Chelseaa on tullut kannatettua jo vuodesta 1995 eli 11 vuotta. Taisin olla seiskalla silloin koulussa, kun Veikkaajan ja kakkosen tv-pelien kautta aloin kunnolla tutustumaan englantilaiseen jalkapalloiluun. Chelsean fanina olemisessa on ollut se kirous Forssellin seuraan siirtymisestä lähtien, että kovin helposti leimattiin ensin suomalaispelaajan perässä juoksemisesta ja tätä nykyä gloryhunttauksesta. Mutta hooveet vaan kaikille tämmöisille tyypeille. Gullitin ajoista lähtien on Chelsia kannatettu. Parhaimmat hetket ehdottomasti ManUn kaataminen aikoinaan stamfordilla 5-0 ja pahimmat hetket samalta kentältä tappio Arsenalille Kanun viime hetken maaleilla Eddahoin selän taakse. Tämän lisäksi nousee mieliin vuosien takaiset Champions Leaguen puolivälierät (?) Barcaa vs, jossa ensin kotikentällä upea suoritus ja vieraissa totaalinen romahdus ja jatkoaikatappio. Nykyään kannatus on hieman tasaantunut ja ihan niin vittumaiselta eivät nuo tappiot enää tunnu kuin silloin.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että tyttöystävänäni isä on kannattanut Chelsiä jo monta kymmentä vuotta. Voidaan sanoa, että pääsin appiukon suosioon suht helposti heti alusta lähtien, kun tämä yhteys väliltämme löytyi... ;)
Jos manageripelien kannalta ajattelee, niin Telford Utd on se legenda. PM3:sta tuli aikoinaan jauhettua ja siellähän lähdettiin aina konferenssista liikkeelle.