Mainos

Mitä kuuluu tieteelliseen maailmankuvaan?

  • 2 570
  • 19

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Omat ehdotukseni:

-Ilmeisyydestä irtisanoutuminen. Asiat eivät ole sitä, miltä ne vaikuttavat tai tuntuvat.
-Prosessiajattelu. Mikään ei ole koskaan varmaa kuin rajoitetussa kontekstissa.
-Perustelu.
-Moraalin puute. Ihmisellä ei ole mahdollisuutta valintoihin, vaan valintojamme ohjaa materia, jota määrää aikaisemmat tapahtumat. Moraali on maailmankuvan uskonnollinen osa. Sen perusta on uskossa, ei missään pysyvässä.

Jatkakaa.
 
Suosikkijoukkue
Hiroshima Toyo Carp
Niiniluodon Ile tiivistää asian näin: "Tieteellinen maailmankuva on historiallisesti kehittyvä, avoin ja itseään korjaava: sen kaikki osat ovat periaatteessa arvosteltavissa ja muutettavissa uuden tosiasia-aineiston perusteella."


Nimenomaan sen ajattelumallin puuttuminen, että "asiat ovat näin, koska ovat aina olleet näin" jostain abstraktista syystä, on mielestäni tieteellisen maailmankuvan ydin. Ajattelua eivät siis ohjaa traditioissa ja uskoissa pyöriminen.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Omat ehdotukseni:
-Moraalin puute. Ihmisellä ei ole mahdollisuutta valintoihin, vaan valintojamme ohjaa materia, jota määrää aikaisemmat tapahtumat. Moraali on maailmankuvan uskonnollinen osa. Sen perusta on uskossa, ei missään pysyvässä.

Jatkakaa.

Ilmiselvään provoon on kuitenkin vain vastattava että on vaikea kirjoittaa mitään asiaa niin väärin kuin olet sen kirjoittanut lukuunottamatta viimeisiä sanoja. Moraali on yhteisössä vallitseva käytäntökoodisto ja se syntyy yhteisöstä itsestään ja mukautuu yhteisön muutosten kanssa. Eli ei moraali tosiaan ole pysyvää ja se vasta onkin hyvä asia.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
....Ihmisellä ei ole mahdollisuutta valintoihin, vaan valintojamme ohjaa materia, jota määrää aikaisemmat tapahtumat.

Provo vai väärinymmärrys?

Tiede tunnustaa myös psyykkisen ja sosiaalisen avaruuden erillään fysikaalisesta maailmasta ja näillä todetusti on omalakinen logiikkansa. Ihminen voi vaikka piruuttaan päättää tappavansa itsensä vaikka kaikki materiaaliset olosuhteet ovat kunnossa. Siitä, onko kaikki psyykkinen viime kädessä palautettavissa atomien väliseen vuorovaikutukseen, väännetään kättä varmasti siihen saakka kunnes viimeinenkin tähti syö kiertolaisensa ja sammuu ikuiseen kylmään uneen.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Eiköhän tieteellinen maailmankuva perustu siihen käsitykseen, että materiaalisesta maailmasta on saatavissa luotettavaa tietoa vain perustuen havaintoihin ja niiden loogis-matemaattiseen analysointiin. Empiria, logiikka ja matematiikka ovat siis tieteellisen maailmankuvan tukipylväät. En oikein usko, että tämä juuri johtaa mihinkään spesifiin moraalikäsitykseen tai sellaisen puuttumiseen. Tiede on lähinnä tapa muodostaa luotettavaa tietoa materiaalisesta maailmasta, enemmänkin väline kuin kovin monitahoinen filosofia, puhumattakaan moraaliopista.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tiede on lähinnä tapa muodostaa luotettavaa tietoa materiaalisesta maailmasta, enemmänkin väline kuin kovin monitahoinen filosofia, puhumattakaan moraaliopista.

