Mitä lääkkeitä käytät, mitä sairauksia sairastat?

[Gagne]

Millainen "kokemus" tuo oli? Lamaantuiko keuhkot ja tippui suorilta jaloilta vai pidemmän prosessin tulos?

Tästä on sairausloma-ketjussa selitystä saikun ajoilta, mutta kerrotaan nyt tässäkin.

Tilanne oli se, että olin konehallin peltikattotalkoissa faijalla elokuussa 2004. Siellä alkoi vasenta pohjetta kiristämään (oli hellekelit), ja sitä sitten magnesiumilla ja Buranalla hoitelin. Siitä mitään tullut, sattui koipeen niin lujaa että yöllä heräsi. Se meni ohi.

Parin viikon päästä (Span kisa, Räikkönen voitti. Muistan kun katselin polin vastaanotossa.) nosti sitten kuumeen. Kovan kuumeen. Arvauskeskuksessa sanoivat että joo, sulla on jotain vikaa keuhkoissa. Tuu huomenna uudestaan niin otetaan kuvia, pyhänä ei pystytä. Siksi siis Keskus-sairaalan ensiapu. Siellä diagnoosi oli röntgenin jälkeen keuhkokuume. Sitä hoidettiin keuhkokuumeena antibiooteilla. Jälkeenpäin pitää sanoa että tyhmätyhmätyhmä kun en osannut tuota jalkakipua sanoa tässä vaiheessa.

Eli vituthan antibiootit ja kortisonit tähän auttoivat. Tehtiin astmatestiä työterveydessä ja violettiä kiekkoa imailin. Mehiläisessä ei löytynyt kuvissa vikaa (röntgen ei näytä tukoksia). Olin siis luokanopettajan duunissa koko ajan. Työterveyden lekuri kyllästyi mun vastaanotolla ramppaamiseen (13 eri kertaa) ja lopetti sairausloman kirjoittamisen. Kertaakaan ukko ei koittanut esim. mun pulssia etc...

Jälkeenpäin muisteltuna kaksi kertaa on mennyt pumpusta isompi klunssi läpi. Toisella kertaa kannoin kauppakasseja ylämäkeen kun iski totaalinen stoppi, joka helpotti viiden minuutin huilin jälkeen. Toisella kertaa joulukuun 22. päivä iskettiin lekalla rintaan, ja sen jälkeen kaikki äänet kuuluivat parin tunnin ajan todella kaukaa. 23. päivä vastaanotolla oli onneksi eri lekuri kuin se, joka oli meikäläiseen jo kyrvähtänyt. Otettiin verikoetta ja sydänkäyrää. Lepopulssi oli käyrillä 110. Tästä työterveyden touhusta pitää vielä sanoa sen verran, että olin joutunut jostain syystä "karvahattu"-puolelle, joka sitten aikaansai ilmeisesti tietyllä tavalla lääkärin etiikan romahtamisen. Muistan kun kerran edelläni hoitojonossa oli selkeästi krapulassa/kännissä ollut kunnan siivooja, joka sai koopeetä. Meikäläiselle kohtelu oli täsmälleen samaa mitä semi-puliämmä oli saanut. Sittemmin ko. lekuri sai kyllä terveiseni ihan virallista tietä(kin).

Summa summarum: siinä radioaktiivikuvassa (nivusesta litkua sisään jne.) keuhkot olivat kuin haulikolla ammutut. Syy hengissä pysymiseen oli kardiologin mukaan säkä ja nuoruudessa harjoitettu aerobinen liikunta. Sydänlihas on tuossa kuulemma vähän laajentunut muttei vaarallisesti. Vieläkin lentäessä/kovan rasituksen alla tuppaa välillä olevan happi kortilla.

Yksi tässä ketjussa mainituista muista lääkkeistä on näiden seurauksena ollut myös käytössä kun ihminen kohtasi harhakuvan omasta kuolemattomuudestansa eikä osannut käsitellä sitä.

 

[jessie]

Medrol-merkkistä kortisonia menee nykyään pienoinen 4mg annos päivässä. Tätä kautta nivelet eivät särje ihan niin paljoa kuin täysin ilman. Satsi lienee aika vakiintunut tuohon määrään. Nexium-vatsansuojalääkettä kuuluu myös päivän lääkevalioon. Tarkoitus hämärän peitossa.

Käsittääkseni suun kautta otettava kortisoni ärsyttää vatsaa, joten sen vuoksi joudut luultavasti syömään tuota Nexiumia.

