Miten iso riski avioliitto on miehelle?

[tant gredulin]

Johannes tietää.
Se, että aikaisemmin tilanne oli toisin, johtui suurelta osin siitä, että naiset olivat kouluttamattomia ja taloudellisesti täysin riippuvaisia miehestään. 'Sietokykyä' löytyi silloin naisiltakin, vaikkakin hammasta purren. Korvike-elämäksi kelpasi silloin lasten kasvattaminen - usein kolmikymppiseksi asti :)

Lisäys Jagsille: minun tuttavapiiriini kuuluu enemmän naisia kuin miehiä. He ovat kertoneet minulle hurjia juttuja. Pitääkö minun nyt ryhtyä yleistämään, koska mies on joidenkin yksilöiden kertoman mukaan väkivaltainen juoppo pedofiilisika?

 

[bozik]

Viestin lähetti tant gredulin
JanJ:n viestiä lukiessa tuli vain mieleen, että mikään uskonto, instituutio tms. ei suojaa meitä ahneilta, kusipäisiltä, omaan napaansa tuijottavilta yksilöiltä.Yksilöiltä.

Tässä on mielestäni koko homman ydin. On vaikea tehdä yleistyksiä siitä, kuinka avioerotilanteissa tulee käymään, koska kaikki tapaukset ovat kuitenkin erilaisia, aivan samoin kuin ihmisetkin.

Tätä ajatusta, jonka mukaan avioero on taloudellisesti naiselle kannattavaa en voi juridisessa mielessä ymmärtää. Avioehto voidaan tehdä niin, että nimetään joka ikinen kuppi ja lusikka ja määritellään se, kummalle ne erotilanteessa kuuluvat. Jos henkilöt tekevät tällaisen sopimuksen huolellisesti, miten siinä voi toinen osapuoli hyötyä taloudellisesti. Kysehän on sopimuksesta, jota koskee normaali sopimusvapaus.

Lasten huoltajuus on sitten kokonaan toinen juttu. Mitään omakohtaista kokemusta minulla ei asiasta ole, mutta siltähän se vaikuttaa, että yleensä huoltajuus on joko yhteinen tai sitten äidillä. Tässä kysymysessä on luultavasti niin, että mies on lähtökohtaisesti heikommalla tilanteissa, joissa molemmat haluaisivat huoltajuuden ja lapset luokseen asumaan.

 

[msg]

Pitääkö minun miehenä ja isänä kantaa myös kollektiivista syyllisyyttä niiden isien puolesta, jotka eivät lapsistaan ole koskaan välittäneet ja mielummin viettäneet illan baarissa tai golf-kentällä kuin vaippoja vaihtaessa ja tuttipulloja pestessä?

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti Pikku Myy

Kyseisellä taloudellisella hyödyllä pyritään kuitenkin turvaamaan lapsille mahdollisimman hyvä elämä. On hyvin ikävää, että tätä rahaa käytetään välineenä aikuisten keskinäisissä riidoissa, jolloin lapset kärsivät tilanteesta, asuivat sitten kenen luona tahansa. Siltikin, miten tämä vaikeuttaa prosessina avioeron ottamista?

Mutta miksi avioeron ottaneen ja yhteishuoltajuuden saaneen osapuolen elintason täytyy olla korkeampi kuin avioliitossa? Tätä en ymmärrä. Fakta on, että yksihuoltajana saat enemmän yhteiskunnan tukia (+miehen elatusmaksut) kuin avioliitossa. Mielestäni tällainen käytäntö kannustaa (naisia) ottamaan avioeroja taloudellisin perustein. Ja se on väärin.

Väitän, että jos taloudelliset kannustimet avioeron ottamiselle eivät olisi aivan nykyisenkaltaiset, niin se myös hillitsisi (naisten) halua ottaa avioeroja.

Viestin lähetti Pikku Myy

Olen tietoinen. Oma heittoni oli osittain sarkastinen, osittain sinäänsä todenperäinen. Ihmettelen oikeasti kyseistä tilannetta sosiaalitoimessa. Ainakin omassa koulussani painotetaan kaikkien tasavertaisuutta näissä tilanteissa, samoin kun työntekijän puolueettomuutta asiakkaitten kesken. Tuntuu omituiselta, että asenteet voivat muuttua niin paljon, että on valmis tomimaan väärin jonkun asiakkaan hyödyksi oman työpaikkansa menettämisen uhalla. Toisaalta eipä tämä ole ainoa asia, mikä sosiaalijärjestelmässä on täynnä paskaa.

Kun olet tietoinen Euroopan Neuvoston huomautuksesta Suomen sosiaalitoimelle koskien miesten syrjintää, ja varmasti itsekin tunnustat, että miesten syrjintää todellakin tapahtuu, niin minua kiinnostaisi tietää sinun mielipiteesi siitä, että miksi tällaista syrjintää tapahtuu? Onko sosiaalitoimessa aitoa miesvihaa?

Miksi miesten kohtaamaan syrjintään ei voida puuttua? Onko yksittäinen mies voimaton silloin, kun sosiaalikoneisto asettuu häntä vastaan? Kenen puoleen yksittäinen mies voi kääntyä tällaisessa tilanteessa?

