Miten juot viskisi?

[narrimanaaja]

Viestin lähetti Cosmo
:p

Mitenköhän kauan nuo sikarit "säilyy"? Itselläni on jäänyt joku nicaragualainen jemmaan viime kesältä. Se on vielä kelmussa, mutta kylmässä sitä ei ole säilötty, kuivassa kylläkin. En kyllä muuten ole ollenkaan sikarimiehiä, mutta pirun kallis se kapakassa oli, ja ajattelin sen johonkin spesial-tilanteeseen säästää. 25v synttäritkin meni ohi ton osalta, kun olisi pitänyt tuonne parvekkeelle kylmään sitä vetelemään. Mutta onko se vielä polttokelpoista? Edes kännissä? ;)

Kyllähän ne tuppaa kuivumaan jo muutamassa päivässä jos ei ole asianmukaisesti (humidorissa) säilytetty. Puoli vuotta on melko pitkä aika, saattaa "melko" kuvaa jo olla. Kyllähän se tietysti palaa mutta mistään makunautinnosta ei enää voi puhua...:( Kännissä jos tupruttelet niin ei sillä mitään väliä silloin ole, siinä olotilassa toimii enemmänkin statussymbolina

 

[Gren]

Ah, siellä jo Yläpersä ja ripari ovat varastaneet monet niistä sanoista joita olisin ollut valmis tähän erilaisiin sanajärjestyksiin asettamaan. Jalo skotlantilainen yksittäinen mallas on naminaminannaa parhaasta päästä. Sekoitettua viskiä juo toki ilokseen ihan humaltumismielessäkin, mutta kunnon savunmakuinen ja turpeentuoksuinen Lagavulin tahi Laproaigh... mmmmmmm...

Omilla rahoilla ostettuna aisteja aidoimmin elähdytti vuonna 1995 ostamani muinainen pullo (cask strength: 60,1) Dallas Dhúta, tuota jo kauan aikaa sitten sulkeutuneen tislaamon vaniljan ja merisuolan tuoksuista ja alkumakuista elämän vettä. Ihmeen kurinalaisesti sain pullon lopun kestämään 30-v. syntymäpäivään, jolloin viimeinen kelpo kulaus päätti itseni ikäisen ambeerin nesteen taipaleen.

Skotlannissa oli sitten kerran miellyttävä yllätys saada vieraaksi (ollessamme lomalla vaimon siskon ja tämän lokaalin miehen luona) herra McLaren, klaaninsa iäkkäämpiä edustajia, joka vieraslahjaksi toi sellaisen pullon erilaista seittiä ja tomua peittämässä etikettiä ettei tosikaan. Ja kyllä se on kuulkaa aivan niin kuin viineissä ja monessa muussakin asiassa, mitä vanhempaa, sitä parempaa. Käsittämättömän suloista nektaaria: vienoin mahdollinen alkumaku, kuin silkkiä olisi kurkkuun kaatanut; sitten - kuin myrsky kitalaella, maku joka muuttui, kasvoi ja kesti. Tippa riensi silmäkulmaan, ei auttanut kuin onnesta itkeä ja koettaa kestää ko. illan jälkeinen maailma, jossa normaalielämä ei aivan heti tarjoa moista tavaraa uudemman kerran(ei tähän hetkeen saakka vielä).

Ja vettä, tottakai. Mutta ei mitä tahansa vettä, kuten herra McLaren sanoisi, vaan lehdevettä, puhdasta ja kirkasta, ei mitään kraanasta saatavaa kloorinkatkuista iljetystä. Tosimies juo toki ilman blandista, mutta muutama pisara avaa tarpeeksi laadukkaista aineista sellaiset aromit että ne lisäävät nautintoa ihan uudelle asteelle.

Ja sikari! Siinä sopivan juoman kanssa karhea kuubalainen: Aberlour tai Talisker ja pötkö Havanna-Aitasta ostettua Partagesia! Avot. Mutta liian jalojen aineiden sekoitaminen voi joskus saada aikaan sen ettei kummastakaan osaa/voi nauttia täydellä teholla. Lasi Lagavulinia ja ihan kelpo Balmoral-churchill on hyvä yhdistelmä, muta lisääpä liian voimakas sikaari, niin nautinto ei aina olekaan sitä suurempi kuin summan olettaisi.

Ja Cosmolle: se nicaragualainen on ihan poltettavissa vielä olettaen että olet sitä liialta kuivumiselta suojellut. Jos nyt otat sen esiin ja oikein klassisesti rullaat syvän hiljaisuuden vallitessa kääröä korvasi vieressä niin kuulet millaiseksi se on päässyt. Jos se rapisee kovasti se on kuiva, ehkä jopa liiankin kanssa. Jos se halkeilee, se on pilalla.

Sikarin kanssa kannattaa olla kohtuullisen nopea, on aivan turha ostella kalliita kappaleita ja olla polttamatta. Pilalle ne menevät ilman huolehtimista. Humidoorin ostaminen on tietysti vaihtoehto, mutta mikäli ei harrasta lajia enemmän niin nekin 500-700 mk halvan mallin ostamiseen käytetyt rahat voi kuluttaa ostamalla sikarikaupoista kelpo tavaraa tilaisuutta varten.

 

[Kotkafani]

Ei kiitos viskille (ja samoin konjakille).
Eivät sovi tavalliseen suomalaiseen suuhun. Ainoa ja oikea valinta on Koskenkorva.
Se ei petä - hintansa väärtti vuodesta toiseen.

 

[Bone]

Viskiä?!
Nyt päästiin asiaan..

Yhtä suosikkia yli kaiken on vaikea sanoa. Raakana sen kyllä yleensä vedän huiviini pienin siemauksin. Baarissa saattaa mennä kolmekin varttia 4 sentin kanssa.
Jameson on oikein loistava valinta, ja John Jameson 1780 ehkä hitusen aromikkaampi. Muutenkin irlantilaiset viskit ovat olleet lähempänä sydäntä pehmeämmän maun takia.

Hyviä skottilaisiakin löytyy.
Lagavulin, 16 vuotta. Aattona join viimeksi isän kanssa, voin vieläkin tuntea savunmaun kielelläni.

Johnny Walker Blue Label
Viime kesänä Siljalla 56 mk 4 cl. Hyvää oli, suosittelen jo pelkästään harvinaisuuden takia. Harva taitaa olla juonut sitä. Mansesta löytyy kuulemma Teerenpelistä, n.76-78 mk 4 cl.

Eikä Laphroaigistakaan ole mulla mitään pahaa sanottavaa.

Raakana siis viskini juon, joskus tuli laitettua yksi jääpala. Pitäisi kokeilla tolla aivan pienellä vesimäärällä, mitä se tekee.
Hmm...kaapille taidan mennä Jamesonin kimppuun.

 

[mikaw]

Täytynee kokeilla tuota sikaria kun monet sitä kehuvat. Kun ei itse polta muuta niin eipä ole noitakaan sitten tullut paljoa kokeiltua. Armeijan vikaa päivää varten ostin yhden (pienen ja kai se oli joku vähän erikoisempi tosin nimeä en muista), joka kyllä oli aika mainio vaikka taju meinasi mennä. Tosin siihen oli syynä se, että tarkoituksellisesti yritti sitä poltella tavallisten savukkeiden tapaan. :rolleyes:

Ehkäpä uudeksivuodeksi voisi yhden käydä ostamassa. Jos on muita ehdotuksia kuin täällä mainitut niin kertokaa ihmeessä.

...

Ja tosiaan piti tuota Obania käydä kaatamassa muutaman tarinan jälkeen. :D

 

[Rebound]

Sikarien säilyvyydestä

Cosmo: Valitettavasti sikarisi on jo pilalla. Puolisen vuotta kuivassa (vaikkakin muovisuojattuna) on liikaa. Sikarit säilyvät n. 14 päivää hyvinä jos niitä ei säilytetä asianmukaisesti humidorissa ja Luoja yksin tietää kuinka kauan sikarisi oli ehtinyt vanheta baarin hyllyllä. Baareista sikareja ei pitäisi koskaan ostaa, vaan kannattaa kääntyä erikoisliikkeiden puoleen, esim. jo mainittu Havanna-aitta tai sitten Suomenlahden yli Tallinnaan, jossa on pari loistavaa sikarikauppaa.
Itse tilaan sikarit Espanjasta, netin kautta. Euroopan halvimmat hinnat ja kuriiripalvelu tuo tilauksesi kotiovelle parhaimmillaan 2 päivässä, mutta yleensä siihen menee noin 4 arkipäivää. Maksu Visalla tai muilla luottokorteilla (kiitos Flintti!). Kauppa on omalta kohdaltani toiminut erittäin luotettavasti. Käsittääkseni ilmaiseen kuriiripalveluun riittää n. 100 euron tilaus, joka tietenkin tulee helposti täyteen kun kohdistaa tilaukset hieman parempiin sikareihin. Verovapaasti voi kerralla tilata korkeintaan 75 sikaria kun EU-maissa kerran ollaan.
Suosittelen lämpimästi kaikille sikarin ystäville:
www.cigarshouse.com

 

[Rebel]

Laphroaig

Ja kuten muutama on täällä maininnutkin, pikku vesitilkan kanssa. Tuo nimittäin tuon kymmenvuotiaan savuisen ihanan maun paremmin esiin.

 

[Cosmo]

Joo, tätä sikaria kun puristelee tän muovin tms läpi, niin rusahtelee vaan. Kuori halkeilee jo melko pehmeästä uristelusta. Eli mennyttä taitaapi olla. Mutta ei sen väliä. Onneksi en pilannut synttäreitä, ja saanut ihan väärää kuvaa sikareista kun olisin poltellut tuollaista pilaantunutta. Sikari oli muuten merkiltään Macanudo Robust.

En ole sikareita ollenkaan poltellut, kun röökiä ei ole enää tullut kiskottua pariin vuoteen. Aina on varovasti tuon sikarin rinnastanut sitten röökiin. Mutta ehkä nyt 28 röökittömän kuukauden jälkeen voi sikarista nauttia ilman pelkoa että alkaa vetämään röökiä..:)

Mutta, kun kerran vauhtiin päästiin, niin pakkohan sitä on Havanna-aitassa käydä Taliskerille kaveri hakemassa. Ja kun en näistä mitään tiedä, niin marssinko Aittaan, ja pyydän yhden partagesin? Vai miten on Gren? Onko muita vaihtoehtoja näin noviisille..

Jännää että juuri Viskeihin liittyy juuri tällaisia kivoja tarinoita ja vivahteikasta kerrontaa! (Siihen Kossuun kun yleensä liittyy enemmän paljon muita tarinoita..) Juuri tuollainen pappa McLaren kyllä saisi tulla meilläkin käymään. Tai joku tislaamorundi Skotlantiin olisi myös ihan kiva..

 

[narrimanaaja]

Noista sikareista sen verran, että jos tekee mieli alkaa niitä harrastella, ovat dominikaanit parhaita sitä varten. Kuubalaiset ovat yleensä sen verran äksympiä (noin keskinmäärin), että siinä voi saada turhan jyrkän mielikuvan näistä nautinnon välikappaleista. Sopivan mieto, oikea koko (esim corona) sekä riittävästi aikaa ja a'vot, jo alkaa tottumattomassakin suussa kihelmöidä! Siinä sivussa konjakkia tai viskiä ja nautinto on taattu (huomenna tässä päässä on jyskytys ainakin taattu....)

Niin, tuosta kuoren halkeilemisesta sen verran, että sen pötikän voi heittää menemäään, sillä kaikki sisäänvedetty ilma katoaa ensimmäisestä aukosta mikä on mahdollista ja aukkoja siinä teikäläisen sikarissa ilmeisesti on jo riittävästi...

:(

 

[Battleaxe]

Kaikki amerikkalaiset ja Rob Roy ovat hyviä ja tietenkin kuivana.

 

[Hiili]

En ole suuri viskin ystävä, enkä sen vuoksi ole montaa merkkiä edes maistanut. Ainoastaan yksi maistamistani on ollut hyvää. Nimi taisi olla Glenlivet tai jotain sinnepäin. Ja mitä itse kysymykseen tulee, niin mielellään melko viileänä. Pari jääpalaa mukaan tarvittaessa.

 

[Gren]

Viestin lähetti Cosmo
En ole sikareita ollenkaan poltellut, kun röökiä ei ole enää tullut kiskottua pariin vuoteen. Aina on varovasti tuon sikarin rinnastanut sitten röökiin. Mutta ehkä nyt 28 röökittömän kuukauden jälkeen voi sikarista nauttia ilman pelkoa että alkaa vetämään röökiä..:)

Mutta, kun kerran vauhtiin päästiin, niin pakkohan sitä on Havanna-aitassa käydä Taliskerille kaveri hakemassa. Ja kun en näistä mitään tiedä, niin marssinko Aittaan, ja pyydän yhden partagesin? Vai miten on Gren? Onko muita vaihtoehtoja näin noviisille..

Itse olen sitä myöten kummallinen etten ole savukkeita poltellut koskaan, mitä joskus tuli nuorena maistettua. Mutta sikareita päätin sitten vaan ruveta tössyytelemään:)

Ja paras vaihtoehto savustamisen aloittamiselle on kylmästi mennä asiantuntevaan tupakkakauppaan - esim. Havanna-Aitta tai Liisankadulla se-mikä-se-nyt-on? tai Hagelstamille tai Skattalla se... nimet ovat täysin unhoittuneet muistista, mutta eiköhän puhelinluettelo auta tai pieni kävelylenkki paljasta - ja rohkeasti vain kysäistä edeskäyvältä hieman neuvoa. Ne on ammatti-ihmisiä ja juttelevat ihan mielellään.

Sitten on loistava paikka tämä Assalla sijaitseva (voi v'''u tätä muistia! Bellman? Pullman??) ravinteli, jossa on sekä aivan kaupan hinnoilla saatavia sikaareita sekä erittäin hyvä ja laaja viskivalikoima. Kokeileminen kannattaa aina.

Tässä meillä on tuolla Witherspoon Streetillä pieni sikarikauppa nimeltään Little Taste of Cuba, mutta ei sieltä mitään havannalaisia saa, erittäin hyviä dominikaanisia ja hondurasilaisia tosin kylläkin. Myyjät pössyyttävät hirmuisia metrin halkoja ja kaupassa leijuu raskas savupilvi. Mukavilla nojatuoleilla istuu mielellään ja vaikka hintataso onkin julma, niin välillä on pakko mennä kuuntelemaan espanjan solkkaamista ja henkäillä muikean tuoksuisia Dominikaanisessa tasavallassa valmistettuja, Kuubasta aikoinaan mukaan otettujen tupakan juurien avulla aikaansaatuja päivän tarjouksia. Kun vielä viinaa möisivät...:)

 

[Paitselo]

Viski viskinä, vesi vetenä...

 

[jta]

Viskimaku vaihtelee vähän tilanteen mukaan.

Aiemmin jo kehuttu Laphroaig on mitä mainioin nautiskelun kohde. Ihan vain sinällään huoneen lämpöisenä ja 10 vuoden ikäisenä.

Hiukkasen humalahakuisempaan juomiseen tarjoaa mielestäni parhaan hinta/laatu -suhteen joku 6-10 vuotias Famous Grouse vesitilkalla jatkettuna.

Viskin juonnin opetteluun suosittelisin Chivas Regalia jäillä. Mieto maku ei säikäytä tottumattomampaa ja jäillä jäähdyttely vielä helpottaa juoman kurkusta valumista.

Toisinaan tuntuu myös Jack Daniels maistuvan ihan muikealta etenkin parilla jääpalalla höystettynä.

En siis ole Viskin suhteen mikään puristi, vaan nautin juomani juuri sellaisena kuin tilanteeseen tuntuu parhaiten sopivan.

Sikarit ja viski taas sopivat yhteen kuin hevonen ja rattaat. Itse joudun tosin nautintokokonaisuuden toisesta puolikkaasta kieltäytymään, sillä pahoin pelkään sortuvani uudestaan savukkeisiin, joista olen ainakin ilmeisesti pääsemässä eroon. Kohta alkaa olla vuosi täynnä polttamatta (3.1.).

 

[mauri]

Harvemmin, mutta joskus...

En ole niinkään viskimiehiä, mutta Jim Beam -lasiin en ole koskaan sylkenyt eli kuivana kiitos. Pääasiassa olen kuitenkin punaviinin ystävä.