Itselläni ainoat säännölliset lääkkeet ovat e-pillerit. Tarvittaessa sitten Buranaa ja/tai Imigrania migreeniin. Niitä kohtauksia tosin nykyään tulee erittäin harvoin.

 

[Loktev]

Imodium on tunnettu vatsavaivoihin otettava lääke.
Kaikille 20-40-vuotiaille, ripulista kärsiville naisille voisi suositella e-pillerien lisäksi Imodiumia. Silloin ei tule "lasta eikä paskaa"!

 

[TF-79]

Fibromyalgia: Tähän särkylääkkeitä tarvittaessa.
Kilpirauhasen vajaatoiminta: Aamuisin Thyroxin 75 mikrog.
Masennus: Tähän Cipralex 1x10 mg sekä unen parantamiseksi Ketipinor 1x25 mg iltaisin.

 

[Rankkari]

Aika hurjaa on kertoa julkisesti sairauksistaan ja lääkityksestä, vaikka se onkin nimimerkin suojassa. "Henkisen puolen lääkityksessä" ihmettelen sitä, että nykyaikana pyritään välttämään ongelmia ja asioita sillä, että käytetään lääkitystä. Ennen kunnon känni ja **ttu ym. auttoi riittävästi. En toki kenenkään lääkityksestä sano, että se olisi väärä, vaan sitä, että turhan helposti turvaudutaan lääkkeisiin. No onhan se asia niinkin, että mikä auttaakin (lääkitys) on hyödyksi ainakin sillähetkellä.

 

[Uleåborgir]

Vesi kielellä on varmaan odotettu minun listaani:

Migreeni: estolääkkeet: Bisoprolol 5 mg 2 kertaa vuorokaudessa. Beetasalpaaja.

edelleen estolääke: Micardis Plus, diureetti ja plasmaekspanderi, laskee verenpainetta lisäämällä plasman määrää veressä

Relert: täsmälääke
Imigran-nenäsuihke: täsmälääke

Särkylääke: Panacod

Bipo:

Seroquel: 600-1200 mg vuorokaudessa

Rauhoittumiseen ja nukkumiseen:

30 mg diatsepaamia

20 mg tematsepaamia

10 mg zolpideemia

kaikki kolme edellistä tarvittaessa

Sairastan migreeniä, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

 

[Bobcat]

Optipar 40mg aamuisin. Paniikkihäiriön ja masennuksen hoitoon. Meikäläisen kävelykeppi.

Imodium etenkin rankemman juopottelun yhteydessä. Suolistoni on aiemmistakin sairauksista johtuen sen verran vilkas toiminnaltaan, että paska niin sanotusti lentää hyvin helposti.

Särkylääkkeitä syön harvoin. Oikeastaan vain pahimmat niska- ja hartiajumit saavat tarttumaan särkylääkkeisiin.

Flunssaoireisiin tulee juotua Finrexiniä.

 

[julle-jr]

Nykyään tulee otettua silloin tällöin nappi jotain kaapissa olevaa peruskipulääkettä, eli Buranaa, Aspiriinia tms. Onneksi ei tarvitse kovin usein syödä. En kuitenkaan epäröi napsaista pilleriä jos esimerkiksi päätä kivistää häiritsevästi. Vähän sama asia, että jos on jano, niin silloin tulee juotua lasi vettä tai muuta vastaavaa. Flunssa jos sattuu joskus iskemään, niin minäkin suosin jo mainittua Finrexiniä.

Nuorempana söin aina välillä mm. diatsepaamia ja kodeiinia oikeastaan ihan huvin vuoksi. Esim. Diapamin vaikutus oli ehkä jossain määrin nuuskan kaltainen. Samalla tavalla sekä nuuskasta että Diapamista tulee sellainen raukea ja rento olo. Esimerkiksi hölkkälenkin jälkeen ihan mukavaa, mutta nyttemmin on tuollainen lääkkeiden väärinkäyttö jäänyt, kuten myös nuuskankin. Tai en nyt ole varma voiko tuota varsinaiseksi väärinkäytöksi sanoa, mutta kuitenkin. Kodeiinilla tavoittelin enemmän sellaista euforiaa, joka sekin oli kyllä varsin leppeää.

 

[Derby]

Esim. Diapamin vaikutus oli ehkä jossain määrin nuuskan kaltainen. Samalla tavalla sekä nuuskasta että Diapamista tulee sellainen raukea ja rento olo.

