Downton Abbey on työn alla. Mielikuvissa sarja on ollut kuivaa ja vakavaa draamaa, sekä riikinkukkoilua. Mutta sehän alkaakin olla melkoista saippuaa ja myllerrystä, erityisesti kun on loistavalta ykköskaudelta päästy eteenpäin. Pari kertaa on tullut sellainen ylimääräinen dramaattinen sivukäänne johonkin, joka on jo viiden minuutin päästä pyyhkiytynyt pois olemattomin vaikutuksin. Ikään kuin vähän ylimääräistä actionia saatu jakson sisälle puserrettua. Mutta viihdettä kyllä piisaa ja on melkoista myllerrystä, olen ollut kovastikin mukana tunteiden vuoristoradassa.
Eli tykkään ja on pirun hyvä, eikä yllätä, että kolahtaa kun Remains of the Dayt, Gosford Parkit ja vastaavat on kolahtaneet kovaa kaikin tavoin. Ykköskausi meni reilussa päivässä, mutta nyt kakkosta ja kolmosta katsonut jakson parin päivän välein, kun aikaakin on vähemmän etunenässä NHL:n vuoksi.
On kyllä sarjassa hienoja hahmoja ja näyttelijöitä. Maggie Smith ihan mestari, samoin kuin loistavaa englantilaisista gentlemanneista englantilaisinta hovimestari-Carsonia esittävä Jim Carter. Ei näitä oikeastaan voi alkaa listaamaan, kun saisi kirjoittaa tähän kutakuinkin kaikki.
Itselläkin odottaisi Ohukaisen ja Paksukaisen tuotanto. Stan & Ollien olenkin jo kahdesti katsonut. Ensimmäisellä kerralla itkin ja toisella kerralla onnistuin pidättelemään vaivoin kyyneleitä. Surulliseksi tekee senkin puolesta, kun vielä tietää mitä sen Englannin reissunkin jälkeen tapahtui ja nimioikeudetkin oli muilla jne. Ja kun miettii, miten paljon minullekin ovat iloa vuosien aikana tuottaneet, niin onhan se melkoista. Sama Buster Keatonin kohdalla ja Chaplinkin vainottiin lopulta Sveitsiin.