Jaetaanpas nyt sitten Liigaveskareille tähän asti nähtyjen otteiden ja yleisen kutinan mukaan arvosanoja. Tavallaan nämä ovat kuin ennakkoarvosanat tälle kaudelle, apuna käytettäköön kuitenkin tähänastisia suorituksia.
Tuukka Rask, Ilves
-Tuukka on jo nyt tehnyt varsin selväksi, ettei hänellä ole minkäänlaisia ongelmia uusien kamojen suhteen. Erittäin nopea ja notkea, silti ihan kohtuullisen kokoinen. Kauden avaus Tapparaa vastaan oli yksi täydellisimmistä maalivahtisuorituksista jonka olen tämän lajin parissa nähnyt. Jokainen voi miettiä, millaista hypetys olisi jos pelaisi pk-seudulla. Nauttikaa Raskin otteista ja tulkaa katsomaan häntä, tämän kauden jälkeen poikaa tuskin näkyy Suomessa kuin korkeintaan jäähdyttelemässä. Nuorten maajoukkueen suvereeni ykkönen, totesi itsekin että antaa harjoituspeleissä muiden näyttää ja menee sitten suoraa kisoihin. Huonoja päiviä ei tule juuri koskaan, mutta keskitalvella vaara sellaisiin on suuri, kun pelejä on alla hirvittävät määrät. Toivottavasti ei joudu valituksi ainakaan EHT:lle.
9½
Sinuhe Wallinheimo, JYP
-Tässä konkarissa on särmää! Personaalliset tempaukset yhdistettynä näyttävään torjuntatyöskentelyyn muodostavat kokonaisuuden, josta on vaikea olla pitämättä. Näytti EHT:llä, että kilpailee tosissaan paikasta MM-kisoihin. Torjuu toisinaan joukkueelleen pisteitä käytännössä yksin. Nyt jo voidaan sanoa, että mikäli JYP on kympin sakissa runkosarjan jälkeen, on se mitä suurimmissa määrin tämän miehen ansiota.
9½
Juuso Riksman, Jokerit
-Riksman on vähän kysymysmerkki. Jos loistava viime kausi jätetään pois laskuista, näytöt ovat aika heikot. Mutta miksi pitäisi jättää, ja kun mitkään merkit eivät viittaa hyytymiseen narripaidassakaan, ovat odotukset korkealla. Käyttökelpoinen jannu EHT:a myöden. Pienen epäilyksen varjon nostaa pääkopan kestävyys, Riksman ei ollut parhaimmillaan finaaleissa, ja Jokereissa paineet ovat aivan eri luokkaa kuin Ässissä.
9
Ari Ahonen, Blues
-Näyttää siltä, että Ahonen joutuu monien yllätykseksi ainakin alkukaudesta jopa taistelemaan peliajasta. Todennäköisesti tuo kilpajuoksu ennen pitkää Ahoselle kääntyy, mutta näillä näkymin Bluesilla on Liigan kovin veskarikaksikko. Tshekin turneen ainoassa pelaamassaan ottelussa Ahonen ei missään tapauksessa ollut parhaimmillaan, erityisesti irtokiekkojen kontrolloimisessa oli ongelmia. Tämän kaverin potentiaali kuitenkin tiedetään. Vuodet Amerikassa ovat varmasti antaneet kovuutta ja kasvattaneet luonnetta, mutta myös mahdollisesti nakertaneet itseluottamusta? Mielenkiintoinen kaveri jolta odotan paljon.
9
Rob Zepp, SaiPa
-Idän Ihmeen ykköstorjujalla on tälläkin kaudella paljon kontollaan. On pitkälti hänestä kiinni selviytyykö SaiPa playoffeihin, eli melko lailla samassa jamassa Wallinheimon kanssa. Toki SaiPa joukkueena on huomattavasti iskukykyisempi kuin JYP, joten he kisaavat ehkä enemmänkin paikasta kuuden tai kahdeksan joukossa. Zepp on alkukierrosten maalimäärien perusteella lievästi sanottuna haparoinut, mutta osansa lienee myös pahasti rakoilleella puolustuksella. Kun SaiPa saa viisikkopuolustuksensa kuntoon, aiheuttaa päänhakkaaminen tähän muuriin päänsärkyä vielä monelle joukkueelle.
8½
Bernd Brückler, Blues
-Itävaltalaisveskari tyrmättiin bluesfanien keskuudessa viime kaudella käsittämättömästi jo ennen kuin oli pelannut peliäkään, mutta näytti närhen munat epäileville tuomaille. Varsinkin playoffseissa kova luu. Aloittanut kauden "ihan kivasti", saanee pelata niin kauan kuin voittoja tippuu. Epäilen hieman kestääkö lento koko kautta, mutta yhtäkaikki, Bluesilla on tasapainoinen maalivahtikaksikko, jonka molemmat osapuolet kuuluvat SM-Liigan kärkikaartiin.
8+
Kimmo Kapanen, KalPa
-Kapanen on SW:n ja Zeppin tapaan myös paljon vartijana, mutta tässä tapauksessa on kaksi muttaa. Toinen on se, että vaikka Kapanen pelaisikin kuinka hyvin tahansa, KalPa tuskin selviytyy edes säälipleijareihin. Ja toinen taas se, että alkukierrosten perusteella Tuomas Nissinen heittää Kapaselle ihan väkevän haasteen ykkösveskarin paikasta. Immu on Liigatasolla hyvä perusveskari, Ruotsin vuosinaan taisi olla jopa EHT-tasoa, vaikkei näyttöpaikkoja kauheasti siunaantunutkaan.
