Millainen "kokemus" tuo oli? Lamaantuiko keuhkot ja tippui suorilta jaloilta vai pidemmän prosessin tulos?
Tästä on sairausloma-ketjussa selitystä saikun ajoilta, mutta kerrotaan nyt tässäkin.
Tilanne oli se, että olin konehallin peltikattotalkoissa faijalla elokuussa 2004. Siellä alkoi vasenta pohjetta kiristämään (oli hellekelit), ja sitä sitten magnesiumilla ja Buranalla hoitelin. Siitä mitään tullut, sattui koipeen niin lujaa että yöllä heräsi. Se meni ohi.
Parin viikon päästä (Span kisa, Räikkönen voitti. Muistan kun katselin polin vastaanotossa.) nosti sitten kuumeen. Kovan kuumeen. Arvauskeskuksessa sanoivat että joo, sulla on jotain vikaa keuhkoissa. Tuu huomenna uudestaan niin otetaan kuvia, pyhänä ei pystytä. Siksi siis Keskus-sairaalan ensiapu. Siellä diagnoosi oli röntgenin jälkeen keuhkokuume. Sitä hoidettiin keuhkokuumeena antibiooteilla. Jälkeenpäin pitää sanoa että tyhmätyhmätyhmä kun en osannut tuota jalkakipua sanoa tässä vaiheessa.
Eli vituthan antibiootit ja kortisonit tähän auttoivat. Tehtiin astmatestiä työterveydessä ja violettiä kiekkoa imailin. Mehiläisessä ei löytynyt kuvissa vikaa (röntgen ei näytä tukoksia). Olin siis luokanopettajan duunissa koko ajan. Työterveyden lekuri kyllästyi mun vastaanotolla ramppaamiseen (13 eri kertaa) ja lopetti sairausloman kirjoittamisen. Kertaakaan ukko ei koittanut esim. mun pulssia etc...
Jälkeenpäin muisteltuna kaksi kertaa on mennyt pumpusta isompi klunssi läpi. Toisella kertaa kannoin kauppakasseja ylämäkeen kun iski totaalinen stoppi, joka helpotti viiden minuutin huilin jälkeen. Toisella kertaa joulukuun 22. päivä iskettiin lekalla rintaan, ja sen jälkeen kaikki äänet kuuluivat parin tunnin ajan todella kaukaa. 23. päivä vastaanotolla oli onneksi eri lekuri kuin se, joka oli meikäläiseen jo kyrvähtänyt. Otettiin verikoetta ja sydänkäyrää. Lepopulssi oli käyrillä 110. Tästä työterveyden touhusta pitää vielä sanoa sen verran, että olin joutunut jostain syystä "karvahattu"-puolelle, joka sitten aikaansai ilmeisesti tietyllä tavalla lääkärin etiikan romahtamisen. Muistan kun kerran edelläni hoitojonossa oli selkeästi krapulassa/kännissä ollut kunnan siivooja, joka sai koopeetä. Meikäläiselle kohtelu oli täsmälleen samaa mitä semi-puliämmä oli saanut. Sittemmin ko. lekuri sai kyllä terveiseni ihan virallista tietä(kin).
Summa summarum: siinä radioaktiivikuvassa (nivusesta litkua sisään jne.) keuhkot olivat kuin haulikolla ammutut. Syy hengissä pysymiseen oli kardiologin mukaan säkä ja nuoruudessa harjoitettu aerobinen liikunta. Sydänlihas on tuossa kuulemma vähän laajentunut muttei vaarallisesti. Vieläkin lentäessä/kovan rasituksen alla tuppaa välillä olevan happi kortilla.
Yksi tässä ketjussa mainituista muista lääkkeistä on näiden seurauksena ollut myös käytössä kun ihminen kohtasi harhakuvan omasta kuolemattomuudestansa eikä osannut käsitellä sitä.