Mistä maalintekijät suomalaiseen kiekkoiluun?

[siffa]

Tarkoitin sitä että ei kai näiden ikävuosien jälkeenkään tätä harjoittelua pidä unohtaa taktisen puolen kustannuksella? Tuntuu vaan oudolta kun tälläkin palstalla vaikuttava kaveri kertoi valmentamansa joukkueen käyttäneen b-junioreissa satoja tunteja meidän pelin harjoitteluun.

Olisit heti maininnut, että tarkoitit jo B-juniori-ikäisten maalintekoharjoittelua. Minä kirjoitin maalintekoharjoittelusta taidon herkkyysiässä (2-12 vuotiaina), jolloin se on aloitettava ja lauottava oikein harjoittein tuhansia ja tuhansia kertoja. Sen jälkeen maalintekoharjoittelu jatkuu koko kiekkouran ajan. Alunperin vastasin Mänizerille, että olisi tärkeää saada videot siitä, miten esim. USA:n Geadreau on harjoitellut maalin tekoa ja saada tietoa siitä, minkä ikäisenä, millä menetelmillä ja kuinka paljon maalintekoa on harjoiteltu. Maalinteko on opittu taito, se ei ole geeneissä kenelläkään.

 

[Mänizeri]

Maalin tekeminen tuntuu joskus olevan täysi sivuseikka, joskus se toki on ymmärrettävämpää harjoitteen keskittyessä johonkin toiseen asiaan, mutta lähtökohtana ei tulisi olla se, että saadaan "ihan hyvä laukaus", vaan vain ja ainoastaan maali on onnistunut lopetus.

Tässäkin on sellainen asia, jossa pitäisi pystyä "näkemään tehdyn maalin taakse". Pitäisi pystyä analysoimaan laukaisusuoritus kokonaisuudessaan. Kun tuota eilistä jenkkien touhua katseli maalin johtaneissa tilanteissa, niin siinä näki kyllä että asioita on ajateltu ja vasta sitten lähdetty tekemään toistoja joskus junnuna.

Maali on oikeastaan seuraus siitä, että pääset maalipaikkaan (tässä on taktiikan apujen raja, vastuu siirtyy pelaajalle) ja osaat samanaikaisesti katsoa maalivahdin sijainnin ja laittaa kiekon nopeasti ja kovaa liikkeelle. Okei, joskus se tosiaan menee suoraan sisään "silmät kiinni" -taktiikalla. Mutta laadukas laukaus tarkoittaa joko sitä, että maalivahti saadaan pelattua pois tilanteesta (joskus voi jopa tarkoituksella ampua vaikka patjoihin, jotta ripari lähtee tiettyyn suuntaan) tai sitten kiekko menee suoraan maalin.

Se, että tehdään 5 maalia pelissä ilman että tarvitaan ns. ripareja, se on kova suoritus. Ja se kertoo laukausten laadusta, vaikkakin niitä aika läheltä osan pääsi jenkit eilen laittamaan.

 

[Rannari]

Kolme ekaa maalia oli kyllä USA:lta sellaisesta maskista tehty, että oksat pois. Maalinteon tukitoimet olivat kyllä aika vahvassa osassa USA:n 1 sekä 3 maalissa. Ei silti voi ottaa vedoista mitään pois, hyviä tarkkoja vetoja ylös, kuten perhosveskareille pitää tehdäkin noilta etäisyyksiltä. Siellä se tila on, varsinkin jos maalivahdilta vielä vaaditaan, että jos et näe kiekkoa, niin kädet kroppaan kiinni. Näin tuli kolme maalia.

 

[TosiFani]

... Maalinteko on opittu taito, se ei ole geeneissä kenelläkään.

Laukasutaito yms. on opittu taito, maalinteko on osaksi geeneissä.

 

[Jakke76]

Siellä se tila on, varsinkin jos maalivahdilta vielä vaaditaan, että jos et näe kiekkoa, niin kädet kroppaan kiinni. Näin tuli kolme maalia.

Mä en kyllä maalivahdilta tota vaadi kun valmennan. Ennemminkin että kädet eteen jotta kainalot on peitossa. Ja kun kintaat ovat kropan edessä niin peittävät myös hieman enemmän. Jäähän silloinkin ylös tilaa, mutta peittää silti enemmän. Voi olla että puhutaan samasta asiasta. Siis ei missään nimessä niin että kädet ovat liimattuna kroppaan kiinni molempien hanskojen ollessa kropan tasolla.

