Vielä vähän vaikea sanoa, jäikö tämän vuoden kisoista mitään positiivista käteen näin kotiin jääneelle varamiehelle ja TV-katsojalle. Kisajärjestelyt olivat kuulopuheiden mukaan loistavat, siitä propsit tietenkin Saksalle. Summaillaanpa hiukan tämän vuoden potkismömmömmejä.
- Case Espanja & Argentiina
Nyyh nyyh sanoi jogabonitorilluttelun ystävä. Alkulohkoissaan näyttävää peliä esittäneet joukkueet eivät taaskaan pystyneet etenemään päätyyn saakka. Mitä on opittu? Nykyfutiksessa on pystyttävä pitämään se kahdeksan pelaajaa pallon alla jatkuvasti. Espanjan "kolmen kärjen" peli taitaa sittenkin olla turhan offensiivista MM-kisoissa. Argentiinalla taasen oli kaikki mahdollisuudet menestyä erinomaisen kahden suunnan pelin ansiosta (Rodriguez, Cambiasso, Sorin jne.). Riquelme - Crespo-kemiat eivät osuneet kohdalleen Saksaa eikä oikein muitakaan vastaan. Riquelme oli kieltämättä vähän pimennossa näissä kisoissa. Hänen suuri heikkoutensa on liiallinen rakkaus palloon eli hautoo ja hautoo niin pitkään että vastustaja saa rakennelmansa kasaan. Sellaista se on.
4-2-3-1
Nykyfutiksen ehkä se toimivin pelitapa. Kärkinelikosta vain Saksa ei käyttänyt tätä nimenomaista systeemiä vaikka yhtymäkohtia toki oli. Huomaa keskikentän pohjapelaajien iso rooli tässä. Porugalilla Costinha-Maniche, Ranskalla Vieira-Makelele ja Italialla Gattuso-Pirlo. W-shape on todella toimiva keskikentän tukkimiseen kun etäisyydet pidetään pieninä. Tällöin W:n "laitamiehet" saattavat pelata vähän keskemmällä ja tehdä tilaa nouseville laitapakeille tyyliin Miguel, Zambrotta jne. Tästähän jo eilen studiossa jauhettiinkin. Yksi kärki, rooli lähes jatkuvasti selkä vastustajan maalia kohti pelaaminen. Poikkeuksena Italia, joka varsinkin välierässä Saksaa vastaan napautteli paljon pieniä sneppejä pystyyn leikkaavalle Tonille. Tässä pelitavasssa olennaista on laitapakin ja laiturin kommunikaatio.
Brasilia
Brasilia ei pelannut tarpeeksi hyvin voittaakseen mestaruuden. Siitä Brazil2006 kai lähinnä tullaan muistamaan
Italian puolustus
Ei herranjumala millaista viihdettä voikaan "maailman tylsintä futista" pelaavan joukkueen puolustuslinja tarjota. Nesta loukkaantui kisojen alussa ja myöhemmin linjaksi vakiintui Zambrotta-Cannavaro-Materazzi-Grosso. Zambrotta oli Ukrainaa vastaan kerta kaikkiaan loistava, Cannavaro ehkäpä kisojen paras pelaaja, Materazzi varmasti jossei se kisojen muistetuin niin ainakin toiseksi muistetuin pelaaja. Miten voi mies olla kentän jokaisessa tapahtumassa osallisena? Grosson voittomaali Saksaa vastaan oli mittatilaustyötä. Italian puolustusta oli kerta kaikkiaan ilo seurata. Vielä kun siinä puolustavassa roolissa Gattuso niitti taas kerran kuin leikkuupuimuri ja Buffon maalissa näytti osaavansa muutakin kuin tulosvetolappujen täyttelyä niin ei voi muuta sanoa kuin että kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää - Italian pulustus on anti-HMV.
Saksa
Kotimaan menestys tekee aina hyvää kisoille. Niin nytkin. Saksa oli todella pirteä, vaikka oikeastaan yksikään pelaaja ei noussut varsinaisesti esiin ellei nyt Klosen maalikuninkuutta oteta huomioon. Lehmann oli todella positiivinen yllätys. Miehestä olisi saatu todellinen kansallissankari jos olisi saanut näppinsä väliin Grosson kutiin nimittäin kaikkihan tietävät että Saksa olisi rankkarit hoitanut (tai sitten ei). Joka tapauksessa Klinsin Saksa muistetaan varmasti iloisesta pelistään sekä komeista maaleistaan. Hienoa.
