Mistä kaikki alkoi? – näin minusta tuli sinikeltainen

  • 15 805
  • 72

Roku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
93-94 tuli Myllys ja eikös tällä kaudella vedetty Joutsenlampea tuuletuksena Sahlstedt, Maukka jne.?
Kyllä se tuo kausi oli. Sitä en muista oliko se vaan jonkun tietyn kentällisen oma tuuletus, mutta siitäkin ainakin HIFK veti oman letkajenkkaversionsa Äijänsuolla pelissä, jossa menivät 3-1johtoonkin jossain vaiheessa vain hävitäkseen Tuomas Grönmanin paitsiomaalilla 4-3. Tai en mä muista sitä oliko se Oskun paitsiomaali voittomaali, tasoitus taisi olla pikemminkin.

Se jossain vaiheessa jäi pois se joutsenlampi-tuuletus kesken kauden, mutta sitten loppukauden aikana sitä vedettiin aina silloin kun joku erityisen makia maali tehtiin.
 

Samout

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko - Suomen Mestari 2021
Kyllä se tuo kausi oli. Sitä en muista oliko se vaan jonkun tietyn kentällisen oma tuuletus, mutta siitäkin ainakin HIFK veti oman letkajenkkaversionsa Äijänsuolla pelissä, jossa menivät 3-1johtoonkin jossain vaiheessa vain hävitäkseen Tuomas Grönmanin paitsiomaalilla 4-3. Tai en mä muista sitä oliko se Oskun paitsiomaali voittomaali, tasoitus taisi olla pikemminkin.

Se jossain vaiheessa jäi pois se joutsenlampi-tuuletus kesken kauden, mutta sitten loppukauden aikana sitä vedettiin aina silloin kun joku erityisen makia maali tehtiin.

olen melko varma, että Joutsenlampea tuulettivat vain se Sahlstedt, Alatalo, Maukka, Yli-Mäenpää ja Rintanen (?) ketju.
 
Suosikkijoukkue
Lukko,Hokki, Leijonat, LA Kings.
Kotvan mietin, että mikä ihmeen joutsenlampituuletus, mutta sitten alkoholin tärväämät muistini sokkelot avautuivat. Eikös se tuuletus mennyt jotakuinnii niin, että kentällinen meni maalin tehtyään jonoon toinen polvi jäässä? Tjsp.
 

Mark Fox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
On muuten mun mielestä hienoimmat keltaiset paidat ikinä tuossa klipissä.
 

Remy Martin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Lukon peleissä olen käynyt isän kanssa niin kauan kuin muistan. Tosin ensimmäiset pelit olivat junnupelejä. Olisikohan ollut -85 tai -86 kun pääsin sitten ihan oikeaan peliin. Muistan kun tästä oli kotona vääntöä kun äiti ei olisi halunnut päästää hallille, koska siihen aikaan tapahtuma ei ollut ihan yhtä organisoitu kuin nykyään. Ja olihan se näin jälkeenpäin ajatellen melkoista tungosta sieltä aikuisten vyötärön korkeudelta katsottuna, varsinkin Ässät ja TPS peleissä, saatikka sitten kevään 88 finaaleissa.

Kevään 88 pelit ovat ensimmäisiä joista on jäänyt kunnollinen muistijälki. Oikeastaan Tommilan valelämärimaali HIFK:ta vastaan, joka varmisti pleijaripaikan, on se ensimmäinen selkeä muisto. Joitain aiempia hajanaisia muistoja on esimerkiksi Forssin ja Davisin kähinästä yms.

Hopeakevään jälkeen aloin liikkua peleissä ilman aikuisen valvontaa. Silloin tuli tutuksi kaikki katsomon alustat ja kaikki muut hallin kolkat, kotijoukkueen pukukoppia myöden. Siihen aikaan ovia ei niin kauheasti lukittu. Ainoastaan kerran minut on heitetty hallista ulos, kun heitin vastustajaa jääkoneen lumesta tehdyllä lumipallolla, en kuitenkaan osunut mutta hallimestari näki yritykseni. Jääkone tuli tuolloin jalkapallokentän sivun seisomakatsomon vierestä kentälle.

