Mistä olet ylpeä?

[Poison]

Kokeillaanpas tällaista ketjua, jossa tulisi ilmi asioita, joista Jatkoaikalaiset ovat ylpeitä. Kenties jostain saavutuksesta, toimintatavasta, ulkonäöllisestä asiasta...

Itse olen ylpeä ainakin stipendistä jonka sain ilmaisutaidosta, ja hiuksistani jotka ovat todella pitkät, paksut ja punertavat. :cool: Lisäksi olen ylpeä siitä, että kykenen tulemaan erilaisten ihmisten kanssa hyvin toimeen, ja että minulla on todellisia ystäviä. :)

 

[Senior]

HELPPO!

Kolmesta hienosta ja tervepäisestä pojastani, no doubt!;) .
Muut asiat tulevat sitten paljon perässä...;)

 

[JanJ]

Lapsistani aina

tavaroista en koskaan

 

[helko-vaara]

Pistän paremmax

Neljästä lapsestani (3 x poika + 1 x tyttö) sekä se, että kannatamme maailman parasta suomalaista lätkäjengiä, HIFK:ta.

 

[sampio]

Hah. Pääsenpäs taas tuomaan vaimoni esille, olen nimittäin sangen ylpeä hänestä. Ja nimenomaan siitä, mitä hän on ihmisenä, koska käsitin, että tässä haetaan sitä oikeanlaista ylpeyttä jostakin. JanJ tiivisti tarkoittamani melko hyvin tuossa edellä.


Kuriositeettina on pakko kertoa pieni välikohtaus eilisillalta. Minä nimittäin suutuin vaimolleni syistä, joita en tässä aio selvitellä sen kummemmin. No, koska olemme yleensä pyrkineet puhumaan asiat selviksi, ajattelin, että paras konsti kiusata häntä on hiljaisuus ja välinpitämätömyys. Kansanomaisesti sanottuna päätin siis mököttää. "Kertakaikkiaan, onhan minussa oltava miestä edes mököttää kunnolla, samalla saanen viestitettyä tuolle vastapuolelle, että nimenomaan hän on tehnyt virheen. Enkä minä jaksa aina puhua asioita puhtaaksi, siispä mökötän.", kutakuinkin näin ajatukseni lensivät tuossa hetkessä. Vajaan tunnin verran tätä kesti, kunnes vaimoni halusi viimein saada vastauksen johonkin kysymykseensä ja tehosti kysymystään katsomalla minua suoraan silmiin. No, minä tosimiehenä vastasin katseeseen mahdollisimman välinpitämättömästi. Vastassa ei kuitenkaan ollut tuima ja ärsyyntynyt katse, vaan lempeät, rakastettavat nappisilmät, joiden katse upposi sitä syvemmälle sieluni sopukoihin mitä pidempää niihin katsoin. Tuo katse kirjaimellisesti sulatti sydämeni jään, ja kun hän vielä samalla pyysi minulta anteeksi erhettään, en yksinkertaisesti voinut enää leikkiä tosimiestä. Kymmenisen sekuntia katsoin häntä silmiin anteeksipyynnön jälkeen kunnes halasin häntä ja pyysin anteeksi lapsellisuuttani. -snif-

 

[girlzilla]

No, minä en voi olla vielä ylpeä lapsistani, kun niitä ei ole.
Olen ylpeä kaikesta minkä itse olen saanut aikaan. Tanssitaidoistani, siitä kuinka hyvin soitan viulua jne.
Olen myöskin hemmetin ylpeä äidistäni, ja sisaruksistani.
Varsinkin veljestäni. Hän on upea ihminen minulle veljenä, aina kuuntelee, tukee ja auttaa. Hän on myös käsittämättömän fiksu, ja niin lahjakas monissa asioissa. Ja kaikki on hänen omaa ansiotaan. Jotkut vanhemmat ylpeilevät lastensa saavutuksilla, minä veljeni. Ja jollain tavalla tietenkin yritän olla ylpeä myös itsestäni, mutta omassa itsessä on vielä niin paljon parannettavaa, ja pitää kasvaa vielä niin paljon.


sampio, aina kun puhut vaimostasi, huomaa kuinka kauheasti häntä rakastat. Jos minun pitäisi keksiä esimerkki miehestä joka on täysin hulluna ja rakastunut vaimoonsa, käyttäisin varmaan sinua. :)

 

[Sparrow]

The source of my power and pride...