Case Zidane-Materazzi
Pikkujuttu jos minulta kysytään mutta eipä kysytä. Yksityiskohtiin tiivistyy niin kokonaiset kisat kuin pelaajien uratkin. Zidane pelasi parempaa futista kuin aikoihin ja näytti olevansa edelleen maailman, jos nyt ei paras niin ainakin yksi parhaita kymppipaikan pelaajia. Jätti mm. Ronaldinhon täysin varjoonsa. Tämän tapauksen symbolinen arvohan on tietenkin ihan mieletön. Näihin kahteen pelaajaanhan tiivistyi käytännössä koko kisat. Maalintekijät finaalissa ja kaikkea.
sellaista tällä kertaa
- Case Espanja & Argentiina
Nyyh nyyh sanoi jogabonitorilluttelun ystävä. Alkulohkoissaan näyttävää peliä esittäneet joukkueet eivät taaskaan pystyneet etenemään päätyyn saakka. Mitä on opittu? Nykyfutiksessa on pystyttävä pitämään se kahdeksan pelaajaa pallon alla jatkuvasti. Espanjan "kolmen kärjen" peli taitaa sittenkin olla turhan offensiivista MM-kisoissa. Argentiinalla taasen oli kaikki mahdollisuudet menestyä erinomaisen kahden suunnan pelin ansiosta (Rodriguez, Cambiasso, Sorin jne.). Riquelme - Crespo-kemiat eivät osuneet kohdalleen Saksaa eikä oikein muitakaan vastaan. Riquelme oli kieltämättä vähän pimennossa näissä kisoissa. Hänen suuri heikkoutensa on liiallinen rakkaus palloon eli hautoo ja hautoo niin pitkään että vastustaja saa rakennelmansa kasaan. Sellaista se on.
4-2-3-1
Nykyfutiksen ehkä se toimivin pelitapa. Kärkinelikosta vain Saksa ei käyttänyt tätä nimenomaista systeemiä vaikka yhtymäkohtia toki oli. Huomaa keskikentän pohjapelaajien iso rooli tässä. Porugalilla Costinha-Maniche, Ranskalla Vieira-Makelele ja Italialla Gattuso-Pirlo. W-shape on todella toimiva keskikentän tukkimiseen kun etäisyydet pidetään pieninä. Tällöin W:n "laitamiehet" saattavat pelata vähän keskemmällä ja tehdä tilaa nouseville laitapakeille tyyliin Miguel, Zambrotta jne. Tästähän jo eilen studiossa jauhettiinkin. Yksi kärki, rooli lähes jatkuvasti selkä vastustajan maalia kohti pelaaminen. Poikkeuksena Italia, joka varsinkin välierässä Saksaa vastaan napautteli paljon pieniä sneppejä pystyyn leikkaavalle Tonille. Tässä pelitavasssa olennaista on laitapakin ja laiturin kommunikaatio.
Brasilia
Brasilia ei pelannut tarpeeksi hyvin voittaakseen mestaruuden. Siitä Brazil2006 kai lähinnä tullaan muistamaan
Italian puolustus
Ei herranjumala millaista viihdettä voikaan "maailman tylsintä futista" pelaavan joukkueen puolustuslinja tarjota. Nesta loukkaantui kisojen alussa ja myöhemmin linjaksi vakiintui Zambrotta-Cannavaro-Materazzi-Grosso. Zambrotta oli Ukrainaa vastaan kerta kaikkiaan loistava, Cannavaro ehkäpä kisojen paras pelaaja, Materazzi varmasti jossei se kisojen muistetuin niin ainakin toiseksi muistetuin pelaaja. Miten voi mies olla kentän jokaisessa tapahtumassa osallisena? Grosson voittomaali Saksaa vastaan oli mittatilaustyötä. Italian puolustusta oli kerta kaikkiaan ilo seurata. Vielä kun siinä puolustavassa roolissa Gattuso niitti taas kerran kuin leikkuupuimuri ja Buffon maalissa näytti osaavansa muutakin kuin tulosvetolappujen täyttelyä niin ei voi muuta sanoa kuin että kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää - Italian pulustus on anti-HMV.
Saksa
Kotimaan menestys tekee aina hyvää kisoille. Niin nytkin. Saksa oli todella pirteä, vaikka oikeastaan yksikään pelaaja ei noussut varsinaisesti esiin ellei nyt Klosen maalikuninkuutta oteta huomioon. Lehmann oli todella positiivinen yllätys. Miehestä olisi saatu todellinen kansallissankari jos olisi saanut näppinsä väliin Grosson kutiin nimittäin kaikkihan tietävät että Saksa olisi rankkarit hoitanut (tai sitten ei). Joka tapauksessa Klinsin Saksa muistetaan varmasti iloisesta pelistään sekä komeista maaleistaan. Hienoa.
Case Zidane-Materazzi
Pikkujuttu jos minulta kysytään mutta eipä kysytä. Yksityiskohtiin tiivistyy niin kokonaiset kisat kuin pelaajien uratkin. Zidane pelasi parempaa futista kuin aikoihin ja näytti olevansa edelleen maailman, jos nyt ei paras niin ainakin yksi parhaita kymppipaikan pelaajia. Jätti mm. Ronaldinhon täysin varjoonsa. Tämän tapauksen symbolinen arvohan on tietenkin ihan mieletön. Näihin kahteen pelaajaanhan tiivistyi käytännössä koko kisat. Maalintekijät finaalissa ja kaikkea.
sellaista tällä kertaa