Mitä pelipaikkaa haluaisit pelata/pelaat?

[Pavlikovsky]

Junnuvuodet ihan e-junnusta a-junioritasolle pelasin puolustajan paikalla, yleensä vasemmalla puolella. Oikeastaan koskaan en pelannut hyökkääjän paikalla muutamia poikkeuksia lukuunottamatta lähinnä loukkaantumisten takia. Puolustajan paikkaani puoltivat koko, ulottuvuus, laukaus sekä 1 vs 1-pelaaminen. Sen kerran, kun mut hyökkääjän tontille laitettiin niin sota-alueellehan mä menin kiekkoja hakkaamaan sisään, muuhun ei oikein kädet riittänyt.

Joten jos/kun johonkin puolihöntsä porukkaan menen vielä pelaamaan niin löydän itseni alakerrasta.

 

[Samsonov]

Pelasin junnuna laiturina. Nykyään pelaisin mieluiten puolustajana, koska tykkään pysyä kiekon alla. QB-style, u know.

 

[ISH]

Viihdyn hyvin pelipaikallani, vasempana laitahyökkääjänä. Siirryn aina tarpeen tullen sentteriksi joka on kyllä täysin erilainen pelipaikka ja jossa en pääse toteuttamaan omia vahvuuksiani.

Laiturina saan suurta nautintoa karvaamisesta, kiekonriistoista ja syötönkatkoista. Voitin viime kaudella joukkueeni maali- ja pistepörssin, mutta tuo rikkova pelityyli on se josta saan suurimmat kicksit.

 

[Jaded]

Nykyään harmittaa vietävästi kun en sillon joskus aloittanut jääkiekko harrastusta. Mielelläni olisin ollut maalivahti ja toisena vaihtoehtona pakki. Pieni koko olisi ollut kuitenkin miinus molemmissa. Nyt tässä vesikielellä odottelen ulkojäitä jotta pääsis vähän mätkimään kiekkoa ja jos paremmat varusteet olisi niin miksei myös torjumaankin niitä.

 

[Timbit]

Koko mittavan urani olen pelannut enimmäkseen laitahyökkäjien tonteilla, ja jotenkin oikea laitahyökkääjä tuntuu luontevimmalta. Pakkina on pieniä vaikeuksia, kun en osaa luistella takaperin kovin hyvin, ja sentterinä olen vielä enemmän kiekko hukassa kuin normaalisti. Olen ehkä sniperin ja rouhijan välimuoto, peliä en osaa rakentaa.

 

[pancor]

Pentuna aikoinaan maalissa pelailin koko mittavan kahden vuoden lätkäurani. Tämän jälkeen useampi vuosi salibandya myöskin maalissa joten kaippa tuo aika selkeästi veskan puoleen kallistuu. Reaktionopeus ei todellakaan ole mikään huikea mutta sijoittua osaan kohtalaisesti ja kokoa löytyy jolla sitten pystyy ainakin osan maalista peittämään.

 

[eagle]

Itse pelasin suurimman osan ajasta keskellä junnuna. Pakkina en oikeastaan koskaan ja maalissakin kävin vain pari kertaa(ja itkuhan siinä pääsi, kun muutama maali tuli selän taakse). Laiturinakin pelasin jonkun verran, mutta siinä kyllä huomasi kuinka paljon enemmän sentteri on pelin keskiössä. Molemmissa päissä sai osallistua peliin hyvin. Olin myös oikeastaan aina joukkueen paras aloittaja, jonka lisäksi pelasin peliä pitkälti hyvän peliälyn ja taitavahkojen käsien kautta. Fysiikka ja liikeradat oli heikkouksia, joten siitäkin syystä tuo varmaan oli paras paikka. Sekä heikkouksien että vahvuuksien.

 

[Steyer]

Kiekkomaalivahtina toimitaan ja se on paras paikka mulle. Enhän mä osaa edes kunnolla luistella! En haluais edes pelata muulla paikalla.

 

[Arnold]

Oikea laitahyökkääjä, pelityylinä "jarkkoruutu".

Oikea puoli siksi, koska maila on left, joten suoraan syötöstä luonnistuu paremmin.