Ja mitä itse keskusteluun tulee, niin laukaisutaito on kyllä suomalaisilla junioreilla usein todella hakusessa. Kesätreeniksi pitäisi jokaiselle yli 12 vuotiaalle laittaa 100-200 vetoa vanerilta useita kertoja viikossa kiekkomaaliin. Kovan työn kautta se lähtee.

 

[TosiFani]

Mistä geeneistä mahtaa olla kyse? Voisitko avata tätä hieman?

Kysymys on pelaajan luonteesta, halusta tehdä maali.

 

[tsajari]

Mistä geeneistä mahtaa olla kyse? Voisitko avata tätä hieman?

Maalintekemiseen vaikuttaa tietysti moni seikka, mutta yksi niistä on tietynlainen itsekkyys. Totuus on varmaan molempien välimuoto, niin harjoittelun kun "geenien". Eli, jos laitat 25 lasta tekemään nuoresta asti täysin samat treenit jossain laitosolosuhteissa (Neuvostoliitto?!) jostain tulee kuitenkin se paras maalintekijä koska ihmiset eivät ole koneita, eikö?

 

[Ironmaker]

Varsinkin herkkyysiässä oleville nuorille pitäisi tehdä puhtaita laukaisuharjoitteita myös jään ulkopuolella. Seurojen pitäisi saada rakennettua paikkoja, johon saa mahtumaan yli kymmenkunta pelaajaa laukomaan. Näillä paikoilla saataisiin laukomisen tekniikkaa harjoiteltua ja tehtyä niitä toistoja toistojen jälkeen. Nämä laukaisupaikat olisivat myös vapaassa käytössä junioreiden kesken, jolloin niissä voidaan käydä laukomassa myös vapaa-aikana. Tällä tavalla se tärkein eli laukaisuiden määrä saataisiin hinattua ylös. Laukaisuharjoitteet toimivat muuten myös lihasharjoitteluna, joten senkn puolesta sopivat hyvin kaiken ikäisille.

Usein näkee ja kuulee harjoitteen päättyvän laukaukseen eikä maalintekoon. Harjoitteessa keskitytään hyvään luisteluun tai syöttelyyn eikä kukaan valmentajista keskity maalintekoon. Jo pienestä alkaen pitää saada maalinteon vaatimustaso korkealle ja vaatia myös reboud-kiekolle meno. Tämän takia liikkeen pitää jatkua myös laukauksen jälkeen kohti maalia.

Maalintekoon kuuluu laadukkaan laukaisun lisäksi liikkuvan maskin käyttäminen hyödyksi ja laukominen sivuttaisliikkeestä. Näitä näkyy nykykiekossa paljon. Laukaisijan on pakko pelata pää ylhäällä ja katsoa, koska kannattaa ampua eli koska maskipelaaja on sopivassa kohdassa. Tällöin maskipelaaja voi ohjata (myös ohjaaminen on taitoa tehdä maali) ja maalivahti ei välttämättä näe kiekkoa. Sivuttaisliike pystyasennossa on maalivahdille vaikea ja se aukaisee tilaa, johon ampua. Näitä on hyvä seurata esim. U20 loppuottelussa.

Jos puhutaan puhtaasti yksilöstä maalinteossa niin tottakai myös luonne vaikuttaa siihen. Onko pelaajalla itsellä "kiima" tehdä maaleja? Jos on, niin pelaaja on yleensä itsekäs maalintekopaikoissa ja sitä ei mielestäni saa ottaa pois harjoittelussa. Nämä pelaajat tekevät yleensä jo pienenä maaleja ja he myös haluavat harjoittaa laukaustaan. Kaikki eivät ole tälläisiä maalintekijöitä vaan aina tulee olemaan eroja. Mutta tämän tyyppisistä pelaajista pitää pystyä tekemään huippumaalintekijöitä ja muista, joilla ei ole tätä "kiimaa" tehdä maali, tehdä pelaajia, joilla on kuitenkin kyky tehdä maali.

Summa summarum: lisää laukauksia harjoitteluun, lisää työkaluja maalintekoon ja lisää vaatimusta maalintekoon. Siinä minun lääkkeet maalintekoon.