Ylpeä? Mistä olen ylpeä? Ei tarvitse edes miettiä, vastaus on samassa sekunnin tuhannesosassa mielessäni:

Vielä puoli vuotta sitten olin ylpeä monestakin asiasta, ja varsin tyytyväinen elämääni. Minulla oli paljon hyviä ystäviä, opiskelu sujui hyvin ja elämä hymyili. Tuolloin olin niin tyytyväinen elämääni, etten tuntenut sen suurempaa kaipuuta mistään. Pärjäsin omillani, kunnes yhtenä päivänä kaikki alkoi muuttua. Tuosta päivästä lähti liikkeelle tapahtumaketju, joka toi mukanaan tuskaa, väistämätöntä tuskaa, mutta johti elämäni ihanimpaan ihmeeseen.

Tässä työpaikallani istuessa radiosta sattuu juuri nyt tulemaan biisi, joka kuvastaa ajatuksiani. Kun mainitsen biisin, Ronan Keating - If tomorrow never comes, monet varmasti jo arvaavat, mistä on kyse. Tuosta eräästä helmikuun päivästä lähti liikkeelle siis tapahtumaketju, joka on saanut elämäni nyt lopulta kohdalleen. Tämä kevät nimittäin johti elämäni suurimpaan rakkauteen, mitä olen kokenut.

Olemme olleet tyttöystäväni kanssa vasta vähän aikaa "virallisesti" yhdessä, puolitoista kuukautta. Siitä huolimatta olen monet kerrat tajunnut, mitä minulla on. Minulla on maailman upein nainen, joka täydentää virheitäni ja jolle saan jakaa vilpitöntä ja syvää rakkauttani. Tuon naisen silmistä löydän tarkoituksen jokaiseen elämäni päivään, ja sana "onni" on saanut aivan uuden merkityksen.

Hän on voima, joka saa minut jatkamaan päivästä toiseen, enkä ole vielä keksinyt syytä, miksei minusta joskus tulisi hänen aviomiestään ja lastensa isää. Välillämme on jotain niin ainutlaatuista, tämän olemme molemmat todenneet. Vain katse tai kosketus riittää ilmaisemaan, mitä välillämme on.

This is something worth fighting for, something I wish all people would find during their lives.

"Sometimes late at night I lie awake and watch her sleeping..
She is lost in peaceful dream, so I turn out the light
and lay there in the dark.

And the thought crosses my mind
If I'll never wake in morning...
would she ever doubt the way I feel about her in my heart?"

- Ronan Keating, If tomorrow never comes.

Hänestä minä olen ylpeä. Jotkut voivat kuitata tämän mielessään "höh, 1½kk ei kerro mitään, normaalia suitsutusta toi vaan on.", mutta minä siitä viis veisaan. Tiedän, mitä minulla on.

 

[sampio]

Sparrow:
En tunne tilanteitasi sen tarkemmin, mutta tekstisi oli hienoa luettavaa. Mukava lukea tuollaista, varsinkin kun samalla saa huomata, etten ole ainut "lässytilää"-poika tällä palstalla. :cool:

girlzilla15:
Kiitos ja kumarrus

 

[Senior]

Re: The source of my power and pride...

Viestin lähetti Sparrow
Ylpeä? Mistä olen ylpeä?
***
Hänestä minä olen ylpeä. Jotkut voivat kuitata tämän mielessään "höh, 1½kk ei kerro mitään, normaalia suitsutusta toi vaan on.", mutta minä siitä viis veisaan. Tiedän, mitä minulla on.

Sparrow: HIENOA! Niin pitääkin! Tulee oma nuoruus mieleen. MIKÄÄN ei silloin ollut hienompaa, kuin rakastuminen!;) . Elä hetkeäsi ja fiilistäsi ja nauti siitä, niinkuin ilmeisesti teetkin! Lycka till! Hyvä meininki!;)

girlzilla: Jäljillä olet! Perhe on tärkein ja perheen on pidettävä yhtä! Sinulla on vain yksi perhe, forever. Frendit vaihtuu, mutta perhe pysyy. Ole siitä ylpeä! Itsestäänkin voi hyvin olla ylpeä, girlzilla!;)

 

[Sparrow]

Viestin lähetti sampio
Sparrow:
En tunne tilanteitasi sen tarkemmin, mutta tekstisi oli hienoa luettavaa. Mukava lukea tuollaista, varsinkin kun samalla saa huomata, etten ole ainut "lässytilää"-poika tällä palstalla. :cool:

Kiitän. Olen varma, ettemme ole ainoat "lässynlässyn"-miehet täällä. Itse olen sitä mieltä, että joskus voi tulla miehisen "kovan" kuoren takaa ulos, ja näyttää, että kyllä se mieskin osaa näyttää tunteensa. Siinä ei ole mitään hävettävää...niille, joiden mielestä siinä on jotain hävettävää, Manovarin sanoin:

"Kiss my ass, if you don't like it, I don't care."