Sosiaalialaa opiskelevana voit varmaan antaa minulle joitakin vastauksia.

Viestin lähetti Pikku Myy

Älä loukkaannu, mutta mielestäni tässä tapauksessa vika on ihmisessä eikä koulutuksessa. Erikoista, että noin ajatteleva ihminen hakeutuu alalle.

Joo, ei ollut minulle sopiva ihminen, vaikka uskova tyttö olikin.

Minua suoraansanoen vitutti, kun istuttiin kerran bussissa ja keskustelu ajautui sosiaaliasioihin. Tyttö tokaisi kirkkain silmin, että hänestä on ihan oikein kun naiset ja maahanmuuttajat laitetaan asuntojonoissa suomalaisten miesten edelle sukupuolen ja etnisen taustan perusteella. Meinasin sanoa tosi pahasti, mutta hillitsin sentään itseni.

 

[msg]

Kuinkakohan monella pariskunnalla on "yhteiset rahat" ja kuinka monella "molempien omat rahat"?

Jos siis vertaa elintasoja ennen ja jälkeen erojen pitää miettiä mistä tasosta sitä erotusta laskeekaan.

 

[Yläpesä]

Re: Re: Re: Miten iso riski avioliitto on miehelle?

>>Tiedän erään tapauksen, jossa nainen sai lasten lisäksi suurimman osan yhdessä hankitusta omaisuudesta itselleen erossa. Miehen lakimiehen mukaan kaikki meni pykälien mukaan, eikä kuulemma kannattaisi valittaa asiasta.


Kuullostaa omituiselta. Ettei olisi kyse siitä kenen nimiin omaisuus on alunperin merkitty vaikka rahoitus onkin hoidettu yhdessä. Asuntoa ja autoahan voi merkitä "toisen nimiin" esim. verotuksellisista tmv.syistä. Tällainen kikkailu on toki vaarallista jos elää potentiaalin pikkupsykopaatin kanssa. Toinen mieleen nouseva mahdollisuus on että kyseessä on ollut kotiäiti, jolla ei ole mitään työtuloja ja joka on hoitanut parin yhteistä kotitaloutta ja sille on laskettu tietty "hinta". Tämän juridisesta sitovuudesta en tiedä tarkemmin.


>>Etkö sinäkin halua suojata itseäsi onnettomuuksien varalta? Eikö ole samalla tapaa järkevää haluta suojaa myös avioerotilaneissa?

Kuten sanoin: avioehto on se vakuutus. Hyvä parisuhteen hoito ja eettinen elämä on kuitenkin painavampi.

>miehen elämäntavoilla ei siinä tilanteessa ole mitään merkitystä, kun nainen hakee eroa. Ulos kodistaan joutuu yhtä lailla se väkivaltainen juopposikapedofiili kuin kunnollinen perheenisäkin siinä vaiheessa, kun nainen päättää, että pistetäänpä mies ulkoruokintaan.

Jaa ettei elämäntavoilla ole mitään merkitystä? Kenkää voi toki saada hyväkin mies/nainen, varsinkin silloin kun kipina tulpasta sammuu. Mutta ei ne erot kyllä ole mitään sian ulostalutus-juttuja joissa entisestä kumppanista kehkeytyy sadisti. Kyllä ne yleensä ihan lauhkeasti tapahtuvat, niinkuin olet täältä jo parista tekstistä lukenut. Sinulla on nyt tässä teemassa omia voimakkaita latauksia, jotka eivät löydä kosketuspintaa yleisemmän todellisuuden kanssa. Viha sumentaa ja kaventaa katsettasi. Sille kannattaisi tehdä jotain.

>> Tässä on kyse kunnollisen suomalaisen miehen oikeusturvasta. Kunnollisella perheenisällä olisi oltava suoja mielivaltaista kodista ulos heittämistä ja lasten menetystä vastaan.

JA:
>>Väite, ettei nainen ota eroa kunnollisesta miehestä on osoitettu vääräksi monta monituista kertaa.


Totta, mutta ajoin takaa sitä että kunnon mies ja nainen eivät tee erostaan titaanien taistelua.

>>Väittäisin, että naisten hanakkuus ottaa avioeroja johtuu pitkälti myös siitä, että avioeron ottaminen on naiselle kannattava vaihtoehto taloudellisesti, päinvastoin kuin miehelle.

Tässä tulikin sellainen yleistys että minua hirvittää. Naiset eivät ajattele tuolla tavalla "Mikä kannattaa taloudellisesti".

>>On ollut myös tapauksia, joissa lapsi on annettu äidille, vaikka tämä olisi ollut mielenterveydellisistä ongelmsta kärsivä, ja isä normaali ja terve mies.

Iltapäivälehdestä muistan lukeneeni yhden tällaisen tarinan. Varmaan näitä on joitain muitakin. Lisäksi tiedän ulkomaalaisten naisten kaapanneen lapsia mm. Venäjälle. Psyykkisesti sairastuvan äidin huoltajuuden arvioiminen on toki hankala tehtävä muttei mitenkään ylivoimainen. Sille on syytä kehittää periaatteet, joiden mukaan edetään. Hieman samalla tavalla kuin on menetelty toisen erittäin hankalan asian - lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla. Psyykkisestä sairaudesta tai ylipäätään vanhemman kyvyttömyydesta huoltajaksi pitää olla aina raskas objektiivinen näyttö. Sellaiseksi ei riitä toisen puolison väite.