Minunkin on vaikea mieltää, että tieteen hyllyille kertyneestä datasta rakentuisi mikään erityinen maailmankuva, joka kuuluu lähtökohtaisesti uskomusmaailman piiriin. Tiede on väline hankkia tietoa (periaatteita, menetelmiä), sekä se kumuloitunut kasa dataa, jota miljoonat tiedeyhteisön jäsenet ovat tuottaneet elämiensä aikana. Maailmankatsomuksia voi rakentaa sen varaan myriadi määrä erilaisia tai olla siitä kokonaan piittaamatta, kuten on nähty.

Vaikka arjen tasolla joutuukin mattimeikäläinen ottamaan tieteestä paljon uskon asiana, koska hänellä ei ole mahdollisuuksia niitä lähteä testaamaan tai edes ymmärtämään, on kaikki tieteen rakenteessa oleva periaatteessa täysin vapaata riistaa kenen tahansa kyseenalaistaa, osoittaa vääräksi ja korjata. Vain evidenssi tarvitaan.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Moraali on omien spekulaatioideni mukaan ehdottomasti materiaa kuten aivan kaikki muukin, mutta materian järjestykseen on mahdollista vaikuttaa siten, että ihmisolento käyttäytyy oikein tai väärin.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Tieteellisestä maailmankuvasta puhuttaessa on syytä määritellä ensi mitä tiede on. Tästä aiheesta on olemassa paljon kirjallisuutta.

Monet ylemmän korkeakoulututkinnon suorittavat joutuvat jossakin vaiheessa opintojaan suorittamaan tieteenfilosofian johdantokurssin, jossa määritellään tiede yleisesti sekä teoreettiset ja käytännölliset tieteet. Googlettamalla löytyy helposti seikkaperäistä materiaalia.

Klassisen määritelmän mukaan tieteen tunnusmerkkeihin luetaan ainakin neljä piirrettä: objektiivisuus, kriittisyys, edistyvyys ja autonomisuus. Nämä ominaisuudet tulisi voida tunnistaa menetelmistä riippumatta niin teoreettisista kuin käytännöllisistä tieteenlajeista.

Tästä herääkin kysymys onko esimerkiksi naistutkimus soveltavana tieteenhaarana lainkaan tiedettä, so. täyttääkö naistutkimus aidosti objektiivisuuden ja autonomisuuden vaatimukset. Voi olla että täyttää, mutta jälki on välillä sen näköistä etten ole aivan vakuuttunut.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tästä herääkin kysymys onko esimerkiksi naistutkimus soveltavana tieteenhaarana lainkaan tiedettä, so. täyttääkö naistutkimus aidosti objektiivisuuden ja autonomisuuden vaatimukset. Voi olla että täyttää, mutta jälki on välillä sen näköistä etten ole aivan vakuuttunut.

Tiede on harjoittajiensa käsissä myös poliittinen väline. Sitä voidaan käyttää itselle tärkeiden (arvot) tavoitteiden saavuttamiseksi. "Naistutkimus" on nähdäkseni arvoväritteistä yhteiskuntatiedettä, eräänlaista tieteellä kuorrutettua politiikkaa. Niin kauan kuin kaikki tapahtuu avoimesti, julkisesti ja kriittisesti, silläkin on oma paikkansa, marginaalinen kylläkin.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Minusta tieteellinen maailmankuva tarkoittaa sitä, että luottaa tiedonhankinnassa ja sen omaksumisessa tieteen metodeihin tunteiden ja arkihavainnoinnin sijaan. Tietenkin vain niin pitkälle kuin se on mahdollista, olemmehan inhimillisiä olentoja.

Maailmankatsomus taas sisältää väistämättä jotain muutakin kuin tieteestä ammennettua tietoa. Luulisin, että moraalifilosofiset kysymykset ja niihin suhtautuminen kumpuaa aika harvoin suoraan mistään tieteellisestä tosiseikasta. On tietyssä mielessä yhdentekevää, onko niiden taustalla lopultakin pelkkä atomien liike, loputon aineellinen kausaliteetti. Lajina moraalinen pohdiskelu on meille joka tapauksessa hyväksi.

