Mitä pelipaikkaa haluaisit pelata/pelaat?

[Eleanor]

Oikea laituri. Säbässä pelaan aina sitä paikkaa, joten miksei lätkässäkin. Sentterin hommista en nimenomaan pidä, koska en ole mikään puolustavin pelaaja. Leftin kätisyyden vuoksi valitsin nimenomaan tuon oikean laitahyökkääjän.

 

[Mostal0]

Tarinoidaas vähän ihan vaan siksi, että ihminen tykkää puhua itsestään.

Säbässä pelaan aina laiturina, laidalla ei juuri niin väliä. Roolina on puhdasverinen snaipperi, johtuen perussairaudesta, eli lyhytkasvuisuudesta. Liike on heikkoa, käsiä on vähän ja kokoa vielä vähemmän. Rannelaukaus lähtee kuin tykin suusta (:D) ja se onkin ainoa, millä voi omaa puulaakijoukkuettaan nimeltä Arjen Sankarit auttaa.

Jos olisin "normaali", veikkaan, että pelaisin hyvin kiekollisen roolin puolustajana. Nautin peliin osallistumisesta, nauttisin kiekon pitämisestä ja siinä roolissa pääsisi joskus iskemään maalejakin. Varmuuttahan tästä ei ole, nautin siinä määrin maalien tekemisestäkin, että saattaisin silloinkin pelata puhdasverisenä snaipperina. Vaikka ihan vain siitä syystä, että Suomestahan sellaisia kavereita tulee niin perkeleesti :)

Kiekkoa en ole millään tasolla ikinä pystynyt pelaamaan, viime talvena luistelin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Parin jätkän höntsäpeleissä tökkään kiekot maaliin ja surffailen hyvin Teemu Selänne-hakuisesti maalin edessä paikkaa hakien.

 

[Vanhapuuma]

Ei näillä käsillä voi olla kuin oikea puolustaja, omassa päässä nyt on enemmän tilaa kikkailla kuin hyökkäyspäässä, valmentajien iloksi. Takaperinluistelu on aina ollut kivempaa puuhaa kuin etuperinluistelu. Lisäksi persetaklauksia ei voi hyökkääjänä jaella läheskään niin paljoa kuin puolustajana, se on myäs kivaa puuhaa. Paitsi harrastekiekossa kun ei saa, perkeles.

 

[Beast]

Säbässä pelaan yleensä oikeana laitahyökkääjänä. Olen kuitenkin sellainen harvinaisuus, että pystyn pelaamaan oikeassa laidassa,vasemmassa,sentterinä,vasempana ja oikeana pakkina sekä maalivahtina! :D Peliälyä kun on niin kaikki onnistuu. Toinen vahvuus on kova veto ja pallon suojaus. Olen yleensä snaipperityylinen seisoskelija, mutta kun vähän potkii perseelle, niin minusta saa myös joukkueen työteliäimmän ja taisteliaimman pelaajan.

 

[Aunt Wang]

Noh, lätkää ei tullut ikinä aloitettua, joka nykypäivänä kaduttaa ihan helvetisti koska takaraivossa on sellainen tunne että meikäläisessä olisi ollut sitä jotain mitä tähtipelaajaksi tulemiseen tarvitaan, luontainen taito ja sellasta. Ulkojäihin ja säbään on mun palloilut jääneet(jos ei lasketa futista ja jefua), ja niissä peleissä olin nuorempana oikea laita. Nyt pari vuotta olen pelannut viikoittain oikeaa puolustajaa, lähinnä siksi että olen hyvä kulmaväännöissä ja syöttöni ovat keskivertoa parempia ja tavoittavat hyvin pelaajat. Lätkässä bravuurini on pelata riskillä, eli kikata ensimmäinen vastaantulija jos taktiikkana on jättää pakille, ja pelata siitä oikealle laidalle tai vasemmalle pakille. Yksi osa pelityyliäni on lumipenkkoihin työnteleminen aina kuin mahdollista(lätkässä), ja muu ärsyttäminen. Toki siis nämä taklaamiset lumeen kuuluu meidän lätkäporukoiden perusjuttuihin, mutta erona muihin on se että teen sitä useammin ja suuremmalla voimalla kuin muut. Siitäs vaan yrittävät kostaa, olen nopeampi kuin moni muu n. 10 hengen porukasta. Suoranaista kusipäisyyttä tuo nyt ei ole, annan vain pidemmille ja isommille tyypeille samanlaisia kokemuksia kuin mitä itse olen saanut pelatessani heitä, 190cm pitkiä, kavereita vastaan. Tarkennetaan siis että olen lyhyempi kuin 190cm.

Eli jos pelaisin vaikkapa sm-tasolla, niin pelipaikkani olisi oikea-puolustaja.

 

[scholl]

Kenttäpelaajan paikat ovat kaikki epäkiinnostavia. Ainoa paikka, joka minua voisi jossain tapauksessa kiinnostaa, olisi seuran toimitusjohtajan paikka.

 

[Lunatico]

Kyllä mä sentteri olisin kun olin aikoinaan Salibandyssäkin sena.

 

[Metsuri #37]

Salibandyssä olin aina ylin karvaaja 1-2-2-muodostelmassa. Pelipaikkana oli oikea laitahyökkääjä. Nopeus ja ketteryys, luistimilla sekä jalan, ollut aina valttikortti.

 

[mendieta]

Pelasin "mainekkaalla" pelaajaurallani jokaisella pelipaikalla pl. maalivahti (no sielläkin jotkut treenit). Aloitin laiturina. Helppo on tylsähkö paikka. Puolustaminen kohtuullisen staattista ja mielenkiinnotonta. Siirryin puolustajaksi. Tosi jees pelipaikka. Saa olla paljon kiekossa avauspelaamisen myötä, saa taklata paljon ja puolustaminen sopivan haasteellista. Viimeiset kaudet vedin sentterinä. Tämä oli selkeästi haastavin paikka. En koskaan löytänyt täyttä balanssia hyökkäämisen ja puolustamisen välillä. Tästä syystä profiloiduinkin pelipaikkani Toni Sihvosena, varma omissa, harvoin ratkaisijana. Puolustaminen tosi mielenkiintoista, pääsee paljon kiekkoon, jos sitä pelataan avauksissa keskikaistalle. Vaikeinta löytää se balanssi... Ei mennä liian syvälle hyökkäyspäässä menettämään kiekkoja, jolloin omiin tulee usein paha vastahyökkäys ja toisaalta omista lähdöissä pitäisi olla sähäkkä, että päästäis niihin ylivoimahyökkäyksiin, mutta ei puolustuksen kustannuksella. Aloitukset oli tosi mukavia kaksinkamppailuja. Kyllä erikoismiehet ja siinä tosi hyvät erottui. Ihan hyvä olin omasta mielestä ottamaan ainakin tasurin. Noihin aikoihin, kun ite pelasi niin aloittaminen ei ollut noin tarkoin säänneltyä kuin nykyään.

 

[chubster]

Sentterinähän tuota tulee häärittyä. Kahdensuunnan peliä josta tykkään ja kuitenkin hyökkäyspäässäkin saa tarpoa menevään minkä ehtii. Ylivoimat sitten kulmassa/kaarella pyörittämässä peliä,