 

[motamoro]

Rightin pelaajalle hieman eksoottinen pelipaikka, eli vasen laita. Pelityyli on jotain sniperin ja voimahyökkääjän välimaastosta. En tiedä mistä tuo vasen laita on tullut, varmaan siitä, että kun lapa on keskelle päin niin on helpompi ns. leikata keskelle vetopaikkaan ja saa paremman laukaisukulman maalille kuin oikeasta laidasta, josta molari saa kiekon paremmin peitettyä.

 

[SamSpade]

Right ja vasen laita jos pelaisin. Enforcer. Luistelee nopeasti mutta vain eteenpäin. Mielellään vain pari vaihtoa per matsi ja härnätä vastustajia.

 

[teude]

Pikkujunnuissa pelasin hyökkääjänä, sitten lopetin ja sain halusin maalivahdin kamat. Onhan se paras paikka lätkässä. Mahtavaa oli pelata ulkojäällä, Kuivalaisen Pasin sinisillä patjoilla. Monta kertaa vituttanut, kun en vain jatkanut pelaamista SaiPassa maalivahtina.

 

[Barcelona]

Olen pelannut jokaista kenttäpelaajan paikkaa. Laiturina viihdyn parhaiten, mutta myös puolustavan sentterin paikka on tuttu. Varmaan pelityyli muistuttaa eniten jotain Antti Pihlströmiä.

Pelinumero on 99 ihan vaan sen takia että Wayne Gretzky ei pääse sitä täysin omimaan ja lisäksi Väinön lempinimi "The Great One" sopii kanssa meikäläiselle. ;)

 

[Necrolyte]

Koska haaveilin lapsena maalivahdin paikasta niin vastataan se. Pihapeleissäkin olin aina mieluiten maalivahtina, joskaan en erityisen menestyksekkäästi liian suuren itsesuojeluvaistoni seurauksena.

 

[sekolust]

Pakkina tuli väännettyä pitkään, mutta lopulta oma paikka löytyi keskeltä.

Tyyli oli kahteen suuntaan hyvin pelaavan sentterin perikuva: puolustusvelvoitteet hoituivat hyvin ja hyökkäyspäässä tuli tehtyä voimalaitureille tyypillisiä maaleja, parhaina vuosina jopa joukkueen kärkipään tahtiin.

Skidinä pihapeleissä tuli kuitenkin väännettyä molaria aina. Oli kyseessä sitten pihasähly tai talvella kiekko, niin patjat ja maski oli oma varustus, pesisrällän kanssa toki.

Enpä sitten tiedä. "Ura" on nyt jo hyvän tovin ollut jäissä ja comebackit jääneet satunnaisiin ulkojääkikkailuihin. Sentteriksi kuitenkin koen itseni ja konditionaalia vaadittaessa haluaisin olla veskari.

 

[Zous]

Siis kyllähän maalivahtina ehdottomasti. Tykkään pelata hyökkääjänä ja siitä se pelipaikka on sitten tullut. Pienenä tuli oltua paljon maalissa ulkohöntsissä, niinkuin toki myös kentällä, mutta harmittaa ei tullut junnuna kokeiltua koskaan oltua maalissa. Laituri on kuitenkin se pelipaikka missä oma peli luonnistuu, mutta ehdottomasti olisin maalivahti mielummin kuin hyökkääjä vaikkakin olen sitten laituriksi päätynyt.

 

[kahden suunnan sentteri]

Mäkin oon kokeillut kaikkia tontteja maalivahtia lukuunottamatta, mutta kyllä se kovin fantasia olis olla puukätinen mutta vikkeläjalkainen ja tarkkasilmäinen kaiken pysäyttävä Peruspakki. Aika vähän tässäkin äänestyksessä jengiä on pakin paikka kiinnostanut...

 

[Sabaton]

Maalivahtina on tullut höntsyissä pelattua. Luistelu on aina ollut välttävän ja heikon rajamailla, joten hyökkääjänä pelaaminen ei ole ottanut onnistuakseen. Puolustajana on tullut välillä pelattua myös ja se on mukavaa vaihtelua, mutta kyllä maalivahtina pelaaminen on se luonnollisin paikka. Etenkin silloin, kun koppi tarttuu ja pääsee kunnon fiilikseen, niin sitä saattaa viettää ulkojäillä liki koko päivän.

 

[Lampinen]

Centteriä ehdottomasti. Salibandyä tuli pelattua puolustajana ja lätkää kuutisen vuotta keskellä, joten kyllä se vähän pakottaa keskelle menemään. Semmoinen klassinen playmaker paskalla lämärillä varustettuna.