Oma jälkikasvuni on käynyt kanssani säännöllisesti peleissä siitä asti kuin oppi kävelemään. Eli eiköhän hänellekin tule sama taakka kannettavaksi. Vaikkakin joskus on ollut aikoja jolloin on kironnut omaa kohtaloaan Lukon kannattajaksi päätymisestä, on ollut aikoja jolloin elämä olisi ollut huomattavasti helpompaa jos olisi osannut olla välittämättä Lukosta, mutta on tietysti ollut aikoja jolloin välittäminen on myös palkinnut. Sitä parasta palkintoa tosin on vielä saanut odottaa, toivottavasti ei enää kauaa.

2000-luku oli sellaista aikaa että työt kiinnosti enemmän kuin muu elämä ja tuona aikana Lukon peleissä ei tullut niin kauheasti käytyä, varsinkaan niinä vuosina kuin asui ulkomailla. Ja kun ei ollut televisiointeja ja nettiradiotkin olivat vähän mitä sattuu, niin seuraaminen jäi lähinnä lehtijuttujen lukemisen tasolle.
 

rellu

Jäsen
Suosikkijoukkue
sm-sarja/SM-liiga/Liiga 1957 -
Olen tainnut tänne aiemminkin kertoa. Muutimme Raumalle Ugista 1956 ja pian sen jälkeen isä vei minut Lukon pelin, Sanottiinko sitä nyt Lukon kentäksi, Tehtaan kentäksi vai Lonsin kentäksi. Sama se. Osan pelsistä seurasin isän harteilla ja osan me pojat kiipesimme kentän laidan puihin jotain nähdäksemme. Erityisesti Aku-Pekka lippalakissaan jäi minun mieleeni. Isä kun oli Repolassa vuorotöissä, ei aina päässyt peleihin ja silloinhan pikkupojat pääsoi ilmesieksi aikuisen seurassa ja niinpä me kytättiin portilla sopivaa "isää" joka yleensä löytyi.
Isä ei sitten myöhemmin ollut niin kiinnostunut, mutta minä jatkoin kloppina. Tottakai olin 1963 katsoimassa kannun nostoa. Äijänsuon tekojääraadalta jäi mieleen erityisesti yksi kovassa lumisateessa pelattu Lukko - TPS tai TuTo. Me pojat paiskottiin turkulaisia pelaajia lumipalloilla. Noilta ajoilta jäi mieleen myös se, että Lukon vieraspelienerätilanteet tuli Länsi-Suomen toimituksen ikkunaan Kauppakadulle. asuttiin Turuntiellä ja juoksin vähän väliä katsomaan mikä on tilanne.
1970 muutin Tamperelle, mutta Lukko ei unohtunut - raskasta oli kun 2 vuotta kämppis oli porilainen - joskus 1970-80 taitteessa myönnän että minulla oli Tapparan kausikortti pari kautta. Vaan ei se Lukko unohtunut. Ei millään. Ja se on pysyy,
Isäni kuoli RAS syksyllä 1993 syöpään, liki viimeisellä käyntikerrallani isä kysyi "kuinkas Luko boikkatten peli ova menny". Just oli hävitty mutta pakko oli sanoa, että hyvi boja pelava.
2,5 vuotta sitten näemmä kirjoitin tuon. Nyt kun ensi viikolla ikäni on sama kuin Kalle Ervastin pelinumero, olen alkanut ihmetellä - 52 Tampereella asutun vuoden jälkeen - miksi edelleen olen "Lukko". No ne on ne muistot, 1963 mestaruus, koetut hetken 1993 kuolleen isän harteilla 1950-luvun lopulla Lukon peleissä, Äijänsuon tekojääradan rakentaminen ym. ym. Unohtamatta että asuimme 1950-luvun lopulla Möllin naapurissa. Sydän on lukon muotoinen. Poikani 45v on kirvessydäminen mutta ehdoton kakkonen on Lukko. Se mikä minua ärsyttää on Jatkoajan typerää typerämpiä viestejä sisältävä Lukko-Ässät vai Ässät-Lukko -ketju. No vituilkoon nuoret mutta... tyhmiltä te vaikutatte ja uskon että vartuttuanne aikuisiksi tajuatte. Ei mulla muuta.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Samaan ketjuun sopii, miten Espoossa syntyneestä pojasta tuli sinikeltainen. Kun tuo oli vauva, kaverit antoi varpajaislahjaksi Lukko-bodyn. Eetu-kettu tuli tilattua unileluksi, myöhemmällä iällä pitkähihainen paita ja kun poika oli 5-vuotias, niin sai ensimmäisen pelipaidan, jota sitten piti päällä aina ulkojäillä - sekä isin juhliessa Lukon mestaruutta. Varsinainen fanitus alkoi vuosi sitten, kun lähti mukaan katsomaan Lukon vieraspelejä (Turku, Tampere, Hämeenlinna) ja jääkiekko ja Lukon fanitus vei kunnolla mennessään. Matseja katsotaan pääasiassa TV:stä, tänä kesänä pääsi ensimmäistä kertaa Raumalle Pitsiturnaukseen ja tietenkin fanikatsomoon seisomaan ja kannustamaan. Poika pelaa K-Espoon U9-junnuissa ja treeneihin menee komeasti Lukon lippis päässä.
 

Arkkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Ai tällainenkin ketju on olemassa? Onpa hieno lukea tarinoita!

Itsellä ensimmäinen varma muistikuva, minkä voin yhdistää tiettyyn peliin, oli kevään 1983 liigakarsinnat Kerhoa vastaan. Tulin pienenä poikana yksin peliin linja-autolla ja myöhästyin pelin alusta nippa nappa. Silloin Nortamonkadun pääty oli hieman erilainen kuin nyt (niin kuin koko hallikin…). Päädystä kun tuli ovesta sisään, näki toisessa päässä hallia seinässä olleen pelikellon ja tilanteen suoraan.

Muistan kun ovi avautui, pelikello taisi näyttää kahta minuuttia ja tilanne oli 0-2. Lamaannuin aivan täysin. Lukko hävisi ja tippui seuraavaksi kaudeksi divariin.

Ei paras muisto mutta muisto kuitenkin. Sen jälkeen tietysti miljoona hyvää muistoa.

Pakko laittaa tähän myös yksi hauska muisto paljon myöhemmin. Heh. En muista vuotta. Olisikohan täällä joku, joka olisi ollut myös aikoinaan paikalla? Mielestäni ottelu oli Marko Lepauksen ensimmäinen peli (tai ensimmäisiä pelejä) päätuomarina. En muista ketä vastaan Lukko pelasi mutta yleisö ei tykännyt tuomaritoiminnasta. Ei sit meinaan tykännyt yhtään. Porukka alkoi suorastaan räjähdellä mitä pidemmälle peli eteni. Toisen puoliajan jälkeen tuomarit tulivat jäälle ennen pelaajia ja luistelivat yksin lämmittelyluistelua kentän ympäri. Huutomyrsky oli tässä kohtaa hallissa korvia huumaava ja tais ruveta Lepauksen nuppi vähän jo tutisemaan. En muista miten kolmas erä meni mutta muistan Lepauksesta tehdyn luonnehdinnan pelin jälkeen: mies oli kuin paskat housussa, kalpea ja täysin jyrätty :) ;) Ei sentään loppunut ura tähän peliin…

Edit: toisen puoliajan, heh heh heh. Siis toisen erätauon…
 

RaumTiger

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Kolla/Rauma Tigers, New York Rangers
Ajattelin että näin joulun kunniaksi voisin kirjoitella oman tarinani että miten minusta on tullut sinikeltainen joten aloitellaan sitten.

Tosiaan Raumalla olen syntynyt ja koko ikäni täällä asunut ja jääkiekko oli iso osa arkea koska isäni pelasi jääkiekkoa divarissa Raumalla ja matseja kävin katsomassa niin automaationa olisi tietenkin luullut että suosikkijoukkueeni olisi ollut Rauman Lukko...

Mutta minäpä alkoinkin kannattamaan Helsingin Jokereita. Saattoi pieneen poikaan silloin tehdä vaikutuksen Jokereiden logo ja tietenkin ne violetin ja turkoosin väriset paidat. Minulta löytyi kaikenlaista Jokereihin liittyvää krääsää. Seinällä oli Otakar Janeckyn julistetta ja mukanani kannoin Jokereiden kiekkoa jonka isäni pelikaverit oli jostain minulle hankkinut ja tottakai Jokereiden paitaa löytyi myöskin. Saatoin olla myös hivenen ärsyttävä kun aina huutelin Jokereista jotain lähinnä isäni kiekkopeleissä mutta joskus ne lapset saattavatkin olla hivenen ärsyttäviä ja luultavasti näiden huuteluiden seuraksena muiden mitta täyttyi ja sitten koittikin se päivä jolloin kaikki tämä muuttui...