Niin, pameja en ole koskaan käyttänyt mutta käytän imovanea juurikin tuon olon takia. Oikeastaan harvoin menee enää iltaa etten ottaisi jossain vaiheessa 2-3 kpl imovaneja ja laittaisi leffaa pyörimään. Eli siis noiden lääkkeiden syömisaikaan ei ole tarkoituskaan nukahtaa vielä pariin tuntiin. Nyt tosin vieroitusvaihe menossa, kohta viikko täyteen ilman noita.

 

[anzie]

Nyt alan ymmärtämään miten jotkut nimimerkit keksivät niin paljon kirjoitettavaa. Osa heistä juo helvetisti viinaa ja osa syö kaikenmaailman nappeja.

Itse syön jotain särkylääkettä melkein joka kerta ennen vähän pidempää urheilusuoritusta. Muuten ei polvet kestä. Vikaa polvissani ei lääkärin mukaan ole.

 

[Salama15]

Itse syön jotain särkylääkettä melkein joka kerta ennen vähän pidempää urheilusuoritusta. Muuten ei polvet kestä.

TUUT, väärä vastaus => SINÄ et kestä ilman särkylääkkeitä polviasi, polvet kyllä kestävät (tosin ilm. hiukan hoosiannaa huudellen;-)! Ei nuo särkylääkkeet meinaan polvia paranna, oloa suorituksen jälkeen ehkä hiukan...

 

[ms.qvist]

Bipo:

Seroquel: 600-1200 mg vuorokaudessa

Millaisena koet bipoon Seroquelin? Tasaako kuinka hyvin mielialanvaihteluita? Jonkin verran sinulla niitä taitaa edelleen olla mutta osaatko verrata aikaan jolloin lääkitystä ei joko ollut tai oli toinen lääkitys?

Minullahan bipoon on lääkityksenä Absenor 4*300 mg iltaisin (tähän liittyvät maksa-arvotestit kerran vuodessa) sekä Lamictal 2*50 mg päivässä. Kumpaakin käytetään tasaajana. Absenoria tasaamaan hypoa- ja maniaa, lamictalia sen sijaan estämään masennuskausia - joskaan aina se ei anna parasta mahdollista apua. Ainoa suurempi ongelma jonka olen havainnut on se, että ns. normaalit positiivisuuden tuntemukset ovat jääneet vähiin. Iloa ja nautintoa on varsin hankala tuntea ja kokea, elämä on suurelta osin harmaata ja tasapaksua. Enkä tarkoita, että aina pitäisi olla iloinen ja hyväntuulinen mutta sellainen "luonteva" iloisuuskin loistaa tavattoman usein poissaolollaan.

vlad.

 

[Johnny Park]

Sokerit olivat terveydenhoitajalle mennessä päälle 28 ja ketoaineet tapissa. Hoitaja sanoi ensin, että mittaria ei ole kalibroitu mutta palasi hetken päästä säikähtäänenä takaisin ja kertoi, että kyllä mittari on kunnossa. Sitä sitten useampi hoitaja ja pari lekuria ihmetteli, kun kerroin, että olo on ihan ok, lukuunottamatta jumalatonta janoa, joka ei häviä vaikka järven joisi. Viikko osastolla ja kotiin.

Itselläni kävi hieman samalla tavalla. Tosin sain kipukohtauksen rintaan päivää ennen inttiin astumista. Kaverin kyydissä ensiapuun ja verensokeri siellä 71,5. Edeltävän viikon ajan oli oireina älytön jano ja kusihätä sekä pientä väsymystä.

Siinä oli sitten lääkäreillä mietittävää, että miten helvetissä olin tajuissani ja pystyin yleensäkään itse ryntäämään ensiapuun sekä selittämään tilanteeni. Ei ole kovin moni terveydenhuollon ammattilainen, johon olen törmännyt, muistanut nähneensä mitään vastaavaa tapahtuneen aikaisemmin.

Sain sitten korkeiden arvojen takia haimatulehduksen samaan pakettiin ja makoilin ensin teholla 2-3 päivää ainoana "kiinteänä" ravintona jääpalat. Kun yritti nousta edes istumaan, tuntui kuin olisi ampumahaava vatsassa. Tehon jälkeen reilu viikko kahdella eri osastolla ja kotiin.

Nyt sitten lääkityksenä humalog ja levemir kaksi kertaa päivässä. Yhteispistomäärä päivässä vaihtelee. Pitkäaikainen sokeri siinä 6.9-7,2.

Ja kyllä, minustakin tuntuu että tämä on muille ihmisille suurempi juttu kuin itselleni. Varsinkin kun nyt on tottunut diabetekseen jo sillä tavoin, että sitä ei edes käsitä oikein sairaudeksi.