 

[TosiFani]

Varmasti näin, mutta sen halun syntymistä voidaan vahvasti edesauttaa ja ohjata valmennuksellisin keinoin. Ratkaisevaa on se, millainen kuva ja näkemys jääkiekosta ja sen pelaamisesta junioreille luodaan.

Totta kai, mutta persoonallisuus on suurimmalta osaltaan geneettistä ja vaikuttaa toimintaan kaukalossa.

 

[Tarinankertoja]

persoonallisuus on suurimmalta osaltaan geneettistä

Ei muuten ole. Ympäristötekijät ovat isommassa osassa kuin geenit väittää kylläkin nykytutkimus tästä asiasta.

Identtisten kaksosten tutkimuksissa, joissa kaksoset ovat asuneet erilaisissa perheissä ja ympäristöässä on ympäristön vaikutus luonteeseen ja toimintaan ollut huomattavasti voimakkaampi kuin yhtenevällä geenikasalla.

 

[msg]

Minä kirjoitin maalintekoharjoittelusta taidon herkkyysiässä (2-12 vuotiaina), jolloin se on aloitettava ja lauottava oikein harjoittein tuhansia ja tuhansia kertoja.

Minusta tuo 2-vuotiaana aloitettu määrätietoinen ja ammattitaitoisesti ohjattu maalintekoharjoittelu on erinoimaisen hieno idea. En kyllä usko, että tavallisilla päiväkodeilla olisi mahdollisuus tätä hoitaa, mutta asiahan voidaan varmasti hoitaa esimerkiksi päiväkoti-ikäisten aamutalenttijäillä.
Tai ehkä se ehdottamani jääkiekkoon keskittynyt sisäoppilaitos voisi olla ratkaisu juniorituotannon kehnouteen. Oppilaitoksessa olisi päiväkodista keskiasteeseen kaikki ikäluokat. Tällaisella mallilla voitaisiin päästä lähemmäs samaa tasoa kuin Kanadassa jo nyt mennään.

 

[passenger]

Varmasti näin, mutta sen halun syntymistä voidaan vahvasti edesauttaa ja ohjata valmennuksellisin keinoin. Ratkaisevaa on se, millainen kuva ja näkemys jääkiekosta ja sen pelaamisesta junioreille luodaan.

Hyvä esimerkki tästä on vieläkin erilaisissa kierto/laukausharjoitteissa, joissa sen vedon ajatellaan olevan suoritteena vain osa sitä harjoitetta ja laukaus on tällöin vain rääpäisy kohti maalia. Ei lauota maalintekotarkoituksessa vaan pelkästään laukomisen vuoksi. Vanhaa asiaa kokonaisuudessaan, mutta keskustelin aiheesta viime talvenakin mm. erään NJ Devilsin scoutin kanssa ja hän toi esille termin "shoot TO score" erotellessaan pohjoisamerikkalaista ja eurooppaalista mentaliteettia pelaajien välillä. Pohjoisamerikkalaisille nuorille laukauksien huolellisuutta painotetaan huomattavasti voimakkaammin ja treeneissä painotetaan että yleensä lauotaan sitä varten että se kiekko menisi maaliin. Tästä osaltaan seuraa tuo "halu" tehdä maaleja, toki varmaan kuten TosFani sanoikin, joillain on tämä tahto ja halu ratkoa pelejä ja nimenomaan itse laittaa se kiekko verkkoon osin jo äidinmaidosta.

 

[Mänizeri]

Switzerland v Norway (3-2) - 2014 IIHF World Junior Championship - YouTube

Heitetäänpäs tänne taas pitkästä aikaa. Sveitsin 2-1 johtomaali on omissa silmissä tämän päivän klassinen esimerkki siitä, miten maaleja tulee ns. tyhjästä. Ottamatta kantaa siihen, miten Sveitsi iskee nopeasti vastaan ja kuinka löysästi Norjalaiset puolustavat tilanteen, niin kiinnittäisin huomion mitä tekee Sveitsin kiekon hyökkäysalueelle tuova pelaaja (videon kohdassa 1:54 - 1:56).

