JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE
Tällaisia kommentteja facebookissa voitollisen ottelun jälkeen, ja mikä parasta kommentoijana henkilö jonka en tiedä katsovan jääkiekkoa kuin ainoastaan silloin kun on ratkaisuottelut. Pysyikö karjalippis päässä?
Mietinkin, että miksi ihmeessä olen edelleen facebookissa kun se ei synnytä muuta kuin vitutusta päivästä toiseen.
Minulla on sikäli hyvä tuuri FB-kavereiden suhteen, ettei minulla ole FB-tiliä eikä yhtään FB-kaveriakaan. Oikeistakin kavereista tietääkseni vain yksi on FB:ssä ja hänkin lähinnä satunnaisesti sen takia, että hän joskus käy vilkaisemassa mitä eräs selvästi mielenvikainen entinen opettajamme sinne tilittää (yleensä sekavia tajunnanvirtavuodatuksia ja herjauksia vanhoja työntekijöitään kohtaan, mies sai potkut opettajan hommistaan). Yhdellä ystävällä on ollut tili, jonka hän on lopettanut, muutamalla muulla ei ole sellaista ollenkaan kuten ei veljellänikään eikä yhdelläkään lähisukulaisellani. Joten ei tarvitse murehtia FB-kavereista tai FB-päivityksistä lainkaan, mikä on varmasti eri arvokisojen, eri vaalien tai muiden tapahtumien/ajankohtaisuuksien aikana hieno asia. En suoraan sanottuna jaksaisi lukea tuontyyppisiä kommentteja varsinkaan ihmisiltä, jotka eivät normaalisti jääkiekkoa seuraa millään lailla eivätkä siitä mitään ymmärrä tai välitä muuta kuin sen vertaa, että vilkaisevat kerran keväässä MM-ottelun tuloksen jos Suomi pelaa.
Joillain ex-työkavereilla toki on FB ja yrittivät joskus sinne maanitella, samoin pari ex-kollegaa muilta aloilta ja harrastuksien parista, mutta hemmettiäkö minä heillekään sen kummempaa viestimään. Laittavat sitten sähköpostia tai tekstaria. Hätätapauksessa voivat soittaakin. Ehkä vastaan, ehkä en - so not, kuten maailman kaikkien aikojen paras mäkihyppääjäkin on sanonut. Paras sosiaalinen mediahan on usein antisosiaalinen media, jossa voi kirjoitella vaikkapa foorumeille nimimerkillä mutta jossa ei tarvitse "verkostoitua" tai ylläpitää mitään virtuaalista julkisivua omalla nimellä ja profiloitua mitenkään, saatika "tykätä" mistään K-kaupan Väiskistä tai suklaapatukasta voittaakseen jonkun palkinnon.
Toki käyttötapansa kullakin, ja voisihan sitä esim. FB-profiilia ylläpitää minimiasetuksilla ottamatta siihen yhtään ylimääräistä ystävää ja kirjoittamatta mitään turhuuksia, mutta toisaalta miksi sitä vaivautua tekemään koko profiilia? Laittelen kuitenkin tärkeiksi kokemistani asioista esim. sähköpostia ystävilleni ja viestin mieluummin kahdenkeskisesti ja yksityisesti asioista, en ole oikein koskaan kokenut tarvetta ns. ryhmätoimintaan tai liialliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen.
En esimerkiksi vieläkään tiedä erään vanhan roolipelituttavani puolison nimeä, vaikka heillä on jo kaksi lasta. En ole koskaan tullut kysyneeksi eikä ko. henkilö ole ikinä esittäytynyt. Tuttavakaan ei koskaan käytä puolisostaan etunimeä vaan puhuu tästä aina "muijana". Tästä syystä tuntuisi ajatuksena absurdilta saada esim. tältä perheeltä jotain vauvakuvia ja perhepäivityksiä Facebookiin. Varsinkaan kun vauvakuviin ei voi koskaan sanoa rehellistä vastausta, eli että vauvat ovat yleensä aika lailla saman näköisiä eikä niitä maallikko erota toisistaan ennen kuin parin kolmen vuoden ikää, ja että vauvojen syntymäpaino ja -pituus ei kiinnosta pätkääkään. Katsotaan vauvan pituutta ja painoa sitten 18 vuoden iässä, kun se alkaa olla kutakuinkin lopullisissa mitoissaan. Samalla voi laittaa sen "vauvan" naamakuvankin, kun naama ei enää liikoja muutu.
Jos olisin bisnesmies ja yrittäjä, niin silloin totta kai FB olisi oiva työkalu markkinoida itseäni ja tuotteitani, verkostomarkkinoinnin työkaluna FB on varmasti pätevä ja mainostajillehan se on tarkoitettukin - he ovat firman oikeita asiakkaita, yksityiset ihmiset ovat vain raakadataa. Sama pätee tietysti vaikkapa johonkin yhdistykseen tai muuhun, infoa tapahtumista saa tuota kautta levitettyä.