 

[Cactus]

Sairaus+lääkitys

Jos sitä nyt tänne sitten kertoisi oman tarinan..

Mulla on diagnosoitu alportin oireyhtymä jo alle kouluikäisenä joka aiheuttaa kuulon alenemista ja mahdollisesti myös näön heikkenemistä. Ja ikävänä kolmantena myös munuaisten vajaatoimintaa.

Noh olen ollut pääasiassa terve kokoelämäni kroonisesta sairaudesta huolimatta,kunnes..viimekeväänä kävin normaaleissa veri ja virtsatesteissä ja sitten tulikin lääkärin soitto kirurgiselta sairaalalta että nyt sulla on munuaisten toiminta mennyt todella huonoon kuntoon että tulepas käymään. Noh menin sitten vähän kipein odotuksin käymään ja se pvä veti kyllä jalat alta; pitkälle edennyt munuaisten vajaatoiminta ja arvot jo niin järkyttävät että välitön dialyysihoito olisi aloitettava ja saatava mut elinsiirto listalle!! SIIS MITÄ VITTUA,IHAN YHTÄKKIÄ??? Puolitoista kuukautta sitten sulattelin asiaa koska fiilis oli aina vaan hyvä vaikka hemoglobiini oli vain 60,kalkki,fosfori ja kalium jokaikinen koholla ja p.kreatiini 1700 (normi ihmisillä 60-100) elikkä ureamyrkytys oli tosiasia. Ja kun munuaisten toiminta on normaalisti toimivilla muistaakseni arvona 60(jotain yksikköä) mulla se oli enää 4!!!!

Pakkohan se sitten oli pikkuhiljaa taipua asiaan ja vappuaattona mulle laitettiin katetri kaulaan ja ensimmäiseen dialyysihoitoon josta homma sitten lähti eteenpäin. Kesäkuussa mulle tehtiin vasempaan käteen veritieksi av-fisteli (tämä tarkoittaa että valtimo ja laskimo yhdistettiin) jotta veren virtaus on todella kova ja hemodialyysi voidaan tehdä sitä kautta ja sain kaulakatetrin pois. Dialyysillä oli muhun semmoinen ikävä vaikutus että lähes jokakerta mulla oli hoidon(4,5h x3krt/vko) jälkeen todella järkyttävä päänsärky ja pahaolo josta johtuen useasti oksensinkin.

Sitten siihen elinsiirtoasiaan. Ensiksi tutkittiin toki omaisluovuttajan mahdollisuutta,äitini ei sopinut koska häneltä olen perinyt tämän sairauden. Isällä oli eri veriryhmä kuin minulla joten sekin poissuljettiin. Pikkuveljeni sitä vastoin oli mulle kaikin puolin sopiva luovuttaja, MUTTA sitten kävikin ilmi ettei kudostyyppi sovikaan (itkun paikka). Noh sitten muistaakseni elokuun ekan vkon jälkeen mut hyväksyttiin siirtolistalle odottamaan kuolleen tuntemattoman munuaista ja kuinkas ollakkaan syyskuun alussa tuli keskellä yötä soitto elinsiirtoleikkaukseen. Tapahtumat tästä eteenpäin yöllä sairaalaan,viimeinen dialyysihoito ja aamulla leikkauspöydälle (ja niille jotka eivät tiedä niin omia munuaisia ei leikkauksessa poisteta vaan uusi munuainen sijoitetaan alavatsan seudulle vatsalaukun viereen). Eipä siinä sitten,heräsin samana iltana hyvin tokkuraisena leikkauksesta enkä muista siitä mitään. Seuraavana aamuna heräilin sitten jo ihan hyvällä fiiliksellä (tokikin kipuja oli) ja lääkäritkin tulivat juttelemaan ja kertoivat että leikkaus sujui hyvin ja uusi munuainen on käynnistynyt nopeimpien joukossa koko kirurgian historiassa. P.kreatiini tuli yli tuhannesta normaalille tasolle muutamassa pvässä,samoin kalkki,fosfori ja kalium palautuivat normaaliksi ja kotiutusvaiheessa (2,5koa leikkauksesta) mun hemoglobiini oli jo 145!!

