Mistä motivaatiota opiskeluun?

[Moto]

Tänä syksynä on käynyt kerrankin niin hyvä tuuri, että onnistuin valikoimaan oikeasti mielenkiintoiset kurssit, vieläpä hyvien luennoitsijoiden pitämänä ja tentti- ja kotitehtäväjärjestelyt ovat makuuni. (Kahdella kolmesta kurssista ei ollenkaan kotitehtäviä, mutta lyhyt tentti kahden viikon välein ja yhdellä pelkästään kotitehtäviä, ei luentoja eikä tenttejä ollenkaan.)

Mutta... Viime keväältä on roikkumassa yksi todella raivostuttava kurssi. Kaksi uusintamahdollisuutta on, ensimmäiseen niistä on vielä turvalliset vajaa pari viikkoa aikaa. Ensi viikolla pitää ruveta siihen pänttäämään.

Masentavinta tilanteessa on se, että kurssilla ei ole varsinaista oppikirjaa tai muutakaan materiaalia, vaan tiedot pitää vain kaivaa jostain ja kurssin aihekin on vielä niin hepreaa, että ei taida tulla mitään. Ei taida edes perinteinen "puolet pisteistä ja rimaa hipoen yli", sillä tutkielmista ja muista tehtävistä en tainnut saada kovinkaan hyviä pohjapisteitä. Onneksi kuitenkaan tuo kurssi ei ole pakollinen, mutta panoksena on lähinnä se, joudunko ensi keväänä ottamaan lopputyön lisäksi yhden vai kaksi kurssia. Yksi menee vielä helpolla, mutta kahta en haluisi päällekkäin sen kanssa.

Tässä opiskelujen loppuvaiheilla on vihdoin oppinut sen, että kurssit kannattaa ennemmin valita opettajan kuin aiheen mukaan...

 

[pernaveikko]

Viestin lähetti Moto
Masentavinta tilanteessa on se, että kurssilla ei ole varsinaista oppikirjaa tai muutakaan materiaalia, vaan tiedot pitää vain kaivaa jostain ja kurssin aihekin on vielä niin hepreaa, että ei taida tulla mitään.

Minulla oli täsmälleen sama tilanne. Tai erona se, että opettaja oli suositellut erästä kirjaa kurssikirjaksi, mutta se oli todella vaikeaselkoinen ja täysin hyödytön omiin tarpeisiini.

Toinen todella paha ongelma oli se, että kurssi oli ensimmäistä kertaa oppilaitokseni ohjelmassa, niin mitään vanhoja tenttejä tai vastaavaa materiaalia ei ollut tueksi.

Ratkaisin ongelman menemällä kaupunginkirjastoon ja etsimällä sieltä opuksia. Löysin sieltä yhden aivan huikean ja todella helppolukuisen kirjan. Muistiinpanoihin tai mihinkään mitä luennoilta oli jäänyt käteen en sen jälkeen enää koskenut.

 

[pernaveikko]

Puuh, parin vuoden takaa tammonen.

Raportti pitais vaantaa huomiseksi ja sitten on ensi viikolla kaksi tenttia viela. Sitten olis koko paska ohi ja valmistuminen.

Duunia on vaan viela ihan huormana, itse asiassa motivaatio-ongelma ei ole mikaan kovin paha, mutta ulkona +25C ja himassa litratolkulla viinaa, siideria ja bissea.

Pitaa vaan ajatella niinkuin armeijassa aikoinaan, etta riippumatta mita paskaa tassa on nyt valissa, niin ensi viikon torstaina tahan aikaan homma on ohi.

 

[Mosabacka]

Olen jo monta vuotta opiskelujeni ohessa todennut, että fysiikan termein ilmaistuna valo + lämpö ja opiskelumotivaatio ovat kääntäen verrannollisia toisiinsa ja niiden yhteismäärä on vakio.

Toisin sanoen syksyllä kun on pimeää ja kylmää, niin opiskelumotivaatio on usein kohtuullinen. Mutta minkäs teet, kun kevätaurinko alkaa ensin sirittämään silmää lumikiteiden kautta ja viimeistään kun lumet ovat sulaneet, on motivaatio kadonnut. Varsinkin kesäopinnot ovat useimpien opiskelijoiden mielestä itsensä kiduttamista. Onneksi keväälle osuu myös harmaita ja kylmiä tuulipäiviä, jolloin saa tehtyä jotain, ettei kaikki tehtävät jää syksyyn odottamaan.