Tiede on harjoittajiensa käsissä myös poliittinen väline. Sitä voidaan käyttää itselle tärkeiden (arvot) tavoitteiden saavuttamiseksi. "Naistutkimus" on nähdäkseni arvoväritteistä yhteiskuntatiedettä, eräänlaista tieteellä kuorrutettua politiikkaa. Niin kauan kuin kaikki tapahtuu avoimesti, julkisesti ja kriittisesti, silläkin on oma paikkansa, marginaalinen kylläkin.

Naistutkimus on yleensä ottaen - ainakin minun mielestäni - liian arvovärittynyttä ja sisäsiittoista ansaitakseen tulla kutsutuksi tieteeksi. Toki siinä käytetään tieteellisiäkin metodeja, mutta vähän liian tarkoitushakuisesti.

Sen sijaan luonnontieteilijöiden (yleensä opiskelijoiden, ei niinkään ansioituneiden tutkijoiden) ylenkatse humanistisia ja yhteiskunnallisia tieteitä kohtaan yleensä on minulle käsittämätöntä. Onko joku oikeasti sitä mieltä, ettei esimerkiksi historiaa kannattaisi tutkia nimenomaan tieteellisin metodein? Vallassa olevalle tahollehan on aivan uskomaton etu luoda "oman näköisensä" historia ja esim. yhteiskuntatieteellisiä teorioita, jotka eivät joudu kritiikin alle. Jokainen varmaan sen verran tuntee historiaa, että tietää, mitkä tieteenalat lakkautetaan/alistetaan ensimmäisenä totalitaarisessa yhteiskunnassa.

Itse arvostan kaikenlaista tiedettä. Vaikka oma tieteenalani viekin paljon aikaa ja huomiota, luen mielelläni materiaalia kaikenlaisilta tieteenaloilta. Toki niiden kohdalla perehtymiseni taso ei riitä itsenäisesti arvioimaan lukemani totuudellisuutta, minun täytyy vain tutustua käytyyn debattiin. Lopulta maallikon täytyy tyytyä konsensukseen...
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Naistutkimus on yleensä ottaen - ainakin minun mielestäni - liian arvovärittynyttä ja sisäsiittoista ansaitakseen tulla kutsutuksi tieteeksi. Toki siinä käytetään tieteellisiäkin metodeja, mutta vähän liian tarkoitushakuisesti.
Ei ole aivan harvinaista että tutkimusaiheen valinta ja tutkimusongelman asettelu johtaa muissakin yhteiskuntatieteissä arvovärittyneiseen tutkimukseen. Vähintään tällaisen epäileminen on joskus aiheellista.

Lasse Lehtisen (sdp) väitöskirja (Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. Urho Kekkosen ja SDP:n suhteet 1944-1981) oli juuri tällainen vahvasti arvoväritteinen teos, jolla oli selkeä poliittinen päämäärä yli tieteellisten päämäärien. Lehtisen väikkäri edusti paradoksaalisesti nimensä mukaista käsittelytapaa. Väitöskirjassaan Lehtisen päämääränä oli lytätä kaikin voimin Kekkosen elämäntyö ja nostaa Väinö Tannerin sekä asevelisosialistit jalustalle. Tuo nyt oli poikkeuksellisen räikeällä tavalla asenteellinen teos, joskaan ei lähestulkoonkaan ainoa lajissaan.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Sen sijaan luonnontieteilijöiden (yleensä opiskelijoiden, ei niinkään ansioituneiden tutkijoiden) ylenkatse humanistisia ja yhteiskunnallisia tieteitä kohtaan yleensä on minulle käsittämätöntä.

Aiheesta opettajanakin toimineena tämä hybris on tuttua. Tietyssä ikävaiheessa, tai sanotaanko tieteellisen ajattelun kypsyysasteessa, ei vain siedetä sitä että tiedon epävarmuuden aste vaihtelee välillä rajustikin. Halutaan ehdottomia totuuksia ja kun esim. yhteiskuntatieteiden historia on juuri sen osoitusta, että havaintomme ovat "välineistä johtuen" erinomaisen epätarkkoja, halutaan heittää pesuvesi, lapsi, vati ja heittäjäkin samalla ikkunan avauksella. Mitään vaihtoehtoa ei toki ole esittää ja ilmeisesti se ettei tutkita lainkaan näillä epävarmuuksia sisältävilläkään menetelmillä olisi parempi.

