Mistä ovat JYP-fanit ilmestyneet?

[jyppimies-82]

Kaudella 91-92 löydettiin sattumalta radiosta 99,3 sen Radio Suomen jääkiekkokierroksen sijaan. Kotiin alkoi myös tulla Keskisuomalainen josta oli helppo myös seurata. Keväällä vielä tuli se runkosarjan voitto kruunuksi. Siitä eteenpäin on mukana oltu.

 

[-Junnu-]

Itse edustan näitä nuoremman polven kannattajia. Asuin tuolloin Saarijärvellä kun isäni ja hänen kaverinsa kanssa tulimme Jyväskylään katsomaan ottelua KalPaa vastaan kaudella 2005-2006. Itse ottelusta en muista muuta kuin että JYP voitti 4-0 ja lihapiirakka oli hyvää. Tämä oli siis ensimmäinen kosketukseni seuraan nimeltä JYP.

Kesällä 2008 muutettiin mutsin kanssa Jyväskylään ja itse olin tuolloin 12-vuotias. Naapurin poika kävi matseissa ja muistan kun hän halusi aina meidän pihaporukan sählypeleissä olla Jarkko Immonen. Se oli kuulema tosi kova jätkä. Eräänä alkutalven iltana sitten lähdin messiin Hippokselle katsomaan elämäni toista ottelua Ilvestä vastaan. Pakkohan se kaverin hehkuttama Jarkko Immonen oli nähdä livenä. JYP voitti ottelun 6-0, sitä tekikö Immonen maalia en muista. Talven ja kevään aikana tuli sitten käytyä satunnaisesti katsomassa matseja parin koulukaverin kanssa ja koko Jyväskylässä oli aistittavissa että jotain suurta oli ilmassa. JYP pärjäsi ja oli potentiaalinen mestariehdokas. Itsehän en tuossa vaiheessa JYPin aikaisemmasta historiasta tiennyt mitään. Kun 14.4.2009 Hytönen nosti kannun kohti Raksilan kattoa olin Hippoksella katsomassa historiallista tilannetta mediakuutiolta. Kaikki se hallissa koettu huuma ja meininki mestaruusjuhlissa kävelykadulla jätti nuoreen poikaan lähtemättömän vaikutuksen. En kuitenkaan tuolloin vielä arvannut miten syvälle tähän touhuun lopulta joutuukaan. Seuraavana syksynä sain syntymäpäivälahjaksi kausikortin. Siitä se rakkaus lajia sekä tätä seuraa kohtaa alkoi lopulta syvenemään. Kaverit tiesivät että jos illalla on peli niin minua on turha kysyä mihinkään sillä olin joko Hippoksella tai kotona radion ääressä jos pelattiin vieraissa.

Vaikka ensimmäinen mestaruus oli jotain uskomattoman hienoa ja monen pitkäaikaisen JYP kannattajan listalla ykköspaikalla niin oman kannattajuuteni hienoin hetki on ehdottomasti mestaruus 2012. Vaikka ensimmäistä mestaruutta juhlin ja hehkutin niin en tuolloin ollut vielä oikeasti kannattaja. Olin vain poika joka tykkäsi käydä matseissa ja purkaa alkavan murrosiän tunteita huutamalla peleissä. Seuraavaan mestaruuteen mennessä rakkaus tähän hommaan oli jo syntynyt. Muistan vieläkin koulupäivän 23.4.2012 kun ei meinannut aloillaan pysyä. JYPillä oli samana iltana mahdollisuus katkaista finaalisarja Lahdessa. Suuntasin hyvissä ajoin ennen ovien aukeamista Synergia Areenalle jonne pakkautui ihmisiä katsomaan peliä mediakuutiolta niin että osa joutui istumaan portaissa. Kun Perrin sitten jatkoerässä pamautti kiekon yläpesään koko halli repesi. Huusin suoraa huutoa ja halasin vieressä tuulettavaa kaveria. Kun Kanada malja kiersi pelaajalta toiselle Lahden Isku Areenan jäällä niin minä pyyhin kosteita silmäkulmia Hippoksen lehtereillä. Kun lopulta halli alkoi purkautumaan ja pääsin kotiin niin kuuntelin Radio Jyväskylää iltamyöhään sillä ottelun jälkeinen lähetys oli poikkeuksellisen pitkä. Kun JYPin voittokappale Punainen, musta, valkoinen pärähti soimaan en enään voinut pidätellä. Itkin ja nauroin samaan aikaan. Ai saatana mä rakastan tätä joukkuetta!

Tosiaan tässä ''tiivistettynä'' meikäläisen kannattajauran kaari. Kausikortti seisomakatsomoon on ollut tuosta syksystä 2009 asti tulee olemaan myös jatkossa. JYP ei ole harrastus kuten jotkut kuvittelevat. JYP on elämäntapa.

 

[Hols Nilgerssön]

Hiio hoi ja halojata päivää arvon JYP kannattajat.

Tässä on nyt tullut sisukkaasti palstaa seurattua ilman kirjoitusoikeuksia muutama vuosi. Nyt kun ne tuli viimein hankittua, niin ajattelin myöskin esittäytyä. Tapahtukoon se tässä ketjussa.