Toisin sanoen, motivaatiota opiskeluun keväisin ei löydy. Palataan syksyllä asiaan.

 

[varjo]

jooh opiskelumotivaatio, mitä se on?

Tänään tulin tentistä, jossa osasin 2 kysymystä sujuvasti ja 1 oli täyttä hepreaa...Ei siinä mitään, mutta kun kaikkiin pitää saada hyväksyttävä vastaus niin ei auta mitään..en sitten turhaan jaksanut edes kirjoittaa vastauksia noihin kahteen.
Olisihan tuoltakin voinut välttyä lukemalla tuon yhden kirjan (siis kyseessä kirjallisuuskuulustelu 3 kirjaa) tarkemmin läpi, mutta en oikein jaksa keskittyä johonkin yhdentekeviin käsitelistauksiin ja sitäkautta siis en myöskään osannut vastata mitenkään esitettyyn kysymykseen.
Joka päivä mä halveksun enemmän ja enemmän valtsikaa ja muita pseudotieteitä.

perna, mites se Matlab-kurssi, menikö läpi?

 

[Sistis]

Enpä tiedä, onko meikäläiselläkään ollut ikinä mitään huippusuurta intoa tai motivaatiota opiskeluun. Ehkä suurin motivaatio on muodostunut illuusiosta "mitä enemmän opiskelet, sitä varmemmin löydät oman alan kesätöitä". Noh, tuosta kärsin oikeastaan kolme ensimmäistä opiskeluvuottani. Nykyään olen avannut silmäni, ja todennut, että opintojen määrä on itseasiassa nykytilanteessa hyvinkin pieni tekijä valittaessa työntekijöitä. Yliopiston laitokset (itsekin olen sellaisella) ovat oikeastaan ainoita, missä katsotaan tuota opintosuoritusrekisteriä tarkemmin...

Viime aikoina opiskeluun ei ole enää ollut niin suurta motivaatiota - johtuen pitkälti siitäkin, että olen jo työelämässäkin mukana. Siitäkin huolimatta aion suorittaa kursseja vielä pari vuotta ja lukea pääaineeni ja toisen sivuaineeni pitkänä. Tällä hetkellä suoritettuna on 145 opintoviikkoa pakollisista 160:stä (DI:n tutkinto = 160ov + 20ov dippatyö). Kuitenkin suunnitelman mukaan minulle pitäisi kertyä (pitkän pää- ja sivuaineen takia) 193 ov ilman dippatyötäkin, joten ei tuo valmistuminen vielä ihan siinnä lähitulevaisuudessa.

Ehkä suurin syy tähän opiskeluuni on siinä, että tiedostan oman alani huonon työllisyystilanteen. Siksi yksi vaihtoehto on jäädä valmistumisen jälkeen jatko-opiskelijaksi ja tehdä siinä samalla töitä tutkijana. Suorittamalla perustutkinnossa kursseja enemmän, kuin tarvii, voi osan niistä siirtää helposti jatko-opiskelukursseiksi. Tämä helpottaisi sitäkin urakkaa.

Ehkäpä oma härkäpäinen luonteeni sopii myös opiskeluun. Vaikka ei kiinnostaisi lukea johonkin pian tulevaan tenttiin, luen silti. Vittumainen kurssi on parasta päästä läpi kerralla. Sitten se on takana ja kurssimateriaalilla voi vaikka sytyttää nuotion ja paistaa makkaraa.

 

[pernaveikko]

Viestin lähetti varjo
perna, mites se Matlab-kurssi, menikö läpi?

Meilla toi homma toimii silleen, etta viralliset tulokset tulee jo heinakuussa. Sain kuitenkin koodinesittelysta 17/20 ja raportti oli (imo) kohtuullinen, vaikka kolmostehtava puuttuikin melkeen kokonaan, aloitin sitakin kuitenkin.

Toi oli 50% arvosanasta ja viela olis monivalintatentti jaljella (ei negatiivista pisteytysta), joten eihan se nyt voi olla menematta lapi...

Toisaalta, sita ei sitten saa uusiakaan, mutta ei mua toi stressaa.

 

[hege]

Perusopiskelijana tehtyjen kurssien siirto jatko-opintoihin ei aina ole niin ongelmatonta kuin luulisi, ja yleensäkin kannattaisi pyrkiä olemaan ns. oikeissa duuneissa hetken aikaa ennen jatko-opintojen aloittamista (siis jos työllisyystilanne vain sallii). Silloin havaitsee sen korkeakoulumaailman ja yritysmaailman eron ja osaa nähdä ne jatko-opinnotkin hivenen eri perspektiivistä.

