ja antijääkiekkoa pelaamalla, mutta huonompi joukkue harvemmin saa laitettua kiekkoa maaliin paras viidestä -rankkarikisassa yhtä hyvin kuin kiekollisesti taidokkaampi joukkue.

Ei siitä pitäisi mitään palkintoja kenellekään antaa, jos lihamuuripuolustukseen ja pelin rikkomiseen keskittyvä porukka saa ottelun jatkoajalle ja sieltä tehtyä vahingossa jonkun sattumapomppumaalin, joka ratkaisee ottelun. Se kannustaisi joukkueita ratkaisemaan ottelun varsinaisella peliajalla jos olisi tiedossa, että epäjääkiekon pelaaminen ja yletön puolustuspeli johtaa kuitenkin siihen, että taitavimmat yksilöt ratkaisevat ottelun rankkarikisassa.

Mestaruuden ratkaisevan ottelusarjan ratkaisuotteluita voisi tarvittaessa pelata vaikka yhden ylimääräisen jatkoerän verran eli kaksi jatkoerää, mutta tämän voisi varata korkeintaan finaalisarjan ratkaisupeleihin.

Kuten sanottua ja todettua, eipä taida olla missään muussa joukkuelajissa vastaavaa käytäntöä, jossa väännettäisiin rajaton määrä jatkoeriä otteluiden ratkaisemiseen pudotuspelisarjoissa. Jääkiekon arvokisoissa vedetään rankkarit aina olympiafinaalia myöten jos aika tulee täyteen, jalkapallon arvoturnauksista nyt puhumattakaan.

Jos maailman katsotuin ja tärkein joukkueurheilumestaruus eli jalkapallon maailmanmestaruuskin voidaan ratkaista pistämällä pallo pilkulle, niin turha on silloin puhua, etteikö jotain SM-liigan pudotuspeliä voisi ratkaista rankkarikisalla koska se olisi muka "sattumaa" tai se ei muka olisi mestaruuden arvoista. Jos eroja ei muuten saada peliajalla, niin se Fobba-kikkamaalikin on ihan yhtä hyvä metodi erotella voittaja kuin mikä tahansa muukin.

 

[Metsuri #37]

Valitsin ylimmän vaihtoehdon. En kuitenkaan ole ihan ehdoton tämän kanssa, vaan esimerkiksi 20 min jatkoaika + rankkarit paras viidestä -systeemillä kelpaisi myös.

 

[pernaveikko]

Kaikki keinotekoiset 4v4 vastaan ja muut rankkarit pois. Kuinka usein niitä yli 80 minuutin pelejä edes on? Haluaisin ihan oikean tilaston vaikkapa tältä vuosituhannelta.

Ja tämä supisuomalainen "keskellä työviikkoa" saa niin karvat nousemaan ties mistä paikoista ja savua tulee joka ruumiin ontelosta. Jos ei muutaman kerran vuosikymmenessä voi mennä vaikka nukkumatta töihin tai myöhässä, niin ei taida kannattaa peliin mennä. Lapset taas voivat nukkua siellä katsomossakin sen aikaa.

Pelaajilla on tietenkin kova kuormitus, mutta niin ne kovasti väittävät harjoitelleensa koko vuoden juuri tätä varten. Pleijarit eivät ole mitään viihdettä vaan voitosta ja vain voitosta pelataan. Viihtyä voi sitten runkosarjan peleissä.

Ei muutoksia mitä parhaimpaan järjestelmään. Toki nyt tietenkin säälärit pois, mutta se ei ole tämän ketjun asia.

Jos maailman katsotuin ja tärkein joukkueurheilumestaruus eli jalkapallon maailmanmestaruuskin voidaan ratkaista pistämällä pallo pilkulle, niin turha on silloin puhua, etteikö jotain SM-liigan pudotuspeliä voisi ratkaista rankkarikisalla koska se olisi muka "sattumaa" tai se ei muka olisi mestaruuden arvoista.

Tämä saivartelu ei ansaitsisi edes kommenttia. Jääkiekko on maalintekopeli missä se maali aina tulee viimeistään siinä puolen yön korvilla.

Jalkapallo on maalintekopeli missä maalimäärät ovat huomattavasti pienempiä ja sitä maalia ei välttämättä vielä tule auringonnousuun mennessäkään. Jalkapallo myös kuormittaa eri tavalla ja koskaan missään edes alasarjoissa ei pelata peräkkäisinä päivinä. Eikä edes yhdellä lepopäivällä.

En usko lukemaani, mutta tässä on todellakin se pelko, että tämä vanhempi herra on tosissaan asiansa kanssa ja siksi pitää kommentoida.

