Mistä motivaatiota opiskeluun?

[proffa#8]

Hyvin se lopulta meni..

Joo eli tentti takana ja viikonloppu tulossa, tentti meni hyvin tai ainakin tuntuu sille.. Maanantaina sen sitten näkee.

 

[smasa]

Taas ollaan näiden perimmäisten kysymysten äärellä.

Koko syksy on kulunut avoimen yliopiston kansainvälisen politiikan perusopintojen parissa ja siinä sivussa osa-aikaduunissa. Joulun paikkeilla tuli ensimmäinen fiilis siitä, loppuuko tämä homma koskaan. Viimeistään nyt alkaa tuntua, että takki on nyt ihan oikeasti tyhjä. Ensi maanantaina tentti, huhtikuun lopussa viimeinen avoimen tentti, sitten pääsykoevalmennukseen, lukulomalle ja pääsykokeet kesäkuun alussa. Harmittavinta on se, että käyrän pitäisi olla vielä nousujohteinen, jotta sen haluamansa paikan jo kolmannella yrittämällä saisi. Masentaa ajatus siitä, että kolme kuukautta tuntimäärän ja tehokkuuden pitäisi vain kasvaa ennestään.

Itse opintojen aiheet ovat erittäin mielenkiintoisia, mutta olen itse järkeillyt, että heikko opiskeluteho kietoutuu tällä hetkellä elämäntilanteeseeni. 21-vuotiaana asun edelleen himassa pienellä paikkakunnalla, käytännössä kaikki kaverit ovat jo päässeet opintojen alkuun ja hajaantuneet pois paikkakunnalta. Elämässä on siis selvä sosiaalinen tyhjiö, kun töiden lisäksi elämässä on lähinnä vain tämä kotikonttori, jossa luen tenttikirjoja ja Jatkoaikaa. Viikonloppuisin harvemmin tulee käytyä remeltämässä, kiekkoa kerran-pari harrastelätkäporukassa. Saadaan oireyhtymä, jossa oma jämähtäneisyyden tila suututtaa jatkuvasti enemmän ja samalla halu päästä vain omilleen kasvaa jatkuvasti. Ainoa keino taata siis se haluttu opiskelupaikka on lukea vain niin vitusti että hanskaa varmuudella pääsykokeen, mutta kun kirjoista ei meinaa enää saada otetta.

 

[Amerikanihme]

Eiköhän se motivaatio löydy siitä, että on unelma. Jollei unelmaa ole, vaikea sitä on motivoida itseään opiskelemaan. Minulla oli unelma, päästä astronautiksi, päästä johonkin hyttiin ja matkustaa halki maailmankaikkeuden...siinähän sitä sitten yläasteet, lukiot ja yliopistot tohtoriksi asti menivät hyvin kiitettävillä arvosanoilla. Sitten alkoi vähän hajoamaan kun kävi selväksi että ruumis (ja järki) eivät ole unelmaan vaadittavalla tasolla ja koko ihmiskunnalla ei ole halukkuutta toteuttaa tätä unelmaani. Nyt sitten ollaan tilanteessa jossa motivaatiota ei enää paljon ole, mietitään että mitä nyt, mitä tehdä loppuelämällä jne. Voi tulla myös pieniä sivuhaittoja, kuten minulla se, että olen ylikoulutettu ja pakotettu johtajatehtäviin joista en pidä pätkääkään. Suosittelisin edelleen kaikkia tavoittelemaan unelmiaan, mutta tietenkin pitää olla realisti ja ymmärtää että jossain vaiheessa kone voi ruveta piiputtamaan ja unelma karkaa käsistä...mutta siihen asti menee hyvin motivoituneena.

 

[obi-wan]

Töistä.

Tässä on jo tovi mietitty että mitä sitöä oikein tekisi ja 1,5 vuotta sitten aloitinkin ammattikorkeassa työn ohessa insinööriopinnot. Tänään on nyt viimeiset 5 tuntia tutkittu kaikkea, mikä liittyy opintovapaaseen.

Suunnitelma on se, että jos koulutusrahaston kautta saan tuet kuntoon ja saan helposti sumplittua itseni päiväopiskelijaksi, on edessä 18 kk opintovapaa. Periaatteessa työnantajani tuntien, tuo on vain 18 kk muualla olo ennen irtisanomista. Koska tuon jälkeen kyllä voi tulla takaisin, mutta savustus alkaa sillä siunatulla minuutilla. Toisaalta, eipä tämä itseäni kauheasti haittaisi.

Siihen on myös asennoiduttu, että jos tämä toteutuu, niin firma tulee varmasti yrittämään sallittua 6 kk siirtoa, verraten haittaan. Olen kuitenkin helposti korvattavissa joten en usko että saavat tuota läip.

Kahtotaan kuin äijän käy.