Nyt on tanakka lentsu. Eikä ole mikään bulkkitauti, vaan ihan Ruotsista viime viikonloppuna kopattu, ehkä jopa Burger Kingistä, jossa ruokailin Angry Whopper -aterian, ja itsehakemani Pepsi Maxin, siellä kun ei ollut mitään bulkkipaskapalvelua, että olisi annettu kätöseen kassalla juoma. Jo alkuviikolla oli kurukku kipiä, nyt pasilli on yrittämässä niskalenkkiä.
Pilli oli aamutuimasella melkein umpeen muurautunut, ja kun muka yritin haukotella, kuului rokkatorvesta vain säälittävää ähinää mahtavan öyhkäisyn sijaan. Huimasi.
Räässä löytyy. Räkää kehittyy jatkuvasti hengitystiestön onteloissa, poimuissa ja limakalvoilla. Yskittää, yskä on tuskallista, mielellään olisi yskimättä. On räkää yhtätyönään röykytettävä pihalle, väri on lähellä vihreää, eli otaksun bakteerin yhdyttäneen sieluni temppelin. Hakeako myssiiniä vaiko odottaako, että punksuneeraajan öräsin tuottaa tiehyen pasillimassalle?
Kuumetta lienee yli 38, sillä vilun möyräjäiset ravistelevat minua, ja päässä vippaisee. Eli perinteinen kuumeen tunne on läsnä. Päänkivistysliputkin ovat asialistalla.
Tässä toistuvat nyt vuoden 1992 tapahtumat, kun mitä parahultaisimmin sairastuin lentsuun juuri Albertvillen kisojen alla. Nyt en tietenkään ole enää 7-luokalla yläasteella, eikä äite tuoskentele herukkamehhua vaan pikku-ukkoja on peljättävä kuin mies.