Isäni päätti polttaa kaiken mikä Jokereihin liittyi ja alkoi viemään minua Lukon peleihin sekä aloin kuuntelemaan radiosta pelejä Ripan selostamana tietenkin (paras selostaja ikinä btw) ja aika nopeasti se sinikeltaisuus minuun kyllä tarttui kun hankittiin Lukon paitaa ja lippistä sekä kausikoosteita VHS kasetteina joita tuli aina saatua lainaan kauden päätteeksi ja täytyy sanoa että vaikka teko olikin jokseenkin rajun kuuloinen että isä menee ja polttaa oman lapsensa tavaroita niin silti se on ollut elämäni yksi parhaimpia ellei parhain käännekohta ja varsinkin nyt kun katsoo missä tilassa Jokerit on tällä hetkellä että ei ole juuri mitään tietoa tulevaisuudesta että tuleeko vielä joukkue jossain pelaamaan ja jos pelaa niin missä ja milloin... Ei tuollaista tilannetta toivoisi kenenkään kohdalle ja koska itselleni Jokereiden siirtyminen KHL:ään olisi ollut kyllä liikaa niin silloin viimeistään olisi siteet Jokereihin katkenneet eikä minulla olisi ollut vuosiin joukkuetta jota kannattaa joten olen erittäin kiitollinen rakkaalle isälleni siitä että minusta on tullut sinikeltainen ja minulla on maailman hienoin seura jota kannattaa! On vain Rauma on vain Lukko! Nyt ja ikuisesti.
 

RaumTiger

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Kolla/Rauma Tigers, New York Rangers
Faijalle joka päätti polttaa kaiken Jokereihin liittyvän on pakko antaa tunnustusta. Olkootkin että pikkukaverista tuntui varmaan pahalta.
Ensimmäinen reaktioni oli tyyliin Kevin Mccallister yksin kotona elokuvissa kun näin sen Jokerien paidan palavan saunan pesässä mutta nopeesti siitä päästiin onneks yli. Ja tietenkin ensimmäiseksi kun olin ton jutun tänne kirjoittanut niin soitin isälleni ja kyselin että vieläkös muistat mitä menit joskus tekemään ja sitä siinä sitten naureskeltiin ja vielä kiittelin perään moneen kertaan.
 

Äksönn

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lugu
Faijalle joka päätti polttaa kaiken Jokereihin liittyvän on pakko antaa tunnustusta. Olkootkin että pikkukaverista tuntui varmaan pahalta.
Hattu päästä isän suuntaan. Vastuullinen vanhempi opettaa ja ohjaa elämässä oikeaan suuntaan!

Muistan vieläkin sen oman luokkani tyttöjen kirkumisen ja fanipaitojen alle pissaamisen Säilynojan, Selänteen, Sulanderin, Janeckyn ym. pelatessa. Tai ehkä mä olin sitten vaan kateellinen...mutta vain ehkä.
Muistan kuinka olin aina Tepsin puolella kun sitä oikeaa isoa kapinaa aikoinaan vuosi toisensa jälkeen hakattiin. Vitutti jo pikku poikana kaiken maailman pissikset.

Ne oli niitä aikoja kun itsellä oli vielä kusiset viikset. Mistä sekin kumpusi, kun ei ollut Pirkanmaan suuntaan mitään siteitä.

Onneksi vaari aikanaan ohjasi fiksuna miehenä oikeaan suuntaan ja löysin elämäni valon. Vähän kuten yllä ja hänen isänsä. Viisaita viisaita miehiä.
 
Viimeksi muokattu:

J.Hetfield

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Kuparikiekko
Up: Näitä olisi mielenkiintoista lukea, varsinkin kun lazy sunday. Vieläkö joltain puuttuu tarina ja haluaisi satuilla?
 

Dani55

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kirjoitetaan jokin lyhyehkö tarina.

Kotikulmillani vaihtoehdoiksi jaettiin joko Tappara tai Ilves. Ei ollut muuta. Paine oli kova ja oma leiri piti valita. Tuolloin valitsin alkuun Ilveksen, koska isäni oli Ilveksen miehiä. Tulihan tuolla Hakametsässä sitten pyörittyäkin peleissä vaikka eihän siitä itse pelistä niin hirveästi ymmärtänytkään kun oli vasta aloittanut koulun.