Ainakin minulle jatko-opintojen sisältö muuttui muutaman vuoden työelämässä olon jälkeen, esimerkiksi vaihdoin kokonaan toiselle osastolle (siis olen kuitenkin äärimmäisen laiska opiskelija ja opinnot eteneen päivätyön ohessa) vaikka alunperin ajatus oli jatkaa siitä mihin perustutkinnossa jäi. Suhteellisen nopeasti työelämässä havaitsee, ne asiat joiden osaamisella on merkitystä ja mitkä asiat ovat kuitenkin vain akateemisesti kiinnostavia (lue: liian teoreettisia sovellettaviksi todelliseen käyttöö).

Eli allekirjoittanut jälkiviisauden kaikkivoivassa valossa olisi ottanut paperit ulos lähes heti kun mahdollista ja sitten vasta viritellyt jatko-opintoja. Ja vaikka työtilanne ei näyttäisi kovin hyvältä (ja jos jatko-opinnot oikeasti kiinnostavat) kannattaa harkita valmistumista ja pyrkimistä tohtori-koulutusohjelmiin, joissa kuitenkin ainakin jonkinlaista palkkaa.

Niin ja mitä sillä opiskelumotivaatiolla tekee, kun ei sitä tarvitse kuin sen 8 vuotta, työmotivaatiota tässä tarvitsee kun työelämässä joutuu lusimaan seuraavat 30+ vuotta...

 

[Sistis]

Viestin lähetti hege
Perusopiskelijana tehtyjen kurssien siirto jatko-opintoihin ei aina ole niin ongelmatonta kuin luulisi, ja yleensäkin kannattaisi pyrkiä olemaan ns. oikeissa duuneissa hetken aikaa ennen jatko-opintojen aloittamista (siis jos työllisyystilanne vain sallii). Silloin havaitsee sen korkeakoulumaailman ja yritysmaailman eron ja osaa nähdä ne jatko-opinnotkin hivenen eri perspektiivistä.

Jeps. Näinhän se on. Itse olen kuitenkin siinä määrin onnellisessa tilanteessa, että vaikka olenkin laitostöissä, toimintamme on hyvinkin lähellä yritysmaailman vastaavaa, tai näin ainakin olen käsittänyt. Olen ollut töissä muillakin laitoksilla, ja toiminta tosiaan eroaa täällä melkoisesti, ja tätä jopa uskallan nimetä ns. oikeaksi duuniksi. Sen tarkemmin en asiasta voi valitettavasti kertoa.

Toki minäkin mielelläni menisin oikeisiin töihin - ainakin joksikin aikaa, mutta epäilen, että niiden suhteen voi työtilanne näyttää hieman heikolta. Jatko-opinnot kiinnostavat myös siinä mielessä, että tätä kautta aukeaa mahdollisuus myös sivutoimiseen opetukseen (eli luennointiin). Nyt olen toiminut assistenttina jonkin verran, ja tuo opetushomma tuntuu sellaiselta, mistä tykkään.

Toki tiedän, etteivät nuo perusopinto->jatko-opinto siirrot kurssien kesken ole niin yksiselitteisiä, kuin helposti ajatellaan. Onneksi TTY:llä on hyvin kerrottu kurssitarjonnassa, miten asia on. Monen kurssin kohdalla lukee "Hyväksytään jatko-opintoihin". Eri asia on sitten, miten henkilökohtainen opintosuunnitelma natsaa tämän kanssa.

 

[Jack Daniel's]

ruotsin opiskeluun ei tällä hetkellä ole vaikea motivoitua. Opettaja on nimittäin sen verran namu. Viivi Avellanin kaksoisolento, poikkeuksena se, että opettaja on brunetti.
Muutenkin motivaatiota kokeisiin lukemiseen on tuonut lähestyvä kesäloma, ja ihan hyvin ne kokeet ovat menneetkin, myös se yhteiskuntaopin koe, vaikka siitä avauduinkin vitutusketjuun maanantaina.

 

[pernaveikko]

Eipa tuota tarvitse enaa. Taa koulu on nyt kayty! \0/

Viinaa naamaan ja Tampereelle hurrien kaatoon!

 

[proffa#8]

Täältä se löyty vai löytyykö?

Joopa huomenna olisi tentti tiedossa ei nappaa vaan oikein millään. Muut huomannut samoja oireita?

 

[Hazardipakki]

Joopa huomenna olisi tentti tiedossa ei nappaa vaan oikein millään. Muut huomannut samoja oireita?