Niin kauan kuin yhteiskuntatieteet ja niiden katvealueille kehittyvät erinäiset intressiopit ml. nais/queertutkimus kuitenkin julkaisevat tuloksensa julkisesti ja ovat muiden arvioitavissa, en näe suurta ongelmaa. Yhteisö korjaa kyllä virheensä vaikkakin joskus hitaasti ja viiveellä.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Lasse Lehtisen (sdp) väitöskirja (Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. Urho Kekkosen ja SDP:n suhteet 1944-1981) oli juuri tällainen vahvasti arvoväritteinen teos, jolla oli selkeä poliittinen päämäärä yli tieteellisten päämäärien. Lehtisen väikkäri edusti paradoksaalisesti nimensä mukaista käsittelytapaa. Väitöskirjassaan Lehtisen päämääränä oli lytätä kaikin voimin Kekkosen elämäntyö ja nostaa Väinö Tannerin sekä asevelisosialistit jalustalle. Tuo nyt oli poikkeuksellisen räikeällä tavalla asenteellinen teos, joskaan ei lähestulkoonkaan ainoa lajissaan.

Onhan se tendenssimäinen, mutta tuo myös uutta näkökulmaa SDP:n sisäisiin otatuksiin, jotka ovat jääneet vähän mysteeriksi ulkopuolisille. Olettaisin että yksi Lehtisen motivoija on Juhani Suomen pyhimyselämänkerta siitä miten Kekkonen pelasti Suomen ja maailman ja maailmankaikkeuden, eikä koskaan ikinä missään toiminut itsekkäästi omien poliittisten intressiensä hyväksi - saatikka että olisi pyrkinyt hajottamaan oppositiota ja pelaamaan sitä ulkopolitiikan avulla paitsioon, mikä kauhistuttavan väärämielinen epäily! Jos pitäisi noista kahdesta tendenssistä valita niin vähemmän Lehtinen tapahtumia ja motivaatioita vääristelee kuin Suomi.
 

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Toisinsanoen ennen uskontoja ihmisellä ei ollut moraalia?

Kyllä ihmisellä oli usko ennen uskontojakin. Ihmisellä on taipumus nimetä oikea ja väärä, ruveta uskomaan niihin ja vaatia yhteisöltä samaa. Todellisuudessahan oikeaa ja väärää ei ole olemassa. Ne ovat uskonvaraisia käsitteitä.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Onhan se tendenssimäinen, mutta tuo myös uutta näkökulmaa SDP:n sisäisiin otatuksiin, jotka ovat jääneet vähän mysteeriksi ulkopuolisille. Olettaisin että yksi Lehtisen motivoija on Juhani Suomen pyhimyselämänkerta siitä miten Kekkonen pelasti Suomen ja maailman ja maailmankaikkeuden, eikä koskaan ikinä missään toiminut itsekkäästi omien poliittisten intressiensä hyväksi - saatikka että olisi pyrkinyt hajottamaan oppositiota ja pelaamaan sitä ulkopolitiikan avulla paitsioon, mikä kauhistuttavan väärämielinen epäily! Jos pitäisi noista kahdesta tendenssistä valita niin vähemmän Lehtinen tapahtumia ja motivaatioita vääristelee kuin Suomi.
Tuo riippuu viime kädessä arvioijan omista katsantokannoista. Kekkonen on maailman tappiin asti kiistelty hahmo, joka herättää etenkin vanhan liiton demareissa ärtymystä joka kerta kun Kekkis ja Kekkiksen aikaansaannokset esitetään positiivisessa valossa. Sama tietysti toisinpäin koskien erityisen kekkosmielistä väkeä.

Lehtisen nostin esille siksi, että kyseessä oli nimen omaan hänen väitöskirjansa. Yhdelläkään Juhani Suomen Kekkos-sarjan teoksella ei ollut ylimmän akateemisen opinnäytteen statusta. Tässä valossa juuri Lehtisen kirjaa tulisi arvioida erityisen vahvasti akateemisten linssien läpi.