Ala-asteella oli paljon kiusantekoa ja saapuminen kouluun hävityn paikallispelin jälkeen oli vittumaista. Pelasin itsekin jääkiekkoa mutta lopetin sen muistini mukaan ala-asteen lopussa huomattuani pärjääväni vielä paremmin salibandyssä. Siellä sitten menestystä tulikin paremmin. Tuolloin jääkiekon loppuessa päälläni oli kuitenkin jo keltainen ketulla varustettu Jarkko Varvion Lukkopaita numerolla 55 niin treeneissä kuin vapaa-ajan peleissäkin. Tarkkaa vuotta en muista koska minusta tuli lukkolainen mutta jotain 90-luvun alkua se oli. Suhteellisen moni on kysynyt ihan näin aikuisiälläkin, että miten ihmeessä sä kannatat Lukkoa. No, onhan se alku vähän hämärässä muistissa itselläkin. Fanitin mm. Juha Riihijärveä, Joni Lehtoa ja tietysti Varviota ja muitakin jotka pelasivat jo aiemmin. Tykkäsin myös Lukko nimestä ja lehväslogosta. Jostain tällaisesta lukkolaisuuteni alkoi. Halusin kaiketi olla erilainen lapsi. Lisäksi muistan että kukaan ei tullut enää sanomaan, että kissanpissa haisee :)

Vaikka siteitä Raumaan ei olekaan, on Lukko ollut aina sydämessä. Sen kertoo ihossani oleva kuvakin mitä jatketaan nyt kolmatta kertaa valmiiksi ensi viikolla. Tämän päätöksen tein Lukon voittaessa mestaruuden. Se oli pirun iso asia ei-raumalaisellekin. Ainut mikä on jäänyt nakertamaan on pitkä välimatka Raumalle joten peleissä käyminen on jäänyt vähälle. Joka peli kuitenkin tv:n ääressä jos vaan mahdollista.

Hyvää kevättä kaikille! Kyllä se aurinko vielä paistaa meille.
 
Viimeksi muokattu:

Riksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko ja Johtaja Virran Dream Team
Kirjoitetaan jokin lyhyehkö tarina.

Kotikulmillani vaihtoehdoiksi jaettiin joko Tappara tai Ilves. Ei ollut muuta. Paine oli kova ja oma leiri piti valita. Tuolloin valitsin alkuun Ilveksen, koska isäni oli Ilveksen miehiä. Tulihan tuolla Hakametsässä sitten pyörittyäkin peleissä vaikka eihän siitä itse pelistä niin hirveästi ymmärtänytkään kun oli vasta aloittanut koulun.

Ala-asteella oli paljon kiusantekoa ja saapuminen kouluun hävityn paikallispelin jälkeen oli vittumaista. Pelasin itsekin jääkiekkoa mutta lopetin sen muistini mukaan ala-asteen lopussa huomattuani pärjääväni vielä paremmin salibandyssä. Siellä sitten menestystä tulikin paremmin. Tuolloin jääkiekon loppuessa päälläni oli kuitenkin jo keltainen ketulla varustettu Jarkko Varvion Lukkopaita numerolla 55 niin treeneissä kuin vapaa-ajan peleissäkin. Tarkkaa vuotta en muista koska minusta tuli lukkolainen mutta jotain 90-luvun alkua se oli. Suhteellisen moni on kysynyt ihan näin aikuisiälläkin, että miten ihmeessä sä kannatat Lukkoa. No, onhan se alku vähän hämärässä muistissa itselläkin. Fanitin mm. Juha Riihijärveä, Joni Lehtoa ja tietysti Varviota ja muitakin jotka pelasivat jo aiemmin. Tykkäsin myös Lukko nimestä ja lehväslogosta. Jostain tällaisesta lukkolaisuuteni alkoi. Halusin kaiketi olla erilainen lapsi. Lisäksi muistan että kukaan ei tullut enää sanomaan, että kissanpissa haisee :)

Vaikka siteitä Raumaan ei olekaan, on Lukko ollut aina sydämessä. Sen kertoo ihossani oleva kuvakin mikä jatketaan nyt kolmatta kertaa valmiiksi ensi viikolla. Tämän päätöksen tein Lukon voittaessa mestaruuden. Se oli pirun iso asia ei-raumalaisellekin. Ainut mikä on jäänyt nakertamaan on pitkä välimatka Raumalle joten peleissä käyminen on jäänyt vähälle. Joka peli kuitenkin tv:n ääressä jos vaan mahdollista.

