Kaipaan lapsuutta, 70-lukua. Sitä, kun presidentti oli kalju, puhelimet seinässä kiinni eikä kukaan tiennyt mitään mistään internetistä. Sitä kun ei ollut mitään EU:ta, rahana oli markka ja kesät oli lämpimiä. Kala söi, hiphoppi ei saastuttanut tajuntaamme ja energiajuomana toimi Vitanova. Listoilla jyräsivät Frederik, Led Zeppelin ja ABBA. Autot tunnisti ulkonäöstä; kaikki eivät näyttäneet Mazdoilta. Ne myös olivat jonkun värisiä, eivät metallinhohto-harmaanvihreä-somethingeja kuten nykyisin. Maailma oli hyvä.