Viestin lähetti Senior
Sparrow: HIENOA! Niin pitääkin! Tulee oma nuoruus mieleen. MIKÄÄN ei silloin ollut hienompaa, kuin rakastuminen! . Elä hetkeäsi ja fiilistäsi ja nauti siitä, niinkuin ilmeisesti teetkin! Lycka till! Hyvä meininki!

Kiitos myös sinulle, hienoa että täällä arvostetaan miehen tunteenpurkauksia. ;)

 

[Annuli]

Olen suunnattoman ylpeä lapsistani, jotka ovat todella fiksuja ja hyväkäytöksisiä, ainakin, kun olen läsnä.

Olen ylpeä ja onnellinen miehestäni, joka kestää tällaista hajamielistä naista päivästä toiseen ja ymmärtää aina.

Itsestäni en vielä ole ylpeä, ehkä sitten joskus, kun saan tehtyä oikein hienon väitöskirjan, voin sanoa olevani ylpeä jostain, mitä olen itse ajatellut ja tehnyt vuosien ja vuosien ajan.

Olen myös ylpeä siitä, että asun Porissa. Olen ylpeä Ässistä aina, kun he ylittävät itsensä. Silloin olen ylpeä myös itsestäni ja siitä, että kannustan sitä oikeaa joukkuetta.

 

[mauri]

Juuri tällä hetkellä en ole ylpeä yhtikäs mistään. Kiitollinen olen toki; vaimosta, kodista, kesästä...mutta ne eivät ole meikäläisen ansiota, joten varsinaiseen ylpeyteen ei liene syytä. Blues...

 

[Cougar]

Kaunista - niin kaunista Sparrow. Ehkä itsekin herään huomaamaan, mikä elämässä on tärkeää. Itse en voi olla ylpeä mistään asiasta. Kaikki, mitä kosketan, muuttuu tuhkaksi. En ole siitä tosin surullinenkaan, sillä aika ja tarpeeksi kova tuska kovettaa tunteellisimmankin "lässytilää-jätkän".

Mutta tämänhän piti olla ketju, missä puhutaan mistä kukin on ylpeä. Tulin näin sotkemaan tätä ketjua, kuten ne jotkut, jotka sotkeutuivat Predatorin kesätyttö-äänestyksessä äänestämään listan ulkopuolisia. Pahoitteluni täten teille, ketkä otitte nokkiinne.

 

[mauri]

Viestin lähetti Cougar

Mutta tämänhän piti olla ketju, missä puhutaan mistä kukin on ylpeä. Tulin näin sotkemaan tätä ketjua, kuten ne jotkut, jotka sotkeutuivat Predatorin kesätyttö-äänestyksessä äänestämään listan ulkopuolisia. Pahoitteluni täten teille, ketkä otitte nokkiinne.

Luulisin, että täällä on lupa pohtia aihetta monesta näkökulmasta; sehän keskustelut mielenkiintoisiksi tekeekin!

 

[jyp17]

Suomesta - upee kieli, mahtava luonto, jne
Jypistä - jaksaa pienestä materiaalista huolimatta vääntää ja vääntää
sekä meidän pienen pienestä kotikylästä. Kylämeininkiä, jeejee.

 

[Tatzka]

Olin minäkin hyvin ypeä avovaimokkeesta ja todella rakastunut. Kaikki meni erittäin loistavasti ja kaikki puhuivat kuinka onnellisia olimme. Siltä se tuntuikin, asioista keskusteltiin ja tunsimme toisemme todella hyvin. Kaikki oli kuin unelmaa, kunnes se loppui. Katkera loppu murskasi kaikki illuusiot elämästä ja suhteista, ainakin hetkeksi. Silloin opin ettei kenenkään varaan tule rakentaa elämäänsä. Unelmat ja elämä katoaa silloin kun katoaa "rakas" ihminen. Monelle tuttu ja karmea paikka, mutta siitä selvittyään on taas pirun paljon voimakkaampi ja valmiimpi.


Lapset ovat varmasti upea ylpeyden aihe, ja uskon ja toivon saavani itsekin jonain päivänä olla ylpeä lapsistani. Tällä hetkellä voin olla vain ylpeä itsestäni ja asioista mitä osaan ja olen.

 

[Paitselo]

Pitäähän sitä lapsistaan olla ylpeä, varsinkin kun kumpikaan niistä ei ole ainakaan tähän mennessä koskaan hankkiutunut pahoihin vaikeuksiin. Kun muistelen itseäni tuossa iässä (14-17) niin olin kyllä todellinen kauhukakara omiin lapsiini verrattuna.
Unohtaa ei pidä tietenkään omaa vaimoakaan, joka mukisematta päivittäin kestää huushollissa pyörivää kakarakolmikkoa (siis minä olen se kolmas kakara).