Tai ehkä pitäisi tyytyä valitsemaan molemmat, ja lisätä kirjat pitkään listaan poliittisista intohimoista kumpuavia "tiedeteoksia", jotka eivät kaikilta osin täytä tai edes pyri täyttämään objektiivisuuden piirteitä.
 

Solomon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Tartun tuohon viimeiseen kohtaan, kun se on mielenkiintoisin. Lienenkö ketjun aloittajan hengenheimolainen, kun ajattelen, että vapaan tahdon ja yksilönvastuun ajatusten ylläpito ja puolustaminen on useimmissa yhteyksissään joko vastenmielisen poliittista ja sellaisen yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen sivuuttavaa, jossa jokin ei-toivottu toiminta selkeästi korreloi subjektista riippumattomien tekijöiden kanssa (joo, huonot olosuhteet eivät aina johda määrätynlaiseen lopputulokseen, mutta entä sitten?), tai sitten jonkinlaisen hämärän kuolemanvakavan huolestuksen läpitunkemaa?

Eräänkin kotimaisen sosiologin teksteistä saa lähinnä käsityksen, että maailma jotenkin vaipuisi välittömään horrokseen eikä kukaan lähtisi töihin (sic!), jos ihmiset saisivat päähänsä, ettei heillä ole vapaata tahtoa. Toinen, filosofi, taas on vouhkannut hyvän aikaa aivotutkimuksen kataluudesta, kun sen vanavedessä seuraisi väistämättä ajatus siitä, että ihminen ei ole vapaa persoona vaan läjä soluja, jotka vaikuttavat toisiinsa jollakin säännönmukaisella tavalla.

Kuvitellaan, että jälkimmäinen kauhea ajatus on totta. Mitä tapahtuisi? Katoaisiko fiksusti käyttäytymisen (hyvä) ja typerästi käyttäytymisen (paha) merkitys sekä se mittatikku (vaikka ei olekaan ylimaailmallinen ja täysin ajassa muuttumaton), jos kokeeksi ajattelisimme, että seilaamme maailmassa vailla vapaata tahtoa? Muistaakseni aivotutkimus todella on esittänyt sellaisiakin tutkimustuloksia aivoalueaktiivisuuteen viitaten, että inhimillinen päätöksenteko tapahtuisi tiedostamattomilla aivoalueilla ennen kuin päätettävä asia tulee tietoisen aivoalueen piiriin. Tästä ei enempää, kun hatarat muistikuvat ja kompetenssi ei riitä arvioimaan tutkimuksen pätevyyttä ja sovellusaluetta.

Yleisesti ottaen aihepiiri on minusta tärkeä. Itseni on vaikea pureskella sitä, että nyt ollaan liukumassa tilanteeseen, jossa tietyt ihmiset olisivat tietyissä tilanteissa ikäänkuin vähemmän vapaita tekemään päätöksiä kuin toiset, esimerkkinä lääketieteen virallisesti auktorisoimat riippuvuusdiagnoosit, että henkilö ei pärjää ilman riippuvuuden kohdetta (myös pohjimmiltaan siinä-ja-tässä totuusväite siinä mielessä, että ns. spontaaniparantumista tapahtuu useimmista riippuvuuksista varsin usein...), ja tässäkin päätöksenteon ennaltamääräävyyttä on perusteltu toiminnan aikaisten aivokuvausten tuloksilla. Vasten parempaa tietoa kuvittelisin, että päässä tapahtuva prosessi on likimain sama kuin itselläni silloin, kun ajattelematta asiaa löydän itseni tietokoneelta selaamasta jotakin nettisivua.