 

[Hawk #22]

Sentterinä pelaillu pääosin. Jalkoja ei löydy ja käsiä ei ole, mutta peliäly ja syöttötaito korvaavat puuttuvaa liikettä aika paljon. Vaihtoehtosesti laiturina peliä tekevässä roolissa, mutta sentterinä tottakai helpompaa kun voi jakaa kiekkoa kahdelle puolelle. Avut myös puolustuspäässä, eli omissa ei ole yleensä kolissut. Maalintekovaikeudet taas vähentää tehoja hyökkäyspäässä ja yleensä olenkin tehnyt maalit aina ripareista tyhjiin yms.

 

[Iggy12]

Oikea laita on minulle istunut aina parhaiten. Laidalla pystyy pelaamaan vapaammin kuin muilla paikoilla. Tyylini on aina ollut pelata keskialueella surffaten ja etsien läpiajamahdollisuuksia. Hyvänä luistelijana olen päässyt pakkeja karkuun ja maalinteko ei ole koskaan ollut ongelma. Minulla on ihan ok kädet kiekon kanssa ja rannelaukaus ihan napakka. Lämäritkin lähtee, mutta one-timer voisi olla parempi. Kaikkia pelipaikkoja on tullut kokeiltua. Pakkina ei oikein kulje, koska veri vetää koko ajan hyökkäämään. Ennen pitkään luistelen taas hyökkäyksen kärkenä. Sentterillä on liian suuri puolustusvastuu eikä pelinteko ole oikein luontainen taito minulle. Maalivahdiksi olen liian kankea. Elikkäs sellainen köyhän miehen Teemu Selänne. :)

 

[Hippi Hiiri]

Kentällä olen se puukätinen hyrrä, joka hakkaa maalivahdin patjaa niin kauan ennen kuin kiekko on maalissa tai joku iso ja ruma pakki tulee siivoamaan minut pois maalin edestä. Tykkään vääntää.

Junnuna mieluisin pelipaikka oli maalilla. Olen se maalivahti, jota kaikki vihaavat, koska joko torjun kaiken tai en torju mitään. Silloin kun en torju mitään, hakkaan mailan paskaksi ja kiroan itseni alimpaan helvettiin. Olen muuten kahdesti lyönyt mailan poikki päästetyn maalin jälkeen sählypeleissä oikeassa elämässä. Ensimmäisellä kerralla hävetti aika kovaa, koska se oli isosiskon kallis maila. Bravuurina on rälläkoppi tyhjästä maalista ja vapauden patsas perään.

Pentuna oli niin hemmetin hyviä sähly/tossupallohöntsiä kavereiden kanssa. Sääntökirjat heitettiin nurkkaan ja alettiin pelata. Lätkää en ole pelannut koskaan, mikä harmittaa nykyisin.

 

[Freddie Freeloader]

...Olen muuten kahdesti lyönyt mailan poikki päästetyn maalin jälkeen sählypeleissä oikeassa elämässä. Ensimmäisellä kerralla hävetti aika kovaa, koska se oli isosiskon kallis maila...

Kallis sen on täytynyt olla jo harvinaisuutensa takia, sählymaalivahdin mailaa ei kovin usein ole vielä tähän ikään mennessä tullut vastaan...

No joo. Maalivahtinahan tässä on tullut kaatuiltua jo liki neljännesvuosisata (kuulostipa juhlalliselta) kaukalossa ja joskus sen ulkopuolellakin. Maaliin menin aikoinaan siksi, että halusin aina voittaa ja maalissa pystyi eniten vaikuttamaan lopputulokseen, tai niin ainakin kuvittelin.

 

[Hippi Hiiri]

Olen muuten kahdesti lyönyt mailan poikki päästetyn maalin jälkeen sählypeleissä oikeassa elämässä. Ensimmäisellä kerralla hävetti aika kovaa, koska se oli isosiskon kallis maila.

Sääntökirjat heitettiin nurkkaan ja alettiin pelata.

Kallis sen on täytynyt olla jo harvinaisuutensa takia, sählymaalivahdin mailaa ei kovin usein ole vielä tähän ikään mennessä tullut vastaan...

Kuten kirjoitin.

 

[Henkka]

Oikean puolen leftin pakki suurinpiirtein Jutilan pelityylillä.