Elikkä tällä hetkellä olen kuntoutuslomalla ja töihin olisi tarkoitus palata ensivuoden alussa. Ja pakko se on myöntää ettei olo ole ollut näin loistava vuosiin!!=)

Sitten niistä lääkityksistä. Mä syön tällä hetkellä sandimun neoral (hylkimisenestolääke) 125mg aamulla ja illalla, cellcept (myöskin eräänlainen hylkimisenestolääke) 1gramma aamuin ja illoin, norvascia 5mg (verenpainelääke) tätäkin aamuin illoin, sitten on cotrin (keuhkokuumeen estäjä) 400mg aamulla, nexium 20mg (vatsasuojalääke) aamuisin, primaspan 50mg aamuisin (verenohennuslääke) ja vielä medrol 8mg aamuin (kortisonilääke). Lääkitys pienenee kokoajan mitä pidemmälle mennään,tokikin hylkimisenestolääkitys jää elinikäiseksi mutta se on pieni vaiva kun muutes pystyy elämään normaalia elämää!!=)

Sitten se kipulääkitys. Mulla on leikkauksesta asti ollut alavatsalihakset älyttömän kipeitä johtuen ilmeisesti siitä että leikkauksessa niitä on kaiketi pitänyt venyttää ja vääntää ja kääntää (tämä kipu on ihan yksilöllistä). Kivut ovat kovat ja tulevat vielä välillä semmoisina pistokipuina. Ja lääkitys tähän mitä nyt löytyy; panacod 500mg jota en syö koska siitä ei ole mitään hyötyä, tramal 50mg jota syön läpilyöntikipuihin,tramadol retard 100mg&150mg kahdesti päivässä ja kylkeen vielä panadol 1000mg max 3kertaa päivässä. Näillä mennään tällä hetkellä ja tarkoitus olisi nyt lääkärin kanssa löytää jokin täsmälääke jotta tota annostusta saisi pienennettyä mutta saapa nähdä.

Mutta kyllä se elämä vaan maistuu kaikesta huolimatta ja jatkuu onneksi vaikka todella lähellä kävin kuolemaa lääkärien mukaan kun venytin sitä hoidon aloittamista.

Semmoista tällä kertaa.

-Cactus-

 

[Schadowan]

Semmoista tällä kertaa.

-Cactus-

Aika rajulta stoorisi kuulosti mutta upea juttu, että olet nyt kunnossa! Kyllä mä ihmettelen näitä elinsiirtoja, että miten hemmetissä voidaan ottaa joltain kuolleelta ihmiseltä elin ja siirtää se toiseen ihmiseen ja homma alkaa toimimaan. Aika uskomatonta. Toivottavasti itsekin pystyy joskus auttamaan jotain hädässä olevaa tuolla tavalla, siis sitten kun on itse kuollut jne. Toki kai tuon toisen munuaisen voisi pois antaa jos esim. joku perheenjäsen/sukulainen/ystävä olisi munuaissiirron tarpeessa.

 

[Cactus]

Schadowan: hommahan menee silleen että ihmisen täytyy olla AIVOkuollut jotta hänestä voidaan jotain elimiä toiselle siirtää. Jos on ihan kuollutkuollut niin myös elimet ovat kuolleet mutta aivokuolleella vielä elimet ovat elossa. Ja sitten toi omaissiirto; se on tehty suomessa todella vaikeaksi,sillä ainoastaan perheenjäsenet voivat luovuttaa elikkä vanhemmat ja sisarukset,edes 30wee mies/nainen ei voi luovuttaa elintään vanhemmille mutta vanhemmat kyllä lapsille. Ja sukulainen ja kaveri ei voi suomessa luovuttaa kun taas jos mennään vaikka norjaan niin naapurin jormakin voi sen munuaisen luovuttaa. Syitä kun tähän kyselin niin vastaus oli se että jos esim serkku haluaisi luovuttaa niin geeniperimä on niin kaukana että se on ihan sama tuleeko se sitten aivokuolleelta joten suomessa ei oteta riskiä siinä tapauksessa tehdä leikkausta elävälle. Ihan liikaa byrokratiaa täällä.

Mutta mä voin sen sanoa että täyttäkää hyvät ihmiset se elinluovutuskortti,se on oikeesti monelle elämälle lahja ja itse niitä ei tartte kun on kuollut!!mä olen tän tapauksen jälkeen kortin täyttänyt ja vienyt kortit jokaiselle sukulaiselle ja kaverille täytettäväksi. Mun mielestä on todella itsekästä ajatella että "muahan ei sitten leikellä" koska ikinä et voi tietää milloin itse tarvitset elinsiirrännäisen, on se sitten munuainen,maksa,sydän,keuhkot,haima tai mikä vaan!!

Kun tämmöisen homman käy läpi niin kyllä se vaan antaa asioihin ihan uutta näkökulmaa ja oikeesti sitä elämää rupeaa arvostamaan.=)


-Cactus-