Pelitavallisesti Sveitsiläiset ovat varmaankin sopineet, että viivan jälkeen kiekko ja mies aina maalille. Tästä tietoisena, kiekon alueelle tuonut pelaaja todennäköisesti kiekon maalille laukoo. Mutta, mitä tässä haen, niin sveitsiläinen laukoo sen siten, että maalivahti ei saa kiekkoa haltuunsa ja joutuu potkaisemaan kiekon eteensä. Laukoja toimii näin joko tietoisesti tai vahingossa. Tässä tapahtuu monta asiaa, jolla yksilö voi vaikuttaa maalipaikan syntyyn. Pieni hidastus, jotta oma pelaaja ehtii maalille, vastustajan pakin jaloista laukaus ja tuo fakta, että laita kiekko maalille riittävän vaikeana maalivahdille. Ei logoon, kilpikäsineeseen tai hanskaan vaan siten, että saat pelattua maalivahdin pois tilanteesta ja tasapainosta. Monesti näissä tilanteissa haetaan täydellistä laukausta ja yritetään ohittaa maalivahti "youtube-kamalla" tai sitten kiekko roiskaistaan maalille "kun niin pitää jääkiekossa tehdä".

Mielestäni modernin jääkiekon, jossa suoralla laukauksella harvemmin maalia tehdään, esimerkki siitä miten maalipaikka luodaan ja nyt se johti maaliin.

 

[Mänizeri]

Sveitsi toisti yllä olevan Suomea vastaan, maali ns. tyhjästä. Mutta jälleen sama kuvio.

Finland v Switzerland 3 4 SO 2014 IIHF World Junior Championship - YouTube

Toinen maali videon kohdassa 2:52 - 3:00. Kiekollinen pelaaja hieman odottaa, että keskeltä maalille menevä kaveri saa itsensä vauhtiin (saa Suomen puolustajaan nähden vauhtiedun kakkoskiekkoon), kiekko maalille siten että se ei jää maalivahdin haltuun ja että se voi pompata keskustan kautta omalle pelaajalle = ampuu Husson vasemman jalan patjaan. Perhostyylin veskari sylkee lähes aina tällaisen kiekon eteensä.

Ja kiekko löytyy maalista. Fiksua pelaamista mielestäni ja näin sitä hyödynnetään jälleen sitä faktaa, että ammu kiekko maalille siten, että siitä voi jotain seurata. Suomalainen virallinen versio maalista on helppo rebound ja löysä puolustaminen, mutta itse näen asian sveitsiläisten hyvyytenä.

E: ja tällaisessa tilanteessa käy puolustajallekin lähes aina niin, että selkä on maalivahdin torjunnan hetkellä kiekon suuntaan. Hyökkävällä pelaajalla ei. Pieniä asioita...

 

[kahden suunnan sentteri]

Oleellista näissä molemmissa tilanteissahan on se, että maali ei synny "tyhjästä" vaan ylivoimaisesta hyökkäyksestä. Kyllä puolustava kentällinen on jossain kohtaa reagoinut päin persettä viisikkona, jos se joutuu puolustamaan kahdella puolustajalla kolmen hyökkääjän rintamahyökkäystä.

Hyviä poimintoja nämä, Sveitsin maajoukkueiden tämänhetkinen pelikirja on ehdottomasti yksi koko pelin evoluution kärjistä siinä missä meidän pelikin.

 

[Rocco]

Nyt kun olen nuorten kisoja katsonut, niin maalintekotaito on USA:lla ja Kanadalla todella kovalla tasolla. Tai sehän on vanha fakta, mutta nyt se korostuu. Syy on simppeli. Kanadassa pelataan kapeassa kaukalossa, ja osittain USA:ssakin, ja monet USA:laiset pelaa Kanadassa. Kapeassa kaukalossa aikaa on vähemmän, jolloin tilanteet tulee nopeammin eteen, jolloin myös ratkaisut pitää osata tehdä nopeasti. Se tarkoittaa irtokiekkoja, suorasta luistelusta rannelaukauksia, ohjauksia, laukauksia huonosta asennosta yms. Näitä asioita ei pahemmin Suomessa osata, eikä niitä paljoakaan harjoitella. Aikaa on isossa kaukalossa paljon, pelaajilla ei tule sellaista tiettyä "munaa" maalintekoon, kun on aikaa hakea vähän parempaa tilaisuutta, tai sitä maagista syöttöä takatolpalle. Näkeehän sen kanadalaisista, miten huonostakin asennosta lähtee napakka rannekuti kohti maalia, irtokiekoissa ollaan hanakasti kuin varusmies naisen päällä, viivaltakin lauotaan kovia ja nopeita rannelaukauksia eikä mitään NHL95 Al Iafrate -lämäreitä yms.


Näitäkin vajeita voi paikata todella hyvällä henkilökohtaisella taidolla, jota suomalaisilla on kohtalaisen rajallisesti, tai pelaamalla maagista viisikkopeliä a'la Neuvostoliitto.

Suomeen on saatava kapeat kaukalot. Isossa kaukalossa peruutellaan ja vältellään virheitä, haetaan liikaa syöttöjä, ja hyökkäykset on todella hitaita ja usein päättyvät viittä miestä vastaan päätykiekkoon.

 

[Bunder]

Aloittaisin tylysti siitä, että 7 vuotiaana valkataan joukosta parhaimmat lupaukset ja näiltä huippuyksilöiltä jätetään peruskoulut kokonaan väliin, lukuunottamatta perustaitoja, kuten lukeminen ja englanninkieli. Jo pelkästään tämä takaisi Suomelle Stamkosin kymmenen vuoden välein. Mikäli maajoukkuetta ajatelee, niin tämä olisi jo tarpeeksi menestystä ajatellen. Vaarana on että sooloilu Venäjän tyyliin alkaisi starojen lisääntyessä, mutta eiköhän Jortsu pidä huolen, että kentällä pelaataan joukkueelle, eikä viihdejanoisille youtube käytäjille. Toki koulutuksen jättäminen väliin on riski, mutta eiköhän lätkäkoululla vähintään liigatasolle kehittyisi, joten elanto on taattu.

 

[Nemesis63]

Näin junnuikäisten vanhemman näkökulmasta, luin hyvän kommentin asiasta toisaalta tältä poordilta.

Kun suomalainen jääkiekkojuniori treenaa harjoitteita, vain harva harjoite päättyy laukaukseen maalia kohti ja ns. maalintekoon kiinteänä osana samaa harjoitusta. Kun nyt laukaistaan, kukaan ei valvo lopputulosta. Treenataan sinällään tottakai tärkeitä luistelua ja viisikkopeliä, avauksia ja puolustusryhmityksiä, mutta henkilökohtaiset ratkaisut maalinteossa ovat ehkä liian vähemmistössä asioissa joita treenataan.

Voi olla vanhakantaista ja värisilmälasit päässä, mutta jotenkin tuntuu että suomalaisia junnuja valmennetaan "talvisodan hengessä" systemaattisesti puolustustaisteluuun, ennakkoon "suurempaa ja taitavampaa" vastustajaa vastaan. Pelikirja ohittaa yksilöt, Ruotsi vs. Suomi on aina lähtökohtaisesti Suomen puolustustaistelu?

Ja kuitenkin se ratkaiseva maali syntyy lopulta jonkun juhamattiaaltosen kynästä. Tai se syntyy Mats Sundinin, Pavel Buren ja mitä muita Saatanan kätyreitä niitä onkaan vuosien varrella ollut, ketkä ovat upottaneet isoja kisoja Suomen osalta, ja ihan henkilökohtaisilla ratkaisuillaan. 5 vs. 5 valmennetaan puolustuksen osalta kuntoon, mutta kaikki muu, kuten voittamisen opettelu, unohtuu?

 

[Mänizeri]

Kun suomalainen jääkiekkojuniori treenaa harjoitteita, vain harva harjoite päättyy laukaukseen maalia kohti ja ns. maalintekoon kiinteänä osana samaa harjoitusta. Kun nyt laukaistaan, kukaan ei valvo lopputulosta. Treenataan sinällään tottakai tärkeitä luistelua ja viisikkopeliä, avauksia ja puolustusryhmityksiä, mutta henkilökohtaiset ratkaisut maalinteossa ovat ehkä liian vähemmistössä asioissa joita treenataan.

Tämä on sellainen ikuisuusongelma jääharjoitteissa, että miten tasapainottaa yksilön tarpeiden ja joukkueen tarpeiden välillä. Aivan yhtä tärkeää on opettaa pelaamista ja maalintekopaikkojen luomista viisikkoina. Ei maalintekijäksi tulla kiertoharjoituksen päättävän laukauksen kautta, vaikka kuinka vaahtoaisi. Näitä laukauksia tulee 5-10 per harjoite, joka on aivan liian vähän, jos halutaan puhua toistoista. Toki voidaan ajatella, että kun lyödään vähän painetta, niin se tekee maalintekijän. Osittain kyllä, mutta paljon tärkeämpää on ensin laittaa kuntoon laukauksen laatutekijät ja sen jälkeen aletaan hakemaan tarkkuutta. Luulempa, että meillä ei ole riittävästi valmentajia, jotka edes osaavat opettaa laukaisutekniikkaa eikä siihen varmaan edes panosteta samalla tavalla kuin vaikkapa Kanadassa. Lisäksi tänä päivänä maalinteossa tarvitaan monesti jotain muutakin kuin kovaa laukausta, harhatusta, pientä sivulle vientiä, nopeasti suorasta luistelusta, suoraan syötöstä jne. Ns. pelimiehen ratkaisuja, joita voi tänä päivänä katsella vaikka youtubesta. Maalikoosteista kannattaa seurata niin itse laukausta, kuin sitäkin mitä tapahtui n. 5 sekuntia ennen maalintekopaikan luontia.

Enemmän pitäisi vaan motivoida sitä poikaa (tai tyttöä) ottamaan sitä mailaa käteen harjoitusten ulkopuolella. Pienillä riittää vallan hyvin salibandymaila ja pallo, ja siitä sitten laittamaan sitä palloa tänään oikeaan yläkulmaan, huomenna vasempaan etc.

 

[Nemesis63]

Tämä on sellainen ikuisuusongelma jääharjoitteissa, että miten tasapainottaa yksilön tarpeiden ja joukkueen tarpeiden välillä. Aivan yhtä tärkeää on opettaa pelaamista ja maalintekopaikkojen luomista viisikkoina. Ei maalintekijäksi tulla kiertoharjoituksen päättävän laukauksen kautta, vaikka kuinka vaahtoaisi.

Olen tästä kyllä vähän erimieltä, vaikka pelitilanne onkin eri asia kuin harjoitus.

Jos esimerkiksi kiertoharjoituksen tarkoitukseksi ei aina väljästi asetettaisi vain "syöttö/vastaanotto ja sen perään jonkunlainen rääpäisy maalia kohti ja sitten nopeasti jonon päähän vastakkaiseen kulmaan", vaan että tämä on maalintekoharjoitus, johon sisältyy tämänkaltaista liikkumista sekä syöttö ja sen vastaanotto. Tämä ei olisi keneltäkään pois, jos harjoitteen painopistettä muutetaan maalintekoon.

Ainahan sitä puhutaan sellaisella puolifilosofisella tasolla, että jokaisen laukauksen tulisi tähdätä maalin tekemiseen jääkiekon yleisperiaatteena. Mutta sitten kun treenataan ylivoimahyökkäyksien päättämistä, 2v2-tilanteita ja muita, huomio on pääsääntöisesti aina jossain muualla kuin siinä, syntyikö tilanteesta ensinkään maalia. Kunhan ukot ovat tehneet pelikirjan mukaisesti jotain minkä uskotaan olevan oikein.

Tiivistetysti, maalinteon tärkeyden painottaminen eri harjoitteissa ei mielestäni olisi muilta osa-alueilta ratkaisevasti pois.

 

[Lampinen]

Vaneria, kesä, maila ja kiekko. Kun tässä itse harjoittelen futiksen puolella valmennushommiin, niin kyllä yksilöharjoitus on isossa roolissa omien unelmien jahtaamisessa.

 

[Analyytikko_]

Enemmän pitäisi vaan motivoida sitä poikaa (tai tyttöä) ottamaan sitä mailaa käteen harjoitusten ulkopuolella. Pienillä riittää vallan hyvin salibandymaila ja pallo, ja siitä sitten laittamaan sitä palloa tänään oikeaan yläkulmaan, huomenna vasempaan etc.

Tästä viestin osasta olen täysin samaa mieltä. On aivan käsittämätöntä kuinka paljon suomalaiset ampuvat maalivahtia päin ja myös maalin ohi. Kyllähän vedot pitää ensijaisesti saada maalia kohti ja tarkemmin ylä- ja alakulmaan, länkiin jne. Pelkkä sinnepäin vetäminen ei pitäisi riittää ja tähän auttaa vain harjoittelu.

Muistelen itse, että kyllä se kovasti kiertoharjoituksissa paransi osumistarkkuutta ja halua tehdä maali, kun epäonnistumista seurasi 10 punnerrusta.

Minä yrittäisin saada myös Teemu Selänteen mahdollisimman nopeasti maajoukkueen mukaan ns. maalintekovalmentajaksi. Kaikki juniori-ikäluokat hyötyisivät tämän herran opetuksista. Ja eiköhän A-maajoukkueenkin pelaajille voisi olla paikallaan kuunnella ja katsella muutama Teemun opetus.

 

[Carlos]

Muistelen itse, että kyllä se kovasti kiertoharjoituksissa paransi osumistarkkuutta ja halua tehdä maali, kun epäonnistumista seurasi 10 punnerrusta.

Tähän pieni "korjaus", punnerrukset on ok mutta vasta treenien jälkeen. Koska siihen osumatarkkuuteen väsyneemmät kädet auttaa pelkästään negatiivisesti. Toki sitten taas punnerrukset tekevät käsistä voimakkaammat, mutta näitä kahta ei pitäisi koskaan yhdistää. Voiman puute syö taitoa, ja taidon puute voimaa. Voiman puutteesta kärsivän pelaajan lisärasittaminen ei tuo lisää taitoa.

Vähän sama kuin tämä ikuinen jääkiekkomyytti, juniori + varustekassi & sen kantaminen. Noin 9/10 vanhemmasta on sitä mieltä että varustekassia kantamalla, ihan sama miten väsynyt juniori on, oppii hyväksi jääkiekkoilijaksi. Millään muulla ei ole mitään väliä, treeneistä (joissa lähinnä haukoteltiin) mennään mielellään Mäkin kautta kotiin pelaamaan pleikkaria ja syömään munkkipossuja, mutta hitsi vieköön se kassi pitää kantaa itse autolle. Nih. Koska jääkiekkokassin kantaminen opettaa sitä kovuutta mitä jääkiekossa tarvitsee, ja sitäpaitsi se kehittää kaikkia niitä lihaksia mitä jääkiekossa tarvitsee. Eiks joo?

Minun mielestäni tämä on taas tyhmintä mitä tiedän. Meillä kiekkojunioreille (2kpl meidän perheessä) on annettu ohjeeksi jättää itsestään oikeasti ihan kaikki sinne jäälle, oli kyseessä sitten mikä tahansa tilaisuus (treenit/peli/höntsä). Jos sen jälkeen isukki joutuu kantamaan varustekassin olallaan, ja juniorin toisella olalla autolle, voidaan sanoa että treenit oli hyvät ja huoltaja voi toimia kuormajuhtana ylpeydellä.

Sitten mitä laukaisuharjoitteluun tulee, niin samaa mieltä, toistoja ja taas kerran toistoja. Ja siihen kesäharjoitteluunkin ostakaa urheilukaupasta kiekkomaali, n. 100€:n sijoituksella saa mielettömästi lisäarvoa treeniin. Ja sen lisäksi sitten vielä isukille jostain vanha ristikkokypärä (tai paljon Buranaa), ja pehmusteita junnun taidoista riippuen. Isukki maaliin polvilleen, niin tulee vielä parempaa treeniä kesähelteelläkin. Tuloksena täysin eri tason laukomiskyky selkäytimessä kuin pelkän autotallin oven kanssa.

Ja sitten vielä yksi harjoite ulkojäille / kotipihalle, joka taitaa nykyään olla aikalailla unohdettu. Muistaako kukaan "Bilsua", tai jotain variaatiota siitä? Siinä pitää siis vuorotellen ampua kiekko maaliin tai tolppiin, ja seuraava ampuja jatkaa siitä mihin kiekko pysähtyi. Tulee hienosti laukaisutreeniä eri kulmista ja eri etäisyyksiltä, eikä se tunnu edes treenaamiselta. Tulee mieleen hyvin eilinen aamupäivä, kun pelasin ko. peliä meidän vanhemman junnun kanssa (täytti juuri 9v). Itse kilautin kiekon tolpan kautta maalista ulospäin, meni n. 2-3 metrin päähän jättäen pojalle käytännössä nollakulman. Aloin siinä sitten tähyilemään ja selostamaan nuorelle miehelle että "joo, siinä on just kiekon mentävät aukko että jos varovasti vedät ja tähtäät tosi hyvin niin..." Ennen kuin sain lauseen loppuun, niin kaveri heläytti kiekon voimalla maalin kattoon -ilman sen kummempia tähtäämisiä. Tarinan opetus on vaan se että laukomista kannattaa harjoitella myös monipuolisesti, ja niin paljon kuin mahdollista. Aika näyttää oliko se meidän tapauksessa riittävästi.

Let's play hockey.

 

[Shard]

Tähän pieni "korjaus", punnerrukset on ok mutta vasta treenien jälkeen. Koska siihen osumatarkkuuteen väsyneemmät kädet auttaa pelkästään negatiivisesti. Toki sitten taas punnerrukset tekevät käsistä voimakkaammat, mutta näitä kahta ei pitäisi koskaan yhdistää. Voiman puute syö taitoa, ja taidon puute voimaa. Voiman puutteesta kärsivän pelaajan lisärasittaminen ei tuo lisää taitoa.

Vähän sama kuin tämä ikuinen jääkiekkomyytti, juniori + varustekassi & sen kantaminen. Noin 9/10 vanhemmasta on sitä mieltä että varustekassia kantamalla, ihan sama miten väsynyt juniori on, oppii hyväksi jääkiekkoilijaksi. Millään muulla ei ole mitään väliä, treeneistä (joissa lähinnä haukoteltiin) mennään mielellään Mäkin kautta kotiin pelaamaan pleikkaria ja syömään munkkipossuja, mutta hitsi vieköön se kassi pitää kantaa itse autolle. Nih. Koska jääkiekkokassin kantaminen opettaa sitä kovuutta mitä jääkiekossa tarvitsee, ja sitäpaitsi se kehittää kaikkia niitä lihaksia mitä jääkiekossa tarvitsee. Eiks joo?

Minun mielestäni tämä on taas tyhmintä mitä tiedän. Meillä kiekkojunioreille (2kpl meidän perheessä) on annettu ohjeeksi jättää itsestään oikeasti ihan kaikki sinne jäälle, oli kyseessä sitten mikä tahansa tilaisuus (treenit/peli/höntsä). Jos sen jälkeen isukki joutuu kantamaan varustekassin olallaan, ja juniorin toisella olalla autolle, voidaan sanoa että treenit oli hyvät ja huoltaja voi toimia kuormajuhtana ylpeydellä.

Mielenkiintoista. Minulla ei ole lapsia (olen 21) ja olen ajatellut että junnun täytyy kantaa se kassi itse ettei tule liian hemmotelluksi ja totu liikaan palveluun. Suosittelen hommaamaan renkaallisen kassin jota on mukava rullailla, samalla junnu oppii pitämään huolta omaisuudestaan. No, mistäpä minä mitään tietäisin. Eikä ollut tarkoitus jakaa kritiikkiä, hyvä kirjoitus ja selkeästi hyvällä pohjalla siellä kasvatetaan uusia maalintekijöitä. Täysin järkevää kyllä tuo että jäällä kaikkensa antaneelle pikkupojalle on ihan turha antaa isoa ja raskasta kassia kannettavaksi.

Lisäksi jos asutte hallin lähellä ja olet kiireinen, pääsee poika itse hallille rullattavan kassin kanssa. Nimim. kohta neljän kilometrin päähän hallille rullaileva köyhä autoton opiskelija...

En kyllä tiedä miksi tartuin tällaiseen lillukanvarteen joka ei ollut edes jutun pointti.

 

[Kiekura]

Pentuna tuli pelailtua pihalätkää kavereiden kanssa tennispallolla/sählypallolla. Katulätkä kamppeet ja sählymaski/jääkiekkokypärä ristikolla päähän ja yksi maaliin ja loput pelas vastakkain yhteen maaliin tai sitten vaan lätkittiin ja tehtiin rankkareita. Maalina oli ihan jääkiekkomaali jonka faija oli hommannut koululta minne tuli uudet maalit niin sai hakea vanhat pois. Myöhemmin sitten askarreltiin vanerista mokke maalille ja lätkittiin kiekkoja kesäisin. Hauskintahan se oli kavereiden kanssa kun pysty ottamaan skabaa.

Tommoset pikkuasiathan ne vaikuttaa sitten vanhemmalla iällä. Kuka on tarkka laukoja ja kenellä taitavat kädet jne. Vaatii aika paljon sitä harjoitusten ulkopuolista aikaa, minkä ei tosin luulisi junnuille (5-12v) olevan mikään ongelma. Mitä vanhemmaksi mennään, niin sen enemmän alkaa kiinnostaa kaikki muu siinä ohella ja tuo harjoitusten ulkopuolinen touhuaminen jää paljon vähemmälle