Se, että sosiaalitoimessa on sukupuolisesti arvolatautunutta sävyä, on mielestäni jossain määrin totta. Naisvaltaisena alana ja perinteisesti naista puolustamaan joutuneena alana asetelma voi olla syvällä asenteissa. Tätäkin voidaan kuitenkin kehittää objektiivisempaan suuntaan.

>>Suomalaisen miehen on käytännössä erittäin vaikea saada lastensa huoltajuutta itselleen silloinkaan, kun naisella ei ole ns. "kaikki kohdallaan".

Todennäköisesti. Hänellä tulee olla a) äidin soveltumattomuudesta vankka (ulkopuolinen) näyttö ja b) näyttö omasta todellisesta selvitymiskyvystään lasten kanssa. Näytön hankkiminen voi olla eroprosessin tunteiden tiimellyksessä ylivoimaisen vaikeaa. Silti, nämä ongelmat kuuluvat selkeään vähemmistöön.

Mielestäni siis liioittelet asiaa määrällisesti ja voimakkuudeltaan, vaikka noita yksittäisiä tapauksia onkin julkisuudessakin esiintynyt.

 

[tant gredulin]

Viestin lähetti The Original Jags
Mutta miksi avioeron ottaneen ja yhteishuoltajuuden saaneen osapuolen elintason täytyy olla korkeampi kuin avioliitossa? Tätä en ymmärrä. Fakta on, että yksihuoltajana saat enemmän yhteiskunnan tukia (+miehen elatusmaksut) kuin avioliitossa.

Tarkoitatko, että tuet ja elatusmaksut ovat niin massiivisia? Kaikki eivät edes saa yhteiskunnan tukea, koska oma palkka riittää ylittämään normit. Kaksien tulojen sijasta maksat yksin vastikkeen, sähköt, puhelimet, ruuan, mahdollisen auton, lasten kaikki kulut... kahden tilipussin sijaan nyt vain yhdellä? Yksi tienaa, ja kolme kuluttaa - se on mielestäsi kannattavaa? En ymmärrä.

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti tant gredulin
Tarkoitatko, että tuet ja elatusmaksut ovat niin massiivisia? Kaikki eivät edes saa yhteiskunnan tukea, koska oma palkka riittää ylittämään normit. Kaksien tulojen sijasta maksat yksin vastikkeen, sähköt, puhelimet, ruuan, mahdollisen auton, lasten kaikki kulut... kahden tilipussin sijaan nyt vain yhdellä? Yksi tienaa, ja kolme kuluttaa - se on mielestäsi kannattavaa? En ymmärrä.

Tiedän esimerkkitapauksen, josta jo täällä kerroinkin aikaisemmin.

Vaimo oli työtön ja ennestään, ja mies jäi työttömäksi. Tämän jälkeen vaimo otti melkein heti eron miehestään, ja mies joutui muuttamaan pois kotoaan (oli myös vähän aikaa asunnottomana).

Tässä tapauksessa nainen hyötyi taloudellisesti erosta, eli hänen oma elintasonsa nousi, kun mies lensi pellolle. Hän sai yhteiskunnalta yksinhuoltajalle kuuluvat tuet (joita ei avioliitossa tullut), ja lisäksi miehen elatusmaksut.

Minusta tässä on yksi selvä tapaus, jossa voidaan puhua avioeron ottamisesta taloudellisin perustein.

 

[kakkonen]

Meillä on naimisissaoloa reilu kaks vuotta mittarissa, että pitäiskö tässä ruveta jo hyvissä ajoin miettimään rahan- ja omaisuudenjakoja? Tuon keskiarvon mukaan enää 8 vuotta jäljellä...

Jos avioliitto on riski niin mielestäni se on riski jonka molemmat ottaa tietoisesti. Ja elämässä yleensäkin pätee: suunnittele hyvin mitä teet, tee se jos tuntuu järkevältä ja jos homma menee "reisille" niin uutta matoa koukkuun. Elämä jatkuu ja kaikki mikä ei tapa vahvistaa.

Yksi asia mikä helpottaa n. tuhatkertaisesti avioliiton onnistumista on se että kumpikin tajuaa että sitä toistakin on pakko ajatella ja sopeuttaa omia tekemisiä sen mukaan.

Sitten tuohon miesten oikeuksien polkemiseen: olen kyllä muutamia tapauksia jonkin verran sivusta seurannut (omaisuudenjako ja toisaalta lasten huoltaminen) ja on jäänyt selkeästi se fiilis että miehiä kustaan linssiin ja selkeästi.

 

[msg]

Viestin lähetti The Original Jags
Tiedän esimerkkitapauksen, josta jo täällä kerroinkin aikaisemmin.

Vaimo oli työtön ja ennestään, ja mies jäi työttömäksi. Tämän jälkeen vaimo otti melkein heti eron miehestään, ja mies joutui muuttamaan pois kotoaan (oli myös vähän aikaa asunnottomana).