Omat ekat muistot Hippokselta sijoittuu sinne ensimmäisiin menestyksen vuosiin ysärin alkuun.
Faija roudas matseihin, ja kaltaiseni pikkumies pääsi isäukon kausikortin kylkiäisenä siitä sivuovesta sisään. Tuttu järkkäri vaan pörrötti tukkaa tai veti pipon silmille. Oma kausikorttipaikka sijaitsi niihin aikoihin "tangon alla", eli rappusissa istuttiin. Piippuhylly oli kelpo vaihtoehto myöskin. Hippos oli niihin aikoihin melko kiihkeä ja äänekäs pyhättö.

Lindroosin Jari, Haamu Haanpää ja Kenkä Siekkinen oli omia suosikkeja. Faijalla oli melkoinen mancrush tsekkiveljiin, varsinkin Dolezalista se jaksoi puhua.
94 tais olla se työsulku änärissä ja joukkueeseen liittyi Nylanderin Mikke. Voi veljet minkä vaikutuksen se mies teki JYP nutussa.

Minardi vuosista en edes halua puhua. Paitsi sen kun on kokenut, niin kyllähän sitä seuranutta nousua liigan eliittiin osaa kenties enemmän arvostaa.

Muistan kun Keski-Suomalaisessa oli aukeaman juttu JYPin uusista tuulista kun RD otti vetovastuun. Muistan myös hymähdelleeni puheille mestaruudesta. Vähänpä minäkään tiesin.

Nykyään etäkannattajana näkee pelejä harmillisen vähän paikan päällä. Täältä pk-seudultakin hävis kaks vastustajaa. Onneks sentään telkkarista\netistä pystyy saamaan fixin JYP kiekkoa. Jatkoajasta puhumattakaan.
Monien nimimerkki onkin jo tosiaan tutuksi tullut, kun taustalla olen lurkkaillut. Toivottavasti saatte jatkossa myös mun horinoista koppia.

 

[Saleva kehiin]

On mennyt tämä ketju vähän ohi. Kiitokset rosvokonnalle nostosta. Kun on ikää jo tullut, niin täällähän sitä voi muistella niitä vanhoja aikoja.

Oma kosketukseni JYPiin on joskus 70-luvun loppupuolelta. Siskon mies kuljetti Hippokselle katsomaan divaripeliä. Jos en väärin muista, niin vastassa oli HJK?? Mieleeni jäi kanadalaisvahvistus, joka ei tiennyt syöttöpelistä mitään. Komeita soolonyrityksiä, jotka aina päättyi menetykseen tai johonkin vastaavaan. JYP sai selkäänsä. Oli kylmä ja koko illan kohokohta oli makkara (joka maistuu aina ulkoilmassa ihmeellisen hyvältä).

Lukiovuosina tuli seurattua Keski-Suomalaisesta JYPin menestystä divarissa. Jostain Kurkisesta hehkutettiin ihmeellisen paljon. Ja niinhän siinä kävi, että JYP nousi liigaan. No ei se siinä kohdassa ihmeellisiä tunteita aiheuttanut. Hieno homma.. ei muuta.

Ensimmäisenä liigasyksynä lukiokaveri (jonka pikkuveli pelasi JYPin junioreissa ja kävi muuten treeneissä Kivijärveltä asti) sai houkuteltua katsomaan liigamatsia paikan päälle. Joku suonenveto aivoissa sai innostumaan ajatuksesta (silloin ei ollut pleikkaria ja telkkarissakin taisi olla kolme kanavaa). Vastassa oli Kärpät. Kari Jalonen.. Kai Suikkanen.. JYPin maalissa Kari Viljanen. Tunnelma oli käsittämätön (edellinen muistikuva olis siitä divarin ulkoilmapelistä). Silloin ei muuten tarvittu läpsyttimiä luomaan halliin kunnon tunnelmaa. JYP hävisi pelin, mutta elämä ei ole ollut sen jälkeen entisensä. Välillä kiinnostus on ollut laimeampaa (heikot vuodet), mutta menestyksen myötähän se suomalainen urheilukannattaja aina innostuu.

Niin.. ja suosikkipelaaja oli Henry Saleva. Johtui varmaan siitä, että hänen "vauhdinhakunsa" ja kiemuransa muistutti ehkä jollain tavalla sitä kanukkivahvistusta, joka sooloili divaripelissä. Niin.. ja Sika-Jokinen oli aivan huippu. Huikea velmu ja persoona.

Nykyään kannattamiseen on tullut uusia ulottuvuuksia. Jollain ihmeellisellä tavalla osaa nauttia myös niistä mustista hetkistä, jota JYP muistaa jarjoilla aina tasaiseen tahtiin. Kaksi mestaruutta, joita kumpaakaan en ihan oikeasti pitänyt alkuvuosina mahdollisina. Sitä kun oppi jo siihenkin, ettei maajoukkue saa ikinä mitalia eikä Suomi pärjää euroviisuissa.

Ja tämä Jatkoaika on kanssa mukavaa jääkiekkoterapiaa. Saa jakaa ajatuksia samalla tavalla hurahtaneiden kanssa.