Olen huomannut. Viimeisimmät arvosanat ovat meikällä ilmeisesti binäärimuodossa. Ei sen luulisi ainakaan mistään kaamosmasennuksesta johtuvan, sillä ilmat kirkastuvat koko ajan.

 

[vilperi]

Joopa huomenna olisi tentti tiedossa ei nappaa vaan oikein millään. Muut huomannut samoja oireita?

Jep,jep... Tunnistan oireet yllättävän tutuiksi:D.

Tapana on meikäläisellä se, että motivaation puuttumisen takia koe siirtyy suoritettavaksi uusintoihin. Ei sillä sinänsä ole mitään merkitystä, missä sen suorittaa, sillä numeroon tuo ei vaikuta millään tavalla. Mutta motivaatiopuutetta on aika ajoin.

Vielä helvetti, kun joka s-tanan kurssista annetaan noin 5 eri isompaa tehtävää tehtäväksi, niin johan siinä jo alkaa ketutusta syntymään ja motivaatio olemaan aika nollilla.

Mutta kuitenkin keskiarvo on tällä hetkellä 3,9 suunnilleen, niin ehkä sitä on jotain tehnyt oikeinkin:D, vaikka motivaatiota voisi olla enemmänkin.

 

[Näkemys]

4,5 vuotta hakkasin päätä seinään AMK:ssa ja motivaatiota ei löytynyt edes kiven takaa kissojen ja koirien kanssa etsiessä. Nyt on kuitenkin käytännössä paperit taskussa, mutta vittuakos noilla, kun ei kunnon duunia ole tiedossa. Olen toki töissä, mutta parempaa hakiessa. Nyt olis tarjolla tradenomi, jolle riittää tollanen perus trdenomin keskipalkka 2000€ kuussa. Töitä saa tarjota yv:llä.

Jos ala ei tunnu oikealta, niin lopettakaa ne opinnot viimeistään ekan vuoden jälkeen ja vaihtakaa alaa.

 

[Tifu]

Ylioppilaskirjoitukset edessä, mutta motivaatio laskenut kuin lehmänhäntä jo monta vuotta. Koulussa on tullut käytyä sen verran kuin on jaksanut eli poissaoloja kivasti on täyttynyt, kun aamuisin ei vaan sängystä pääse ylös ja muuten otettu suht rennosti, kun ei oo motivaatiota ei nimeksikään. Kaikki muu hauskuus kuin koulu tuntuu ottavan vallan miehestä:S Toki ylioppilaskirjoitukset selvittää heikommallakin luvulla, eikä se ole ongelma, mutta odotan innolla kun tarkoitus olisi silti yliopistoon hakea ja sisäänpääsykin edellyttäisi tiukkaa ja kurinalaista opiskelua pääsykokeisiin monta kuukautta. Tässä alkaa jo pelko hiipimään perseeseen, että jos ei opiskelu ala kohta napata niin sitä saa alkaa miettiä muita hommia. AMK on tosin vaihtoehto tässä tapauksessa, jonne pitäisi päästä ilman tiukkaa pääsykoeruljanssia.

Kevättä odotellessa..

 

[Wilzu]

AMK on tosin vaihtoehto tässä tapauksessa, jonne pitäisi päästä ilman tiukkaa pääsykoeruljanssia.

Tänne pääsi kyllä tosiaankin helposti sisään. Vaan milläpä järjestät itsesi pois? Jonkun voisi oikeasti palkata tähän osoitteeseen potkimaan hieman vauhtia ahteriin. Varsinkin kun monivuotinen kiinnostus alaa kohtaan on alkanut - kas kummaa - hiipua uusien ja mielenkiintoisempien kuvioiden ilmestyttyä eteen.

Viime kesänä pääsi uusiin ympyröihin ja ensimmäiseen kunnon työpaikkaan. Se oli hienoa aikaa se.

Mikkeliin palattua on opiskelumotivaatiota etsitty niin uusilta kursseilta, pullosta ja ties mistä, mutta eipä vaan nappaa. Lisäksi rästikurssejakin on kummittelemassa taustalla muutamia kappaleita, kun opiskelijajärjestöissäkin tuli vaikutettua jonkin aikaa ja eihän silloin mitään joutanut opiskella. Säännönmukainen valmistumisaika otti ja meni, mutta ehtiihän tuota myöhemminkin. Nyt sitten on oltu vähän aikaa työnhaussa ja ihan vakiduunin perässä. Jos joku hölmö erehtyy vielä meikäläisen palkkaamaan, niin on hyvin lähellä etten heitä koko tradenomitutkinnolla vesilintua.

 

[smasa]

Opiskelumotivaatio olisikin kova juttu tässä vaiheessa! Lukuhalut laskevat sitä mukaa kun kevään kirjoitukset lähestyvät. Itsellä kuusi yo-koetta edessä, mutta hitaasti meinaavat lukuhommat ottaa tulta alleen. Pitkän matematiikan kokeeseen olen jo alkanut joten kuten valmistautua, tavoitteena tehdä edes muutama harjoitustehtävä päivittäin. Äidinkieli ja vieraat kielet menevät varmaankin hyvin pitkälle kylmiltään, sillä mielestäni niihin ei voi paljon edes valmistautua. Kuitenkaan reaalikirjojen kertaamista ei voi jättää väliin, mutta kynnys päästä alkuun tusinan kirjan selaamisessa tuntuu kohtuuttoman suurelta.

Lisää riemua tuo myös yliopiston pääsykoekirja, jonka jo tilasin. Ei tunnu kovin houkuttelevalta ajatukselta tankata lukion oppimäärää seuraavan reilun kuukauden ajan ja kirjoitusten jälkeen siirtyä 380-sivuiseen pääsykoeopukseen. Kaikesta huolimatta lienee parasta vain ajatella positiivisesti, asioillahan on tunnetusti tapana järjestyä?

 

[pernaveikko]

Kaikesta huolimatta lienee parasta vain ajatella positiivisesti, asioillahan on tunnetusti tapana järjestyä?

Kieliin suhtaudut aivan oikein, kirjoituksiin sanalistoja pänttäävät abit ovat samalla huvittavia ja hellyyttäviä. Kyllä se kielipohja on luotu jo aivan muualla.

Äläkä vain harkitse jättää kieliä kokonaan pois, vaan tee se myös. Säästyneen ajan voit sitten käyttää sellaiseen harjoitteluun millä voi olla jopa oikeasti merkitystä.

 

[Sininen Lanka]

Kieliin suhtaudut aivan oikein, kirjoituksiin sanalistoja pänttäävät abit ovat samalla huvittavia ja hellyyttäviä. Kyllä se kielipohja on luotu jo aivan muualla.

Äläkä vain harkitse jättää kieliä kokonaan pois, vaan tee se myös. Säästyneen ajan voit sitten käyttää sellaiseen harjoitteluun millä voi olla jopa oikeasti merkitystä.

Tämä on sitten varmaan jonkinlaista ironiaa? Kyllähän lukio-opetuksessa juuri kielistä on kaikista eniten hyötyä, vaikka ei enää muita kouluja kävisikään.

Itsellä ei ainakaan olisi ollut koskaan mahdollisuutta tavata maailman kauneinta ja fiksuinta ihmistä ilman yliopisto-opintoja ja kielitaitoa.

 

[pernaveikko]

Tämä on sitten varmaan jonkinlaista ironiaa? Kyllähän lukio-opetuksessa juuri kielistä on kaikista eniten hyötyä, vaikka ei enää muita kouluja kävisikään.

Puuh. Kuukausi ennen kirjoituksia kielitaidolle ei voi tehdä enää yhtään mitään. Ne jutut on opittu tai ei ole, juurikin siellä lukio-opetuksessa.

 

[Sininen Lanka]

Puuh. Kuukausi ennen kirjoituksia kielitaidolle ei voi tehdä enää yhtään mitään. Ne jutut on opittu tai ei ole, juurikin siellä lukio-opetuksessa.

Ei muuten pidä paikkaansa. Tunnen ihmisiä, jotka ovat oppineet alle vuodessa uuden kielen. Yhdessä kuukaudessa saa paljon aikaan, kun on tehokas ja käyttää paljon istumalihaksia. Sama pätee muihinkin aineisiin.

 

[smasa]

Puuh. Kuukausi ennen kirjoituksia kielitaidolle ei voi tehdä enää yhtään mitään. Ne jutut on opittu tai ei ole, juurikin siellä lukio-opetuksessa.