Tässä tapauksessa nainen hyötyi taloudellisesti erosta, eli hänen oma elintasonsa nousi, kun mies lensi pellolle. Hän sai yhteiskunnalta yksinhuoltajalle kuuluvat tuet (joita ei avioliitossa tullut), ja lisäksi miehen elatusmaksut.

Minusta tässä on yksi selvä tapaus, jossa voidaan puhua avioeron ottamisesta taloudellisin perustein.

Ja ainoa syy eroon oli tämä? Mikäköhän oli syy mennä naimisiin?
Ehkä naimisiin menoon pitäisi saada jostain lupa ja samoin lasten tekoon.

 

[scholl]

Eikös se riskinhallinta ole miehen omalla kontollaan. Ensiksikin pitää panostaa kumppanin valintaan, tämän jälkeen jos tulee intergraatio ja siirrytään asumaan saman katon alle jne. niin pitää huoli siitä, ettei nainen pyri olemaan diktaattori ja sorru ns. tossun alle kuten jotkut nössöt miehen joutuvat. Ja pitää aina mielessä se, että avioehdot jne. on kondiksessa, että jos muija nostaa kytkintä niin saa vain sitten omat hillot mukaansa.

Jos on tunnetta siitä, että vaimo olisi epärehellinen niin en lähtisi raskauspuuhasteluihin lainkaan. Ja tiedä vaikka 2 asuntoa olisi hyvä ratkaisu niin ei nyt ihan ex tempore paniikissa pitäisi asuntoa lähteä hankkimaan.

Miehellä on ihan jees oikeudet kunhan ei lähde muiden pillien mukaan toimimaan.

 

[Yläpesä]

"Lapsiperheiden käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä tai henkeä kohti tarkasteltaessa ovat muita kotitalouksia alhaisemmat. Lapsiperheet eivät muodosta taloudelliselta asemaltaan yhtenäistä ryhmää, vaan toimeentulossa on havaittavissa huomattavia eroja mm. lasten lukumäärän, perherakenteen ja sosioekonomisen aseman mukaan. Yksinhuoltajaperheen käytettävissä olevat tulot ovat keskimäärin kahden huoltajan lapsiperheitä jonkin verran alhaisemmat. "(Tulonjakotilasto 1998, tilastokeskus).

Siinä ainakin faktaa taloudellisen tilanteen "parantamisstrategiasta" avioeron avulla. Olisiko tuo Orig.Jagsin mielestä sitä naisen logiikkaa?

Tuli mieleeni sellainen lause jonka joskus seminaarissa kuulin aiheesta: Poissaolevat isät ovat ongelma eivät läsnäolevat. Se kuvaa mielestäni hyvin sitä missä ongelmat oikeasti makaavat.

sanoo Yläpesä,
avioerolapsi, kolmesta pidemmästä avoliitosta "eronnut", 15. vuotta aviossa, kahden lapsen isä

 

[finnishninja]

Viestin lähetti The Original Jags


Ovatko miehet jo oikeasti hyväksyneet sen tosiasian, että heidän kuuluukin olla se häviävä osapuoli?

Hieman on nyt omenat ja päärynät sekaisin. Avioerossa ei ole kahta voittajaa, eikä kahta häviäjää, jos kaikki kortit isketään pöydälle.

Ensinnäkin - yleensä - (ei nyt sitten mitään yksittäisiä "tiedän eräänkin tapauksen, jossa...") avioero on kompromissi, jossa lähtökohtana on paras mahdollinen ratkaisu kaikille osapuolille. Lapsi on aina silloin tärkeä, eikä kukaan täysijärkinen isä halua pistää lastaan ulos omasta kodistaan eron sattuessa, jos lapsi haluaa jäädä äidin huostaan.

Suuri tekijä käytännön järjestelyissä on ajankohtainen tilanne. Kumpiko vanhemmista on soveliaampi pitämään huolta lapsesta (itsensä ohella)? Yleensä se on äiti. Mies vaatii lasta ja kotia itselleen vain aniharvoin.

Mies aina häviäjä? Ei tietenkään. Mies aloittaa uuden elämän, hankkii uuden kodin, uuden naisen, uudet harrastukset, uudet autot sun muut pelit ja vehkeet. Mies on siis täysin vapaa, naisen ottaessa YKSIN vastuun heidän yhteisestä lapsestaan! Naisen taakka kasvaa. Ajattele, lapsia on todella usein enemmän kuin yksi. Moni nainen on kaukana voittajasta tällaisen taakan alla. Voittaja on usein mies, jonka suurin taakka on reppu selässä.

Jonkun täytyy aina lähteä yhteisestä taloudesta eron hetkellä ja hän joka lähtee on aina yksin. Lasta ei riistetä kodistaan. Selvä juttu.

Jags, mainitsit myös miten helppoa eron otto on. Kyllä, se on tänä päivänä helppoa. Joskus aikoinaan nainen oli kesät paksuna, eikä hänellä ollut talvella kenkiä, joten miten siinä erota. Tänä päivänä hänen ei tarvitse elää tilanteessa, joka riistää ja repii häntä ihmisenä. Tänä päivänä naisella on yhtä helppo ottaa ero kuin miehelläkin.

En usko siihen että avioeron vaikeuttaminen auttaisi. Pikemminkin päinvastoin. Uskon sen sijaan valistukseen ja koulutukseen. Moni solmii avioliiton hämmästyttävän helposti ja nopeasti. Monet julkisuuden henkilöt ovat tästä hyviä esimerkkejä. Syksyllä tavataan, jouluna puhutaan jo kesähäistä ja seuraavana jouluna ihmetellään mitä tuli tehtyä...

Olen sitä mieltä että myös avioliitto muuttuu - ja on muuttunut - paljon tulevaisuudessa, kuten kaikki muukin tässä maailmassa. Miksi avioliiton tulisi olla pyhä? Luin tässä muutama aika sitten erään pakinan, jossa pohdiskeltiin avioliittoa tulevaisuudessa. Sen mukaan avioliittoon tulisi aina sisältyä kirjallinen sopimus. Miten kauan pariskunta haluaa olla avioliitossa, mitä he aikovat hankkia, miten omaisuus jaetaan avioliiton jälkeen, hankitaanko lapsia, kuinka monta jne. jne. Luonnollisesti he voivat tehdä halutessaan uuden sopimuksen.

Elikkä pelin säännöt selväksi jo ennen papin eteen astumista.

Toisekseen, tänä päivänä me opetamme lapsillemme jo ruokapöydässä ettei ole pakko tehdä mitään. Miten he sitten voivat elää pakoitteiden kanssa aikuisina? Meistä tulee yhä taitavampia luistamaan kaikesta, joka ei satu miellyttämään. Miksi siis avioliitto tulisi kokea liittona, josta tulisi pitää kiinni kynsin ja hampain?

Minä itse en ole ollut koskaan naimisissa. Tarkoitus on tosin mennä, ehkä ensi kesänä. En riskeeraa mitään, todennäköisesti otan yhtä suuria riskejä jokapäiväisessä elämässäni muutenkin.

Avioliitto ei ole riski. Elämä ei anna mitään takuita muissakaan tapauksissa, miten siis avioliitossa?!?

Mihin sitten vetää raja? Milloin voi mennä huoletta naimisiin? Vetäisin rohkeasti rajan kahteen vuoteen. Jos pyyhkii yhä hyvin, kahden vuoden jälkeen, niin miksei jos asia miellyttää molempia. Tämä kahden vuoden aikana on hyvä esimerkiksi tehdä muutama matka yhdessä. Matkoilla testataan hyvin kemiat.

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti finnishninja

Ensinnäkin - yleensä - (ei nyt sitten mitään yksittäisiä "tiedän eräänkin tapauksen, jossa...") avioero on kompromissi, jossa lähtökohtana on paras mahdollinen ratkaisu kaikille osapuolille. Lapsi on aina silloin tärkeä, eikä kukaan täysijärkinen isä halua pistää lastaan ulos omasta kodistaan eron sattuessa, jos lapsi haluaa jäädä äidin huostaan.

Lähtökohta on se, jonka avioeron osapuolet valitsevat. Jos edes toinen heistä valitsee toisen osapuolen kärsimyksen maksimoinnin, niin lainsäädäntö antaa hänelle siihen oikeudet.

Huoltajuuskysymyksissä kysymys ei ole aina edes lasten halusta, niinkuin tuo JanJ:n veljenkin tapaus osoittaa. Lapset olisivat halunneet jäädä isän luokse, mutta sosiaalitoimi pakotti heidät äidille. Että näin.

Viestin lähetti finnishninja

Suuri tekijä käytännön järjestelyissä on ajankohtainen tilanne. Kumpiko vanhemmista on soveliaampi pitämään huolta lapsesta (itsensä ohella)? Yleensä se on äiti.

Mistä tiedät, että äiti on yleensä soveliaampi? Ja vaikka näin olisikin, täytyy jokainen tapaus katsoa yksityiskohtaisesti eikä lähes automaation tavoin määrätä äitiä lasten huoltajaksi, niinkuin tällä hetkellä tapahtuu.

Viestin lähetti finnishninja

Mies vaatii lasta ja kotia itselleen vain aniharvoin.

Niin, kukapa jaksaisi lähteä aikaa vievään ja tuhansia euroja maksavaan oikeusprosessiin mukaan, kun jo etukäteen tietää häviävänsä?

Parempi antaa periksi ilman taistelua.

Viestin lähetti finnishninja


Mies aina häviäjä? Ei tietenkään. Mies aloittaa uuden elämän, hankkii uuden kodin, uuden naisen, uudet harrastukset, uudet autot sun muut pelit ja vehkeet.

Niinpä, kun ne entiset pelit ja vehkeet jäivät naiselle.

Viestin lähetti finnishninja

Mies on siis täysin vapaa, naisen ottaessa YKSIN vastuun heidän yhteisestä lapsestaan! Naisen taakka kasvaa. Ajattele, lapsia on todella usein enemmän kuin yksi. Moni nainen on kaukana voittajasta tällaissen taakan alla. Voittaja on usein mies, jonka suurin taakka reppu selässä.

Jopa sinulla on kummallinen käsitys vanhemmuudesta. Ikäänkuin lapset olisivat joku "taakka", joista eroonpääseminen on jonkinlainen "voitto". En minä ainakaan kokisi sitä "voitoksi" omalla kohdallani, jos "pääsisin eroon" omista lapsistani.

Unohdit mainita muuten miehen "voittolistalta" elatusmaksut, joita mies kaiken muun ohella on etuoikeutettu maksamaan.

Viestin lähetti finnishninja

Jonkun täytyy aina lähteä yhteisestä taloudesta eron hetkellä ja hän joka lähtee on aina yksin. Lasta ei riistetä kodistaan. Selvä juttu.

Ja se joku on sitten yleensä mies. Onko sinusta miehen tehtävä aina uhrautua, vai saako mies ajatella myös itseään?

 

[msg]

Erään naisen kokemus ettei menisi pelkäksi naisten haukkumiseksi.

http://www.iltalehti.fi/2004/08/06/2112866_uu.shtml
(vaatii tunnukset)

Syypää tähänkin lienee sosiaaliviranomaiset?

 

[Pikku Myy]

Viestin lähetti The Original Jags
Mutta miksi avioeron ottaneen ja yhteishuoltajuuden saaneen osapuolen elintason täytyy olla korkeampi kuin avioliitossa? Tätä en ymmärrä. Fakta on, että yksihuoltajana saat enemmän yhteiskunnan tukia (+miehen elatusmaksut) kuin avioliitossa. Mielestäni tällainen käytäntö kannustaa (naisia) ottamaan avioeroja taloudellisin perustein. Ja se on väärin.

Täh? Kyllähän hei ne lapset vievät sitä rahaa yhtälailla yksinhuoltajalta kuin avioliitossa olevalta pariskunnalta. Tilanteessa, missä ennen kaksi ihmistä oli palkkoineen maksamassa asuntoa, ruokia ym on nyt vain yksi. Miksi hänellä ei olisi oikeutta tukiin? Sitä paitsi samat tuet saa vastaavassa tilanteessa oleva mies. Ja myös miehet osaavat käyttää näitä tukia väärin. Esimerkkinä tuttava (mies) josta vaimonsa otti eron henkisen väkivallan vuoksi. Mies sai lapsen huoltajuuden ja jäi asumaan "yhteiseen", miehen äidin omistamaan kotiin. Kyseisellä herralla oli huomattava omaisuus ja kohtuupalkkainen työ, mutta silti hän piti huolen, että nainen maksoi elatusmaksuja. Rahaa hän myös vaati naiselta lapselle ostettuihin vaatteisiin ym, mitä hän ei kuitenkaan koskaan ostanut. Eikö yhtälailla tämän perusteella voisi yleistää, että miehillä ei pitäisi olla mitään oikeutta lapseen erotilanteessa, koska he haluavat tilanteesta vain taloudellista hyötyä? Yksittäisten tapausten perusteella ei ole kannattavaa tehdä yleistyksiä mistään tilanteesta. Asioita kun pystyy katselemaan niin monelta kantilta. Ehkä olen nuori ja naiivi, mutten jaksa uskoa, että (poikkeustapauksia lukuunottamatta) raha olisi kannuste ottamaan avioero, mikäli liitossa on alunperin kaikki kohdallaan.

Kun olet tietoinen Euroopan Neuvoston huomautuksesta Suomen sosiaalitoimelle koskien miesten syrjintää, ja varmasti itsekin tunnustat, että miesten syrjintää todellakin tapahtuu, niin minua kiinnostaisi tietää sinun mielipiteesi siitä, että miksi tällaista syrjintää tapahtuu? Onko sosiaalitoimessa aitoa miesvihaa?

Miksi miesten kohtaamaan syrjintään ei voida puuttua? Onko yksittäinen mies voimaton silloin, kun sosiaalikoneisto asettuu häntä vastaan? Kenen puoleen yksittäinen mies voi kääntyä tällaisessa tilanteessa?

Sosiaalialaa opiskelevana voit varmaan antaa minulle joitakin vastauksia.

Kerronko samalla, miten Helsingin kaupungin rahatilanne parannetaan? Tai mistä Hifk löytää hyvän ja halvan vahvistuksen ensi kaudeksi? Hei, jos toisen vuoden sosiaalialan opiskelijatkin tietäisivät tuohon vastauksen, niin tuskin koko ongelmaa olisi olemassa. Sitä juuri edellisissä viesteissäni tarkoitin. Että ihmettelen mistä tilanne johtuu, kun koulutuksessa mitään miesvihaa ei ajeta eikä opiskelijoillakaan ole tämänkaltaisia ajatuksia. Jos ne sitten ovat ne HeSoTen opiskelijat? :) Vakavasti puhuttaessakaan en todellakaan tiedä syitä siihen, että tietyissä tilanteissa naisia suositaan (esimerkiksi juuri näissä avioerotilanteissa). Omakohtaisesti en ole mihinkään tällaiseen tapaukseen törmännyt opintojen puitteissa kuin yksityiselämässäkään. Sen tiedän, että yleinen mielipide on, että lapsen paikka on äidin luona, mutta tämäkään ei ole mikään sääntö sosiaalitoimessa. Samaa ajatusta toistavat myös monet ei-sosiaalialalla työskentelevät. Ovatko sitten nämä muutkin ihmiset (osa miehiä) miesvihaajia?

Onko muuten naisten suosiminen ja miesten vihaaminen synonyymeja toisilleen?

 

[krobbe]

Kun lukee näitä kannanottoja tulen entistä vakuuttuneemmaksi, että ainoa oikea tapa toimia on solmia homoavioliitto. Eron sattuessa on ainakin olemassa suuri mahdollisuus ettei mies kärsi siitä.

Totuushan on kaikessa yksinkertaisuudessa se, ettei näitä asioita voi yleistää suuntaan tai toiseen. Jokainen ero on oma kipeä prosessinsa ja jokaisessa erossa ne suurimmat kärsijät ovat ne joilla ei ole osaa eikä arpaa koko asiaan; lapset. Tietenkin sillä edellytyksellä, että niitä sattuu olemaan.

 

[finnishninja]

Viestin lähetti msg
Kuinkakohan monella pariskunnalla on "yhteiset rahat" ja kuinka monella "molempien omat rahat"?

Jos siis vertaa elintasoja ennen ja jälkeen erojen pitää miettiä mistä tasosta sitä erotusta laskeekaan.

Mielenkiintoinen juttu.

Yleensä miehellä on suuremmat tulot, joilla pullistella lainoja hakiessa ja pian on auto ja stereot hänen nimissään. Homma jatkuu tasaiseen tahtiin vuodesta toiseen, kunnes eron hetkellä huomataan ettei naisella ole "mitään". Miksei? Koska hän on kuskannut omat "vähäiset" tulonsa jääkaappiin.

Oma käsitykseni tästä on täysin selvä. Menoihin osallistutaan yhdessä, kykyjen mukaan ja kaikki tavara on yhteistä, huolimatta siitä kenen nimi on sopimuksessa. Eron hetkellä kaikki yhdessä hankittu jaetaan tasaväkisesti - jos ei ole hankittu lapsia.

Jos taas avioliitossa on myös lapsia, yhdessä hankittu omaisuus koskee myös heitä! Elikkä lähtevä isä - tai äiti - ei siis jätä mitään siivestävälle äidille/isälle, vaan perheelleen, josta hän eroaa.

Yllättävän moni isä on katkera siitä, että äidillä - jolle jäivät lapset ja kamat - menee niin hyvin. Itse olisin siitä iloinen, jos kysymyksessä olisi minun lapseni. Todennäköisesti myös lapsellani menisi hyvin, jos äidillä on homma hallussa.

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti Pikku Myy

Onko muuten naisten suosiminen ja miesten vihaaminen synonyymeja toisilleen?

Jos sosiaalityöntekijä asettaa asuntojonossa naisen miehen edelle asuntojonossa sukupuolen perusteella, niin jonkin sortin miesvihasta kai täytyy olla kysymys? En minä ainakaan voisi pitää ketään ihmistä asunnottomana pitkiä aikoja, ellen vihaisi häntä. Ja tuskin edes silloin, vaikka vihaisin.

 

[tant gredulin]

Viestin lähetti The Original Jags
Ja vaikka näin olisikin, täytyy jokainen tapaus katsoa yksityiskohtaisesti eikä lähes automaation tavoin määrätä äitiä lasten huoltajaksi, niinkuin tällä hetkellä tapahtuu.

Aivan näin. Yksilökohtaisesti. Tässä varmaan auttaa, jos isä on osallistunut lasten hoitoon jo pienestä pitäen, käyttänyt vanheimpainlomamahdollisuutensa jne. Käytäntö muuttuu kovin hitaasti ja vain silloin jos sitä tekojen kautta muutetaan. Jos lapset ovat kasvaneet äidin kanssa 98% ajasta, niin on todennöistä, että lapset jäävät äidille. Pelkillä vaatimuksilla ei mennä eteenpäin.

Ja Jags, automaation tavoin ilmeisesti oletat, että kaikki yksinhuoltajat ovat työttömiä.

PS. Jatkoajassa on varmaankin maailman fiksuimpia miehiä. Ihailen.

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti tant gredulin
Aivan näin. Yksilökohtaisesti. Tässä varmaan auttaa, jos isä on osallistunut lasten hoitoon jo pienestä pitäen, käyttänyt vanheimpainlomamahdollisuutensa jne. Käytäntö muuttuu kovin hitaasti ja vain silloin jos sitä tekojen kautta muutetaan. Jos lapset ovat kasvaneet äidin kanssa 98% ajasta, niin on todennöistä, että lapset jäävät äidille. Pelkillä vaatimuksilla ei mennä eteenpäin.

Ja Jags, automaation tavoin ilmeisesti oletat, että kaikki yksinhuoltajat ovat työttömiä.

Käsittääkseni noilla asioilla ei todellisuudessa ole merkitystä. Eli vaikka isä osallistuisi lapsesta huolehtimiseen jopa enemmän kuin äiti, niin erossa lapsi määrätään äidille. Reaalimaailma on näin opettanut.

Ellei äiti ole narkkari tai kärsi vakavista mielenterveydellisistä ongelmista, ei isällä ole mahdollisuuksia saada huoltajuutta itselleen missään olosuhteissa. Ja kuten esimerkkitapaukset ovat todistaneet, voi jopa mielenterveysongelmista kärsivä huoltajaksi täysin kelpaamaton nainen saada huoltajuuden itselleen normaalin isän sijaan.

 

[msg]

Viestin lähetti The Original Jags
En minä ainakaan voisi pitää ketään ihmistä asunnottomana pitkiä aikoja, ellen vihaisi häntä. Ja tuskin edes silloin, vaikka vihaisin.

Ilmeisesti voisit naisia ja lapsia pitää jonossa, koska vihaat näitä ryhmiä?

 

[Pikku Myy]

Viestin lähetti The Original Jags
Jos sosiaalityöntekijä asettaa asuntojonossa naisen miehen edelle asuntojonossa sukupuolen perusteella, niin jonkin sortin miesvihasta kai täytyy olla kysymys?

Ei, vaan naisen suosimisesta. Mielestäni jonkun vihaaminen ja toisen suosiminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Hyvin, hyvin yksinkertaistettuna; ostan aina kaupassa vihreitä kiwi-hedelmiä, elikkäs suosin niitä. Se ei tarkoita, että vihaisin keltaisia kiwejä. Esimerkissäsi (kertomasi perusteella) sosiaalityöntekijä toimi väärin. Siltikään ei ole syytä olettaa, että kaikki sosiaalivirkailijat toimisivat näin. Kaikki sosiaalivirkailijat eivät ole erakkofemakkolepakoita. Näitäkin saattaa mahtua joukkoon (niinkuin jokaiseen naisia sisältävään työyhteisöön), mutta voisin vannoa, etteivät he siellä enemmistönä ole.

Mikäli oletetaan, että kaikki sosiaalitoimen virkailijat vihaisivat miehiä, olisi tilanne hyvin erilainen kuin mitä se nyt on. Ensinnäkin kaikki sosiaalitoimen miestyöntekijät olisivat hyvin omituisia tapauksia. Vai tarkoitatko vain, että naistyöntekijät vihaavat miehiä? Myös miehen kanssa avio/avoliitossa olevat? Toisekseen nämä mistenvihaajat luultavasti pitäisivät huolen siitä, että miehet "häviävät" muissakin tilanteissa, kuin avioieroissa. Eli miesten muiden tukien saaminen hankaloittuisi jne. Käytännössä kuitenkin jokainen saa samassa tilanteessa samanlaiset tuet, sukupuolesta riippumatta.

 

[Yläpesä]

Sen verran tuli vielä ikäänkuin sivupolulta tähän mieleeni, että tuo elatusmaksuvelvollisuus on tosiaan tietyssä tilanteessa melko raskas taakka miehelle kantaa. Taannoinen opiskelututtu ei osannut pitää veitikkaansa kurissa eikä toisaalta ollut uskonut että hänenkin revolverinsa laukeaa, meni ja niksautteli yhden tytön raskaaksi baari-illan päätteeksi tietämättä asiasta (tytöllä piti olla ehkäisy hoidossa). Vuotta myöhemmin oli sitten edessä maksumiehen rooli, ei muuta. Eli, tyttö ei halunnut olla missän tekemisissä tämän miekkosen kanssa mutta koska isyys oli 100% varma, hän jäi elatusmaksajaksi. Hetken aikaa kävi sääli kaveria. Mutta oma vika...Kumillahan tuostakin olisi selvinnyt...

Toinen aiheeseen sopiva tapaus tuli uralta mieleen. Nuorimies rakastui palavasti tyttöseen, joka kuului tunnettuun kristilliseen ahdasmieliseen piiriin. Suku ei katsonut asiaa kovin hyvällä, koska mies ei tunnustanut samaa uskoa ja oli kovin maallinen. Pari päätyi kuitenkin asumaan yhteen, naimisiin ja lopulta poikalapsikin ilmestyi maailmaan. Tällöin suku "kaappasikin" tytön ja lapsen omiin suojiinsa ja miehelle sanottiin, ettei kannata yrittääkään ottaa yhteyttä. Asunto hänelle jäi, mutta muistaakseni käytännössä kaikki tavarat katosivat. Aika voimattomia olivat muistaakseni sovitteluyritykset ja mielikuvakseni jäi ettei heppu sen koommin lastaan ole nähnyt (tapahtui n.10 v. sitten).

 

[msg]

Viestin lähetti The Original Jags
Käsittääkseni noilla asioilla ei todellisuudessa ole merkitystä. Eli vaikka isä osallistuisi lapsesta huolehtimiseen jopa enemmän kuin äiti, niin erossa lapsi määrätään äidille. Reaalimaailma on näin opettanut.

Todisteita?
Oletko tavannut paljon isiä, jotka jakavat lasten kasvatuksen taakan äidin kanssa?
Oletko ajatellut, että näissä perheissä avioerokin lienee harvinaisempi ilmiö.

Yleisempää on se, että lapsen tullessa taloon mies jatkaa eloaan niin kuin ennekin. Aikaa on kavereille, golfille, mökkireissuille ja kapakkakierroksiin äidin jäädessä kotiin lapsen kanssa ja luopuen monesta harrastuksestaan.