 

[Musta Nuoli]

Ja tämä supisuomalainen "keskellä työviikkoa" saa niin karvat nousemaan ties mistä paikoista ja savua tulee joka ruumiin ontelosta. Jos ei muutaman kerran vuosikymmenessä voi mennä vaikka nukkumatta töihin tai myöhässä, niin ei taida kannattaa peliin mennä. Lapset taas voivat nukkua siellä katsomossakin sen aikaa.

Joka vuosihan pudotuspelejä pelataan eivätkä jatkoerät mitään kovin harvinaisia ole. Lapset varmasti katsomoissa nukkuvatkin, luultavasti aikuisetkin elleivät ole jo häipyneet kuten yleensä käy jatkoerien seuratessa toisiaan.

Ihan oman seuran esimerkkeinä viime kevään TuTon puolivälierissä oli kaksikin kotiottelua, joiden pituus venyi melkoisesti. Toinen meni kolmanteen jatkoerään, toinen taisi sentään ratketa toisen jatkoerän lopulla. Jos ei kotijoukkue ole siihen mennessä ratkaisuun kyennyt, niin ei se voittoa ansaitsekaan, jos ja kun jääkiekko kerran se maalintekopeli on.

Pelaajilla on tietenkin kova kuormitus, mutta niin ne kovasti väittävät harjoitelleensa koko vuoden juuri tätä varten. Pleijarit eivät ole mitään viihdettä vaan voitosta ja vain voitosta pelataan. Viihtyä voi sitten runkosarjan peleissä.

Totta kai pelit ovat viihdettä, koko huippu-urheilu on viihdettä, jota nytkin toteutetaan täysin viihteen ja televisioinnin ehdoilla. Koko touhuhan on viihdettä, muun väittäminen on turhaa. Absurdi ajatuskin, että pudotuspelit eivät olisi viihdettä.

Paljon turhempiakin asioita on viihteellisyyden edessä tehty jääkiekossa kuten pelien tv-mainoskatkot, jotka katkaisevat otteluiden rytmityksen. Eipä niitäkään ennen ollut, nykyisin on. Yhtä lailla muutoksia voidaan tehdä jatkossakin ja varmasti tehdäänkin. Painavammat perusteet ainakin tv-yhtiöillä olisi painostaa siihen, että jatkoerien määrää rajattaisiin, eivät kaikki tv-yhtiötkään välttämättä ole niin innostuneita sattumanvaraisesti määräytyvistä otteluiden pituuksista joiden kestoa ei ohjelmakartassa tiedä.

Jääkiekko on maalintekopeli missä se maali aina tulee viimeistään siinä puolen yön korvilla.

Eipä muuten tule viimeistään puolen yön korvilla. Kiinnostaisi kyllä tietää, moniko katsoja jaksoi aikanaan loppuun asti vaikkapa NHL:n ottelun Detroit - Montreal vuonna 1936, joka päättyi "maalintekopelille" sopiviin 1-0 -lukemiin ajassa 176:30. Oli varmaan katsomossa rattoisaa, jos siellä silloin joku vielä oli.

NHL-pudotuspelihistoriakin pitää sisällään kymmeniä matseja, joissa on väännetty vähintään kolmanteen jatkoerään asti ja jotka ovat menneet yli puolen yön, jos ne on suurin piirtein samoihin aikoihin aloiteltu alkuillasta kuin Suomessakin.

Ylipitkät ottelut ja jatkoerät eivät edusta maalintekopeliä vaan maalinestopeliä, jossa pelataan varman päälle sitä nolla-nollaa kunnes jommassa kummassa päässä lipsahtaa kiekko sisään. Aikamoisilla räkämaaleilla ja pompuilla näitä jatkoaikojakin vain on välillä ratkaistu.

En usko lukemaani, mutta tässä on todellakin se pelko, että tämä vanhempi herra on tosissaan asiansa kanssa ja siksi pitää kommentoida.

Kannattaa uskoa lukemaansa, toki olen tosissani. Miksi en olisi? Mielipiteensä kullakin, ja onkin erikoista, että loputtomien jatkoerien kyseenalaistaminen herättää niin ihmetystä. Eivät ne suomalaisessa jääkiekkoilussakaan mikään ikuinen asia ole, ei niitä aina ole ollut, kuten ei ole ollut venytettyjä pudotuspelisarjojakaan ja säälipleijareita.