Mutta ennenkaikkea minä olen ylpeä kotimaastani Suomesta.
Ja aivan erityisen ylpeä olen edesmenneestä isästäni, joka menetti lähes viisi vuotta nuoruudestaan (ja terveytensä) taistellessaan sodassa ja varmistaessaan monen muun veteraanin kanssa suomalaisille vapaan isänmaan. Väittäisin että tämän asian pitäisi ylittää kaikki muut ihmisten ylpeydenaiheet...

 

[SherwoodinHartsa]

Olen ylpeä lapsistani, nuo kolme aikaansaannosta, iältään 22,19 ja 12. On ne vaan niin hianoja!
Lisäksi olen ylpeän iloinen vaimostani, joka on kestänyt ja jaksanut kanssani jo 23 vuotta yhteistä päämäärää kohti, jess!

 

[TBK]

Olen ylpeä lapsestani, yli 2,5 vuotias pikku prinsessa.
Ja olen lisäksi ylpeä kihlatustani, jolle vannon ikuista rakkautta papin edessä juhannusaattona.

Näitä kahta minä rakastan, eikä mikään saa viedä heitä minulta pois!!

Olen ylpeä itsestäni, että minulla on heidät...

 

[Timi]

Aika moni tällä palstalla tuntuu olevan ylpeä lapsistaan ja niin sen pitää minustakin olla. En ole vielä isäksi tullut, mutta voisin kuvitella, että se on sellainen asia, joka muuttaa elämän täysin ja laittaa arvomaailman aivan uuteen järjestykseen. Ei kait sen suurempaa ihmettä voi edes olla.

Mistä minä olen sitten ylpeä? Omasta tyttöystävästäni olen todella ylpeä, vaikka välillä olen ollut niin tyhmä, että en ole tarpeeksi muistanut sitä hänelle osoittaa. Siitä on kohta kolme vuotta kun tapasin hänet. Olin muuttamassa ulkomaille ja tapasin hänet hieman ennen poislähtöäni. Vietimme paljon aikaa yhdessä ja tutustuin häneen paremmin ja silloin alkoi tuntua, että en voi muuttaa ulkomaille. Tuossa edessäni on se elämäni nainen ja aion lähteä pois? Eihän siinä ole mitään järkeä...

Sitten tein sen, että jäin hänen vuokseen tänne. Uskoisin, että monet ajattelivat minun olevan sekaisin, mutta kertaakaan en ole katunut sitä, että jäin hänen luokseen. Naiseni on mielestäni täydellinen. Hän on kaunis, hauska ja hänen hymyillessään joku koskettaa minua sillä tavalla, että tiedän tämän kaiken olevan juuri oikeaa. Kolme vuotta ja rakastan häntä vieläkin aivan mielettömästi.

Nyt olemme sitten lähdössä molemmat ulkomaille. Elämä on täynnä seikkailuja ja toivon, että saisin kokea ne kaikki hänen kanssaan.

 

[Hamraan]

Aluksi ei tullut yhtään asiaa mieleen josta olisin ollut ylpeä, lukiessani muitten viestejä tuli muutama mieleen:
-äippä, veli, sisko, 2xmummo ja vaari
-SaiPa
-sotaveteraanit

Omasta elämästä en tällä hetkellä löydä ylpeyden aiheita, se on vailla suuntaa ja kumppania.

 

[pernaveikko]

Viestin lähetti Sparrow
"Sometimes late at night I lie awake and watch her sleeping..
She is lost in peaceful dream, so I turn out the light
and lay there in the dark.

And the thought crosses my mind
If I'll never wake in morning...
would she ever doubt the way I feel about her in my heart?"

- Ronan Keating, If tomorrow never comes.

Huikea biisi, mutta tokihan se on Garth Brooksin alkuperäinen. Tohon ylpeys-asiaan en nyt ota kantaa, se sitten myöhemmin.

 

[ervatsalo]

Ylpeys käy lankeemuksen edellä

Niin, itse en ole juuri mistään ylpeä. Kiitollinen olen kyllä monestakin asiasta.
Vanha hyväksi havaittu totuushan on se, että ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Täältä tähän

 

[Yläpesä]

Ylpeänä

Yllättävän rehellisen oloisia (ja vakavia) vastauksia tähän ketjuun. Niinpä jatkan samalla nuotilla.
Ylpeä olen lapsistani 3 ja 1-v, jotka ovat muuttaneet elämäni täysin.
Ylpeä olen myös vaimostani, joka on jaksanut meikäläistä jo 13 vuotta.
Ylpeä olen myös itsestäni, joka on lähtenyt maailmalle tyhjin käsin ja saanut kuitenkin jo melko paljon aikaan ja ainakin lapsilleen paremmat olot kuin itselleen.

Ja olen helvetin ylpeä Helmisen Raipesta.

 

[jukkavuorio]

sXe-veganismista ja monista ystävistäni.