Politiikka on ihan helvetin hankalaa. Mun on oikeasti hankala keksiä ketä äänestäisin, ja tiedän että mulla on helvetin vahvat ja todella vääristyneet mielikuvat puolueista, perittynä lähinnä. Tykkään ajatella olevani liberaali vihervassari. Sitten kun täällä isojen, aikuisten ihmisten seassa koittaa vähän lueskella asioista niin tuohan tuomitaan suunnilleen typerimmäksi paskaksi mitä voi olla. Kokoomusta vihaan, enkä oikein tiedä miksi, on vaan sellainen kuva että se on kiva puolue jos itse menee hyvin tai tulee kuulumaan niihin joilla menee hyvin. Sitten jos olet heikko, huono, avun tarpeessa niin paskempi juttu. Ainut kokoomuslainen kenet tunnen on mun parhaita ystäviä, että koita tuossa sitten päättää. Keskustasta tiedän sen että kepu pettää aina, ja maanviljely, landespedeily ja se että se on "keskellä", eli vissiin eivät sitten ole mistään mitään mieltä. SDPstä ainoa mielikuva on että se on helvetin harmaa ja ankea. Ja demarikin on jostain syystä huono asia olla, en sitten tiedä miksi. Ainoa demari kenet tunnen on kummallinen kääpiö.
Persut on ainoa puolue josta voin olla varma etten tule koskaan äänestämään, pelottavaa, vastenmielistä settiä. Rivimiehet on juntteja ja johtajat on huonosti kaapissaan piileskeleviä natseja.
Sitten jos miettii noita vihreitä ja vassareita. Vihreät ovat kuulemma kokoomuksen puistopuolue, eli myötäillään sitten kaikessa mikä ei liity luontovouhotukseen. Nyt kuulin että tukisivat kansalaispalkkaa, seksuaalivähemmistöjen tukeminen on kanssa hyvä juttu. Pitää olla aika pöljä päästään että saa siitä jotenkin huonon asian että joku puolue ajaa tasa-arvoa.
Vassarit taas tuntuvat jotenkin olevan sellainen mun kaltaisten opiskelijoiden juttu. On käsitys et mikä on oikein ja et joo kaikilla pitäisi olla kivaa, mutta sitten ollaan ihan hullun kujalla kaikista tosielämän ja talouselämän realiteeteistä. Meidän luokalla on yksi vasemmistoaktiivi ja hän on raskain ihminen kenet olen koskaan tavannut.
Sitten on jäljellä Kristilliset Päivi Räsäsen johdolla, vmp. Mä tunnen paljon uskovaisia jotka ovat hyviä tyyppejä. Hei eivät kuitenkaan ole noin hulluja. Uskonnolla ei pitäisi olla politiikan kanssa mitään tekemistä.
RKPstä en osaa sanoa mitään kun ei puhuta samaa kieltä. Se Carl joku silmälasipäinen ministeri vaikuttaa pätevältä tyypiltä, että ei mikään ihan kauhean negatiivinen kuva, lähinnä ärsyttää että miksi tuollainen puolue on eduskunnassa, "meille on ihan sama mitä päätätte kunhan ruotsin kielen asema säilyy ennallaan".
En siis voi sanoa että kauheasti ymmärtäisin noista jutuista mitään, onneksi on vaalikoneet. Siinä on vaan se ongelma, että kun yksittäisten ministerien pitää kuitenkin melkeen aina noudattaa puolueen yhteistä linjaa kaikissa isoissa asioissa, joten se on ihan sama mitä se siihen vaalikoneeseen laittaa kun se puolue on ainut millä on väliä. Sitten pitää keksiä että kuka siitä puolueesta voisi saada paljon ääniä. JA sitten pitää vielä muistaa että koska on vaalipiirit, niin täältähän ei tule pääsemään yhtään kukaan fiksu tyyppi mihinkään koska kaikki äänestää persuja tai Jutta Urpilaista.
Jos sitten miettii tuota äänestämistä yleensä niin aika turhalta se tuntuu, se vaan tuntuu olevan ainoa pieni mahdollisuus vaikuttaa mihinkään. En mä usko että mun äänellä on merkitystä mutta se on kuitenkin ainoa tapa millä voi kokea oikeutuksen tunnetta kun valittaa seuraavat neljä vuotta ketä idiootteja siellä taas onkaan.
Muutenkin usko politiikkaan on aika minimissään. Synnyin sillon 90-luvun alun laman aikaan, joten en siitä muista hirveästi muuta kun sen että kaikki vaatteet olivat kirppikseltä, mutta ihmekös tuo jos on yksinhuoltajaopiskelijaäiti (äiti <3). Sitten tuli joku nousukausi mitä ei vielä tajunnut mutta nytten kun on alkanut vähän seuraamaan ja olemaan kiinnostusta ja ajatusta maailman menosta niin mitä vaikka tästä taloustilanteesta viimeiseltä viideltä vuodelta voi sanoa? Paljonko on 200 kansanedustajaa saanut tehtyä sen eteen että olisi paremmin asiat? Ja miten ne sitten olisi pitänyt tehdä? Huono lähteä huutelemaan kun en mistään mitään tiedä.
Koko tämä sekava selitys tiivistyy siihen, että mä tulen äänestämään (jälleen) ihan fiilispohjalta, sen mukaan miten vaalikoneet arpoo että kuka on eettisistä kysymyksistä samaa mieltä, ne kun ovat ainoat mistä on joku käsitys miten asioiden pitäisi toimia. Tärkeämpää olisi saada noi isot linjaukset kuntoon kun juuttua vaikka tuohon translakiin, vaan kun se translaki on niin paljon helpompi asia ajatella että näinhän se pitäisi mennä, duh.