Omasta mielestäni ottelut tulee ratkaista jollain tavalla ilman, että mennään kohtuuttomuuksiin varsinkin aikakautena, jolloin liiganousutkin päätetään jo etukäteen kabineteissa ja pudotuspelit (pitkät tai lyhyet) ovat viime kädessä merkityksettömiä. Toki jokainen määrittelee kohtuuttomuutensa rajan omakohtaisesti. Minulla se rajaa menee maksimissaan toisessa jatkoerässä, sen jälkeen saa olla.

 

[ernestipotsi]

Olisihan se nyt aika typerää jos yksi jääkiekon ominaispiirteistä poistettaisiin. Kevään kiima perustuu juuri jatkoaikoihin ja siihen, että peli ratkeaaa kiekon mennessä maaliin. Vastustajan ylittäessä siniviivan aina saa pelätä, ettei omissa soi ja jokainen laukaus on pelottava. Jääkiekko elää tunteista ja en keksi mitään sykähdyttävämpää kuin pudotuspelisarjojen jatkoajat joissa pelataan elämästä ja kuolemasta. Vajaa kymmenen vuotta sitten HIFK otti pataan Kärpiltä välierissä kolme kertaa - joka kerta jatkoajalla. Toisaalta muistan myös 2011 Haatajan ja Kuhdan jatkoaikamaalit Jokereita vastaan. Voittolaukausmitäliekisat eivät nostata samaa fiilistä kolmesta syystä:
1) tiedetään etukäteen mihin peli ratkeaa
2) sama vetäjä voi ampua 10 kertaa peräkkäin
3) peli ei ratkea maaliin

Ymmärrän toki vastakkaisenkin näkemyksen ja tiedostan sen, että näissä "kakkosluokan" peleissä (maajoukkueturnaukset, allstars-ottelut, junnumatsit, runkosarjapelit) pelin aikaa on jollakin tavoin rajattava.

 

[pernaveikko]

Joka vuosihan pudotuspelejä pelataan eivätkä jatkoerät mitään kovin harvinaisia ole.

Toki pelataan koko ajan, mutta ei mitenkään usein jotain yli 80 minuuttia tai sitten se ratkeaa juuri siinä toisen jatkoerän alkupuolella. Siksi tarvitsisikin oikean tilaston, niin ei tarvitsisi mutuilla.

Tämän kauden 12 ottelussa on viidessä menty jatkoeriin, mikä on muuten aika paljon, mutta kaikki ovat ratkenneet ensimmäisessä jatkoerässä.

 

[Sabaton]

Nykysesteemi on ihan hyvä. Toinen vaihtoehto olisi, että ensimmäisen jatkoerän jälkeen, siirrytään pelaamaan 4vs4, kunnes saadaan ratkaisu, mutta voi olla, että turhaa kikkailua tuokin olisi eli jatketaan nykyisellä systeemillä. Rankkareille ehdoton ei.

 

[Musta Nuoli]

Voittolaukausmitäliekisat eivät nostata samaa fiilistä kolmesta syystä:
1) tiedetään etukäteen mihin peli ratkeaa
2) sama vetäjä voi ampua 10 kertaa peräkkäin
3) peli ei ratkea maaliin

Ymmärrän toki vastakkaisenkin näkemyksen ja tiedostan sen, että näissä "kakkosluokan" peleissä (maajoukkueturnaukset, allstars-ottelut, junnumatsit, runkosarjapelit) pelin aikaa on jollakin tavoin rajattava.

Tarkennan vielä näkemyksiäni sen verran, että ennen rankkarikisaa olisi toki täysi jatkoerä, jolloin peli voisi ratketa ja todennäköisesti ratkeaisikin, jos/kun tilastot osoittaisivat, että jatkoaikamaali tulee useimmiten ensimmäisessä jatkoerässä. Rankkarikisa olisi joka tapauksessa viimeinen keino ratkaista ottelu, ja sama jännitys se jatkoerässä olisi joka tapauksessa aina kun kiekko maalia kohti ammuttaisiin.

Sitä systeemiä en kannata ollenkaan, että sama ampuja saa ampua kahdesti tai useammin. Olympialaisissakin tämä oli ärsyttävää Venäjän ja Yhdysvaltojen rankkarikisassa (mikä sivumennen oli tuon pelin parasta ja jännittävintä antia muuten), kun samat naamat ampuivat koko ajan.

Joukkuepelin hengessä kannatan sitä, että joka kerta pitää olla eri ampuja ellei satu sitä harvinaista tilannetta, että kaikki kenttäpelaajat ovat käyneet ampumassa eikä ratkaisua saada. Lisäksi kannatan paras viidestä -systeemiä rankuissa enkä paras kolmesta -systeemiä, koska jälkimmäisessä sattuman osuus on liian suuri. Paras seitsemästä -rankkarikisakin kävisi tarvittaessa.