8
Jan Lundell, HIFK
-Lundell oli monia vuosia synonyymi epäonnistujalle, mutta viime kausina hän on onnistunut puhdistamaan mainettaan paljonkin. Fakta on se, että pimeitä hetkiä tulee edelleen turhan usein, mutta ovat ne huomattavasti vähentyneet kuitenkin. Silti jaksan ihmetellä, että vuodesta toiseen yhden SM-Liigan rikkaimman joukkueen tolppien välissä seisoo tämän tason mies. Tosin, onhan sinne melkein joka vuosi yritetty viimeiseen asti saada joku hätäapu, ettei Lundellin kanssa playoffeja pelattaisi, viime kausi taisi olla ensimmäinen kun mieheen oikeasti luotettiin. Jotenkin vaan sellainen olo, ettei Lundell koskaan tule mestaruutta torjumaan.
7½
Mika Lehto, Tappara
-Lehto on aloittanut kautensa täysin katastrofaalisesti, mutta kuten kaikki tietävät, potentiaalia parempaa on. Tosiasia on kuitenkin se, että tämän Näckellin valmennuksessa Lehto ei ole saanut itsestään kuin ajoittain esiin sen muurin joka hän oli Jaska Sirénin aikoina. Lisäksi hänellä on erikoinen fetissi leikkiä mailallaan maalin takana ja kulmauksissa, jonkun kannattaisi kertoa sille että se on siinä harvinaisen paska.
7+
Miika Wiikman, HPK
-Viime kauden pleijareissa saadusta suonenvedosta huolimatta en pidä Wiikmania Liigatasolla mitenkään erityisenä maalivahtina. Sanoisinko, että pari pykälää parempi painos Joni Puurulasta, eli hyvänä päivänä jopa loistava, mutta ailahduksia tulee paljon. Viime keväänä hyvät päivät osuivat putkessa playoffeihin, ja Karri Rämökin loukkaantui (tai "loukkaantui") sopivasti. Suurimmat krediitit tuosta nollaputkesta jaankin Jukka Jalosen organisoiman tiukan, ruotsimaisen viisikkopelin ansioksi, jonka johdosta vastustajien oli vaikeata päästä edes kunnollisiin maalintekopaikkoihin. Luulen, että HPK joutuu kauden aikana hankkimaan toisen, ainakin Wiikmanin tasoisen veskarin itselleen. Tuollainen maalivahtiosasto ei muilta osin mestaruustasoa olevan joukkueen tärkeimpänä palasena vakuuta. Ei Wiikman toki mikään toivoton tapaus ole, jos saa itseään vähän tasaisemmaksi.
7+
Matti Kaltiainen, Ässät
-Kaltiainen on allekirjoittaneelle täysi kysymysmerkki, voi olla että hän yllättää ja on ihan kelpo veskari, mutta toistaiseksi en uskalla miestä korkeammalle rankata. Ei ole paljoa sanottavaa kaverista kun en edes muista nähneeni hänen koskaan pelanneen. Viime kaudella Bluesissa, sitä ennen muistaakseni kolusi P-Amerikan alasarjoja. Muistaakseni myös isokokoinen, en jaksa tarkistaa. Saa nähdä mitä tästä tulee. Ihan hyvin ilmeisesti kautensa aloittanut.
7
Tommi Satosaari, Pelicans
-Satosaari on pitkässä juoksussa todella epätasainen maalivahti, saattaa tulla jaksoja jolloin hän kuuluu Liigan parhaimmistoon, ja välillä taas käsittämättömiä nukahduksia. Silti mielestäni parempi kuin Niemi. Satosaari saa kyllä pelata taitojensa ylärajoilla jos meinattaa joukkueensa playoffeihin johdattaa.
7
Pasi Häkkinen, Lukko
-En oikein tiedä (eikä taida tietää kukaan muukaan) kumpi on Lukon ykkösmaalivahti, mutta minä valitsisin kylmiltään Häkkisen. Lukolla on vähän ongelmallinen tilanne, sillä on kaksi hyvää kakkosveskaria, mutta jommankumman pitäisi nostaa tasoaan huomattavasti pystyäkseen pelaamaan koko kauden ykkösenä. Voi tietysti olla, että Lukko peluuttaa miehiä koko kauden tasaisesti, mutta en usko sen tuottavan pidemmän päälle hedelmää.
7-
- - - - - - - - - - - - - - - - -
Kärppien Chiodosta en pysty mitään fiksua sanomaan, joten en viitsi numeroakaan antaa. Sama koskee Hurmetta, jonka nykykunnosta ei ole mitään tietoa. Potentiaalia on kaikkiin numeroihin väliltä 10 ja 7. Dubaakaan en arvostellut, hän lähtee kohta kuitenkin.
Heitetään vielä parhaat kakkosveskat:
1. Ahonen / Brückler, Blues
2. Nissinen, KalPa
3. Tarkki / Suomalainen, Kärpät
4. Korhonen / Häkkinen, Lukko
5. Ahlqvist, HIFK
PS: Väsyttää perkeleesti, joten virheitä riittää varmasti.