Perhe
Olen lähtöisin rikkonaisesta perheestä,jossa alkoholi ja väkivalta olivat usein vieraina.Koska asuimme melko ahtaasti,niin emme voineet välttyä näkemästä isäni raivonpuuskia,joita hän humalassa sai.Isosiskoni,joka oli meitä veljiä muutaman vuotta vanhempi,hoiti meitä,kun iskä etsiskeli äitiämme pitkin kyliä.Äitini nimittäin lähti melko usein karkuun tuota väkivaltaista ukkoa.
Ehkä osittain kaikesta näkemästäni johtuen,vietin melko rauhattoman nuoruuden,johon kuului tappeluja ja viinan juontia.Yhden eron ja monen pahoinpitely syytteen jälkeen kohtasin nykyisen vamoni,joka sai minut takaisin raiteilleni.Muistutan tässä yhteydessä,että en ole koskaan,enkä myöskään tule koskaan lyömään naista.
Nykyisellä vaimollani on kolme lasta aiemmista suhteistaan,eli olen heille isäpuoli.Olen hyvin ylpeä näistä lapsista,jotka ovat hyvin tasapainoisia ja heillä menee koulussa loistavasti.Suurin ja samalla loistavin lahja,jonka olen elämältä saanut,on poikani Elmo.Tämä neljävuotias pojanviikari on minun elämäni kiintopiste.Olin synnytyksessä mukana ja itkin onnesta kun sain poikani syliini.
Minulla on ollut lukuisia vastoinkäymisiä elämässä,niinkuin on varmasti ollut hyvin monella.Pahimpia menetyksiä minulle on ollut isosiskon ja äitini poismenot.Molemmat kuolivat pois pitkäaikaisten sairauksien jälkeen.Äitini menehtymisen aikoihin minulla oli vielä erokin päällä,joten elämä ei todellakaan ollut mitään ruusuilla tanssimista.
Nykyiseen elämääni ja perheeseeni olen hyvin tyytyväinen.Rauhallista elämää,johon,kuten tiedätte kuuluu kyllä myös alkoholi.Vaikka pidän hyvin paljon oluesta,niin perheeni sisällä tämä ei aiheuta juuri minkäänlaisia komplikaatioita,sillä olen hyvin tottelevainen ukko kotona.Vaimoni on Sakkeakin lyhyempi nainen,mutta minut hän on saanut todella hyvin aisoihin,josta olen hänelle hyvin kiitollinen.
Kun rupesimme suunnittelemaan lapsen tekoa,niin minua arvellutti kyllä melko paljon miten pystyn suoriutumaan siitä suuresta vastuusta,jonka lapsen syntymä tuo mukanaan.Kaikki on kuitenkin sujunut loistavasti.Vaikka vietin todella rauhattoman lapsuuden ja nuoruuden,niin minusta kasvoi kuitenkin poikani ja vaimoni ansiosta melko tasapainoinen aikuinen.
Vietän hyvin usein tuntitolkulla aikaa poikani kanssa ulkona leikkien,sillä minä todella viihdyn hänen kanssaan leikin maailmassa.Ehkä tämä johtuu osittain siitä,että en saanut lapsena juurikaan huomiota vanhemmiltani.Itse en tule tekemään tätä virhettä koskaan,sillä lapsi tarvitsee huomiota ja rakkautta.Minulle ei merkitse yhtään mitään kaikenlainen maallinen mammona.Tärkeintä minulle on poikani luottamus ja rakkaus.Kirjoitan tähän loppuun pari keskustelua poikani kanssa.
Elmo:"Isi,tuu jo.Mä en jaksa odottaa!!"
Minä:"Odota nyt vähän.Isi on jo vanha mies,eikä jaksa liikkua enää niin nopeasti."
Elmo:"No sit pitää lähteä hakemaan kaupasta uusi isi!!"
Elmo:"Isi!!,mulla on kakkahätä"
Mää:"No mee sitten vessaan kakalle."
Elmo:"Joo joo,mut rupeetko sä oksentamaan taas,kun tuut pyyhkii??"
Mie:"Heh heh,enpä kai!"
kuluu vähän aikaa............
Ellu:"ISI.....TUU PYYHKIIIIII!!!!"
Mie:"Jepulis jep"
Ellu:"Isi!,mä voin oksentaa sun puolesta kun sä suihkutat sitä pottaa"
Mitä tuohon voi lisätä:D :D :D