Tämäkin laite tietysti auktorisoitu vähentyneen vastuun kohde/aiheuttaja, joskaan en koe tarpeelliseksi siitä valittaa, jotta saisin jonkun diagnoosin. Mutta samoista diagnooseista puheenollen: tutkimusten ja lääkäreiden kokemusten mukaan sairausdiagnoosi helpottaa potilaiden oloa ja myös luo edellytyksiä paranemiselle, kun se implikoi, että potilas kärsii jostakin sairaudesta eikä ole itse vastuussa tahdonvoimansa heikkoudesta ja käytöksestä. Eli ainakin tässä rajatussa ympäristössä vapaan tahdon ja vastuun kieltämisellä vaikuttaisi olevan ei negatiiivisia, vaan positiivisia seurauksia.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Lehtisen nostin esille siksi, että kyseessä oli nimen omaan hänen väitöskirjansa. Yhdelläkään Juhani Suomen Kekkos-sarjan teoksella ei ollut ylimmän akateemisen opinnäytteen statusta. Tässä valossa juuri Lehtisen kirjaa tulisi arvioida erityisen vahvasti akateemisten linssien läpi.

No, meidän on oletettava, että näin vastaväittäjä ja tarkastajat ovat tehneet, jos tuo on sitten hyväksytty. En ole sitä itse lukenut kuin vähän ylimalkaisesti noita 50-luvun otatuksia SDP:n sisällä. Ei oikein ole kahta sanaa Kekkosen roolista tässä hommassa huolimatta siitä, että Lehtinen on ilmeisesti melko puolueellinen analysoija, lähdepohja vaikutti kuitenkin ihan ok:lta. Samaten Rentolan Beljakov-tutkimus - joka puolestaan on ihan oikeata ja loistavaa historiantutkimusta - jättää, tosin tekstissä sitä ääneen lausumatta, hyvin oudon kuvan Kekkosesta. Olisiko tässä vähitellen tunnustettava, että Kekkosen vaikutus olikin voittopuolisesti negatiivinen?
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Mitä kuuluu tieteelliseen maailmankuvaan?

Kiitos ihan hyvää. Mites tynnyrissä?
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
No, meidän on oletettava, että näin vastaväittäjä ja tarkastajat ovat tehneet, jos tuo on sitten hyväksytty. En ole sitä itse lukenut kuin vähän ylimalkaisesti noita 50-luvun otatuksia SDP:n sisällä. Ei oikein ole kahta sanaa Kekkosen roolista tässä hommassa huolimatta siitä, että Lehtinen on ilmeisesti melko puolueellinen analysoija, lähdepohja vaikutti kuitenkin ihan ok:lta. Samaten Rentolan Beljakov-tutkimus - joka puolestaan on ihan oikeata ja loistavaa historiantutkimusta - jättää, tosin tekstissä sitä ääneen lausumatta, hyvin oudon kuvan Kekkosesta. Olisiko tässä vähitellen tunnustettava, että Kekkosen vaikutus olikin voittopuolisesti negatiivinen?
En oikein tiedä onko tämä oikea foorumi puntaroida Kekkosen aikaansaannosten loppusaldoa, yksityiskohdista puhumattakaan, mutta siitä ei pääse mihinkään että Lehtisellä oli tietynlaiset tarkoitusperät tutkimustyössään. Toisin sanoen jo alunperin oltiin liikkeellä "kekkosvastaisella" agendalla, tarkoituksena tehdä Kekkosesta jonkinsorttinen tarinan pahis, koska näin "täytyy" kirjoittaa. Mitä muuta olisi Lehtisen tapaiselta väitöstyön tekijältä voinut tietysti odottaakaan. Tuskin lesbofeministinä ikänsä tunnettu telaketjuaktivistikaan yhtäkkiä saisi päähänsä tekaista väikkäriä, jossa sukupuolten välisiä kysymyksiä koskevat hypoteesit olisivat arvolähtökohtaisilta värityksiltään joitakin muita kuin niitä ennalta arvattavia.

En kritisoi Lehtisen väitöskirjan tarkastajia tai opponenttia kun en ole sillä tavoin läheisesti tutustunut väitöksen hyväksymiseen johtaneisiin tapahtumiin. Noin yleisellä tasolla kuitenkin arvelen, ettei Lehtisen tapaisen kellokkaan tohtoritien tarvitse Suomessakaan olla erityisen ohdakkeinen. En tiedä onko se suurimmalta osalta monilla muillakaan. Viime vuodet on ollut suorastaan muotia moittia yliopistomaailmaa tohtoritehtailusta ja rimanlaskusta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös