Mikä avuksi?
Sivuaa ehkä otsikon aihetta, mutta ehkä tämä tännekin mahtunee...
Kun joukkueessa on koko kauden käyneet ovet kuin villissä lännessä, voiko pelisysteemikään olla joukkueena yhtenäinen kokonaispaketti, joka kulkee kahteen suuntaan kuin se kuuluisa junan vessa? Mielestäni ei. Hetkellisiä valonpilkahduksia mm. yksilöiden osalta joukkueessa on, mutta ME-henki puuttuu Jokereista tyystin.
Osaltaan pelaajien pakkomyymiset -ja hankinnat ovat tähän syynä. Myös pelaajien yllätyslähdöt ovat jättäneet joukkueeseen ehkä lopulliset arvet. Karua, mutta faktanmuotoista tekstiä Curt Lindsrömin poppoosta. Ei käy kateeksi faninakaan.
Jokereista puuttunee se yhtenäisyys ja yhtenäisen porukan työnteko. Näennäisesti, hektisesti kulkeva kokonaisvaltainen paketti hajoaa - jopa pelien sisällä - totaalisen käsittämättömästi, kun pelaajat eivät jaksa/viitsi pelata kahteen suuntaan ahkerasti. Puhumattakaan sitten, kun kyse on useammasta pelin jaksosta.
Onko pelaajia roolitettu tarpeeksi vai onko kyse vain yksinkertaisesti siitä, että joukkue on täynnä ylipalkattuja sotureita? Kaikki tekeminen kulminoituu negasävyisinä ajatelmina, jossa mikään ei mene putkeen. Onko kyse matemaattisesti suurista asioista vai pelaako systeemi "sitä vaille"?
Viisikkopelin ydin, jossa etäisyydet pysyvät hyökkääjien sekä puolustajien välillä on hakuammuntaa, koska suurin osa pelaajista ei tiedä miten kaveri missäkin tilanteessa toimii. Kun maalivahtipeli sekosi alkujaan jo Thomasin lähdöstä, oli kiirastuli myrskyn silmässä valmis. Tämä lisäksi puolustajien avaukset viipyvät. Liike on tervaa. Kone yskii... Lindström yrittää, mutta ei taitavilla, toisilleen vieraille yksilöillä pystyne - ainakaan tällä hetkellä - keksimään mitään uutta systeemin kanssa. Pelaajat eivät varmasti noudata valmentajan hakemaa täydellistä pelikonseptia. Miksi?
Systeemin toimimattomuus näkyy erikoisesti puolustuspelissä vahvoja joukkueita vastaan (Kärpät), kun pikkujätöillä ja viisikon mielikuvituksillisilla porrastuksilla saatiin Jokereiden paketti aivan sekaisin. Kun epävarmuus ja luottamuspula iskee totaalisesti maalilla Rämön ja Passmoren hankintojen myötä, sekaannus on valmis.
Kaikki lähtee puolustus -ja maalivahtipelistä, joka ei toimi. Luottamusta ei ole ja näin ollen omissa kolisee liian usein, liian paljon. Eittämättä tämä heijastuu kaikkeen yhteiseen tekemiseen - myös, ikävä kyllä, henkisesti - minkä johdosta yksilöt alkavat pelin aikana pelaamaan itselleen, eikä joukkueelle, mikä edelleen on kuitenkin se jääkiekkoilun yksi pääteemoista ja keskushermoston osa.
Kärsimys näkyy loppujen lopuksi jäähyilynä, josta sitten esimerkkinä Oulun Kärpät ratkaisi pelin itselleen. Kaksi ylivoimamaalia ensimmäiseen erään ja laulut oli laulettu - osin nyt ainakin.
Kuriositeetina mainittakoon, että jotakin soisi tehtävän sielläkin suunnalla. Pitäisikö markkinat rauhoittaa eikä lähteä syöksemään sika säkissä -ostoksia pitkin maailmaa? Löytää yhtenäinen tekemisen meininki? Ei Kärpätkään lähtenyt pelaajamarkkinoille, vaikka loukkaantumisia oli yllin kyllin, vaan annettiin junnuille vastuuta. Piikkipaikalla ollaan edelleen ja pelikonsepti toimii ihailtavasti, joskaan ei täydellisesti...