Omaan makuun legendaarinen Hehkuviini on parasta. Ja 0,75 pullo 22-prosenttista maksaa kympin. Toimii lämpimänä, huoneenlämpöisenä sekä jääkaappikylmänä.
Join joskus edesvastuuttomassa iässä ns. kovaa glögiä pyrkimyksenä saavuttaa kelpo päihtymystila. Onnistuin pyrkimyksissäni vallan mainioittain. Samalla sain huomislahjaksi keskivaikean krapulatilan. Tulin panneeksi merkille, että terästetyn glögin juominen on kolossaalisesti miellyttävämpää kuin sen oksentaminen. Neilikalla ja muilla sesongin mausteilla ryyditetty käänteishuikka tuotti penteleenmoisen kirvelyn kurkun perälle, enkä muistele jälkimakuakaan erityisellä lämmöllä.
Tänäkin päivänä tekee tiukkaa lisätä viinaksia glögin joukkoon. Mieluiten siis ilman prosenttijuomia.
Enimmäkseen alkoholittomana, aika harvakseltaan olen juonut glögiä missä oli alkoholia mukana. Ihan hyvää sekin oli mutta enimmäkseen menee tuota kaupan alkoholitonta. Menee myös kylmänä.
Alkoholitonta lämmintä glögiä, missä seassa muutama mantelilastu ja rusinoita. Tähän sitten kyytipoikana mukaan kirkasta viinaa, niin jo joutui Joulu raikkahin aika.
Alkoholiton ja valmiiksi lievästi alkoholipitoinen käyvät kuumana, ei kuitenkaan liian, sillä liian usein olen polttanut suuni juuri glögillä. Rusinoita ja mantelilastuja... joo, mutta kohtuudella niitäkin.
Mikä lasketaan alkoholipitoiseksi glögiksi? En tiedä muita tapoja kuin kuumentaa holitonta glögimehua ja lisätä punkkua sekaan, tarvittaessa sokeria (sokeriversio on liian makeaa, siispä sokeritonta mehua ja sokeria maun mukaan). Höystetään rusinoilla ja kuorituilla manteleilla.
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Au naturel.
Berliinissä nautiskelin jokunen vuosi sitten paikallista hehkuviiniä, joka oli fiilisasetelmaltaan omaa luokkaansa: hämyinen urbaanin suurkaupungin pakkasilta, hiljalleen sataneet lumihiutaleet sekä joulutorin ja pilvenpiirtäjien valot.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt!Kirjaudu / Rekisteröidy