Tietysti muitakin vaihtoehtoja on, jos jatkoeristä ei haluta luopua. Ensimmäinen jatkoerä neljällä neljää vastaan, toinen kolmella kolmea vastaan, kolmas ilman maalivahtia jne.

Tai sitten voisi miettiä tosiaan sitä, että ottelusarjojen yksittäisistä otteluista saisi pisteitä. Kaksi pistettä voitosta, yksi tasurista joka syntyisi kun olisi pelattu yksi jatkoerä tuloksetta loppuun. Kahdeksalla pisteellä jatkoon. Jos ei kummallakaan ole kahdeksaa pistettä seitsemännen matsin jälkeen, niin sitten pelataan niitä jatkoeriä tappiin asti. Systeemi ei oikeastaan muuttuisi juurikaan, sillä neljällä voitolla pääsisi edelleen jatkoon, mutta yksittäiset matsit voisivat päättyä tasuriin.

No, voihan näitä pyörittää, mutta nykysysteemillä toki mennään. Halusin vain tuoda esille vaihtoehtoja ja mitata niiden kannatusta. Näköjään valtaosa kannattaa klassista mallia, joten sillä mennään.

 

[KooMT]

Oma mielipide
ensimmäinen jatkoerä 5vs5
toinen jatkoerä 4vs4
rankkarit paras 5:stä, ja sitten yksitellen eikä sama laukoja saa tulla uudestaan, jollei niin hullusti käy, että ratkaisua ei ole tullut kun kaikki kenttäpelaajat ovat käyneet laukomassa.

 

[Alfred E Neuman]

Mielestäni kabinettipäätöksiä voitaisiin tässäkin kohtaa soveltaa, kun ne kerran on niin hyväksi havaittuja muualla.

Eli siis mikäli pudotuspeliottelu on 60 minuutin jälkeen tasatilanteessa, tulee molempien joukkueiden toimitusjohtajien faksata liigalle 200 sanainen essee aiheesta "Miksi juuri minun joukkueeni pitäisi voittaa tämä ottelu.", selvitykset hallin kapasiteetista ja täyttöasteesta, seuran tulo ja menoarvio seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, sekä sponsorisopimusten arvo viimeiseltä neljältä vuodelta. Liiga sitten yhteistuumin valitsee näistä jommankumman joukkueen, ja esittää Kalervo Kummolalle oman suosikkinsa. Kalervo Kummola sitten jyrähtää seuraavan päivän iltapäivälehtien nettiversiossa lopullisen voittajan.

Helppoa kun sen osaa.

Hassuttelut sikseen, nykysysteemistä ei missään nimessä pidä luopua. Pelataan ratkaisuun asti.

 

[pernaveikko]

Taas ratkesi jatkoeräottelu ensimmäisessä ja kaikkien otteluiden kaikissa erissä nähtiin maaleja. Jääkiekossa yksinkertaisesti tulee riittävästi maaleja, että järjestelmän muuttamisesta tarvitsisi edes keskustella.

 

[Deko]

Nykyinen systeemi on mahdollisista vaihtoehdoista vähiten huono.

Vähiten huono siksi, että aina kun yksi maali ratkaisee, on olemassa riski siitä, että ratkaisu syntyy jollain käsittämättömällä tuuripompulla. Näin kävi esimerkiksi AHL:n finaaleissa pari vuotta sitten.

 

[pernaveikko]

Vähiten huono siksi, että aina kun yksi maali ratkaisee, on olemassa riski siitä, että ratkaisu syntyy jollain käsittämättömällä tuuripompulla.

Jääkiekko on riskejä täynnä. Taas tarvitsisi tilastot vaikka 20 viime kaudelta AHL:sta, eiköhän tuo ole ainoa tuollainen maali runkosarjatkin huomioon ottaen, mutta jatkoerissä ainakin.

Ei tee nykyistä systeemiä "vähiten huonoksi", koska nykyinen ei ole huono.

 

[Deko]

Taas tarvitsisi tilastot vaikka 20 viime kaudelta AHL:sta, eiköhän tuo ole ainoa tuollainen maali runkosarjatkin huomioon ottaen, mutta jatkoerissä ainakin.

Mutta riski on kuitenkin aina olemassa. Ei tuuripompun tarvitsisi edes olla läheskään noin räikeä, jotta vitutus olisi sietämätön siinä tapauksessa, että oma joukkue on se epäonninen osapuoli.

Myös yksittäinen tuomarivirhe voi jatkoajalla olla ratkaiseva, mutta kuten sanoinkin, näiden seikkojen kanssa on vain osattava elää, koska parempaakaan systeemiä ei ole olemassa.