Joo ja kyllähän sanojen opiskelu on puhdasta arpomista: mistä sitä tietää, pitäisikö tällä kertaa tietää ydinvoimasta vai aivojen rakenteesta. Syksyn saksankirjoituksissa minulla oli yksi ainut tärppisana, der Treibhauseffekt (=kasvihuoneilmiö) kun olin varma, että kokeeseen tulisi jotakin luontoaiheista maailmanparannusta. Eipä ollut maailmanparannusta, joten ainoa tärppikin jäi käyttämättä. Taitaa hutitärpit olla sukuvika: faija 70-luvulla reaalia kirjoittaessaan pänttäsi erityisesti Hallen laitokset ja Mustafa Kemalin uudistukset - kumpaakaan ei kysytty.

Meikäläisellä vielä on semmoinen pää, etteivät sinne mitkään kielioppisäännot mahdu, vaan korva sanoo, mikä on oikein. Ainoa, millä voisi pänttäämisen kautta brassailla, on fraasiverbit.

 

[dingus]

Puuh. Kuukausi ennen kirjoituksia kielitaidolle ei voi tehdä enää yhtään mitään. Ne jutut on opittu tai ei ole, juurikin siellä lukio-opetuksessa.

Vastalause.

Jos ajatellaan kielissä heikkoa opiskelijaa, on kieliopin ja sanaston kertaus mielestäni välttämätöntä ennen tosipaikkaa.

A)Ainakin itse pääsin kirjoituksissa oikeaan meininkiin kieliä kertailemalla.

B)Tuntui, että muistista alkoi löytyä paljon vanhaakin tietoa kieliä lueskelemalla.

Sitä en tiedä, auttaako lukeminen mitään ihmiselle, joka on hyvä kielissä.

 

[Aurora]

Opiskelumotivaatio olisikin kova juttu tässä vaiheessa! Lukuhalut laskevat sitä mukaa kun kevään kirjoitukset lähestyvät. Itsellä kuusi yo-koetta edessä, mutta hitaasti meinaavat lukuhommat ottaa tulta alleen. Pitkän matematiikan kokeeseen olen jo alkanut joten kuten valmistautua, tavoitteena tehdä edes muutama harjoitustehtävä päivittäin. Äidinkieli ja vieraat kielet menevät varmaankin hyvin pitkälle kylmiltään, sillä mielestäni niihin ei voi paljon edes valmistautua. Kuitenkaan reaalikirjojen kertaamista ei voi jättää väliin, mutta kynnys päästä alkuun tusinan kirjan selaamisessa tuntuu kohtuuttoman suurelta.

Lisää riemua tuo myös yliopiston pääsykoekirja, jonka jo tilasin. Ei tunnu kovin houkuttelevalta ajatukselta tankata lukion oppimäärää seuraavan reilun kuukauden ajan ja kirjoitusten jälkeen siirtyä 380-sivuiseen pääsykoeopukseen. Kaikesta huolimatta lienee parasta vain ajatella positiivisesti, asioillahan on tunnetusti tapana järjestyä?

Onneksi on itselläni kirjoitukset kaukainen muisto vain, hirvittävä stressi ja hirvittävä määrä kerrattavaa. Tosin pääsykokeissa stressi oli vielä moninkertainen, monta sataa hakijaa, joista 40 sisälle, joten jokainen pisteen neljäsosakin tuli tarpeeseen. Ja jos homman mokaa, vuoden päästä uusi yritys. Been there, done that.
Kirjoituksista olen myös sitä mieltä, että kielistä kannattaa lähinnä kerrata pari tärppisanaa ja kielioppi. Sanastoa on turha enää opetella, varsinkin kun on muutama muukin aine luettavana. Itse olen kirjoittanut myös pitkän matikan ja siinäkin kertasin lähinnä niitä laskuja, jotka olin kursseilla oppinut. Niitä asioita, jotka eivät auenneet missään vaiheessa, on ihan turhaa nytkään yrittää. Minä tsemppasin nimenomaan alkupään tehtäviin ja sainkin ne osaamalla ihan kohtuuhyvän arvosanan. Reaaliaineet vievät valtaosan lukuloman ajasta, ikävän paljon juttuja sitä ehtii lukion aikana unohtaa. Ne tiedot kyllä tulevat takaisin, mutta kertausta se vaatii. Joten minä ainakin panostin lukuajasta 3/4 reaaliaineisiin.
Onnea urakkaan!

Oma opiskelumotivaatio on myös haussa tai ennemminkin hukkuneena tekemättömien hommien vuoren alle. Mikään ei tapa motivaatiota yhtä tehokkaasti kuin se, että vaikka kuinka urakoisi, niin aina tulee kymmenen uutta hommaa yhden tehdyn tilalle. Tänään teki jo mieli lähteä nollaamaan tilanne pienellä baarikierroksella. Auttaiskohan se?