Hyvää kevättä kaikille! Kyllä se aurinko vielä paistaa meille.
Itsekin oon kärsinyt tosta samasta, sillä olen kokoikäni asunut pienellä paikkakunnalla lähellä Poria, jossa kilometrien määrästä johtuen oli enemmän Ässien kuin Lukon kannattajia ja luokallani olin myös tietynlaista vähemmistöä, koska kannatin Lukkoa. Koskaan en kuitenkaan kokenut kiusaamista Lukkolaisuudestani vain sellaista veljellistä vinoilua aina paikallispelien jälkeen varsinkin jos Ässät voittivat. Yläasteella oli tosin pahinta se kun Ässät vei nimiinsä mestaruuden keväällä 2013, kun koko koulu melkein pukeutui Ässien peliasuihin juhlimaan mestaruutta.
 
Suosikkijoukkue
Lukko
Ensimmäinen mielikuvani on pikkupoikana Lukon ensimmäinen kotipeli finaalisarjassa Tapparaa vastaan. Muistan kaiken sen hälinän ja tunnelman kotona ennen peliin lähtöä, että nyt on tapahtumassa jotain ihmeellistä. Syytä en kyllä ymmärtänyt, mutta tunnelma oli hyvin tavanomaisesta poikkeava. Itse pelistä muistan kun olin jossain ylhäällä käytävällä ja kurkin kaiteen yli, nykyisen vieraspäädyn puolella suunnilleen maaliviivan kohdalla. Muistikuvani on myös, että tämä mystinen tunnelma oli nopeasti latistunut ja hallissa oli pettyneitä ihmisiä. Mitään tietoa ei faktisesti tästä ottelusta minulla ei ole.

Seuraavat muistikuvat ovat seisomakatsomosta muistaakseni Ässiä vastaan pelatusta ottelusta. Ja voi pojat, tuohan olikin oivallinen paikka pikkupojalle hakea vaikutteita kannattajakulttuurista.

Ilmeisesti kävin aika useinkin isäni kanssa katsomassa jääkiekkoa, sitä en muista missä kohtaa Äijänsuosta alkoi tulemaan itselleni paikka, jossa karkin syönnin sijaan tärkein asia onkin jääkiekko. Yläasteella muistaakseni Lukko oli jo aika tärkeä asia, toki tytöt ym. hömpötykset veivät välillä voiton jääkiekon seuraamisesta.
Aikuisiällä Äijänsuo ei välttämättä ole ollut toinen koti, vaan pelejä on tasapuolisesti seurattu paikan päällä, ruudusta tai Ripan säestämänä, mutta Lukkosydän on ollut vahva ja tulee olemaan jatkossakin.
 

nexustron

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Chelsea
Aika yksinkertainen tarina mulla. Syntynyt Turussa, mutta isä Raumalta. Lapsena tuli katsottua Lukon pelejä ja siitä se alkoi. Aika harvoin tullut käytyä Raumalla katsomassa pelejä. Ehkä kerran kaudessa ja joskus pitsejä tullut katseltua. Aloin ns. toden teolla seuraamaan Lukkoa "itsenäisesti" ja "tosissaan" vasta muutama vuosi sitten.
 
Suosikkijoukkue
Lukko, Lämsän kaljaveikot
Oma tarina menee muistikuvien jotakuinkin näin. Kipinän sai aikaiseksi silloinen ala-asteen opettaja joka lähes pakko syötti Lukkoa päivittäin. Sen johdosta sitten lähdettiin seuraamaan jopa SK-turnausta silloin joskus 2000-luvun alkupuolella. Sitä hyömyä roihahti rakkaus Lukkoon jonka matkassa on todistettu niin iloja kuin surujakin. Muistissa on esimerkiksi se kuuluisa pleijari matsi hifkiä vastaan jossa Äijänsuo kiehui kuten myös kun hallissa tehtiin remppaa ja toinen pääty oli auki. Eli sieltä 2000-luvun alusta nuoresta jätkästä saakka on kuljettu mukana ja ain gualemaha saak niin tehdään. Rakkain. Kaunein. Lukko.
 

Zombo

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues, Lukko, Arsenal, Middlesbrough.
Kaikki alkoi vuonna 1993, kun piti valita poikaporukassa oma suosikkijoukkue. Meinasin valita Ässät, valitsin Lukon.

Ei täällä päin kovinkaan moni Lukkoa kannattanut. Piti olla Jokerien, TPS:n, Hifkin tai Tapparan kannattaja. Tyypillinen ongelma pikkukaupungissa, jossa ei ole omaa liigajoukkuetta.

Olin ehtinyt aloittaa NHL:n vahtaamisen ja suosikikseni siellä oli valikoitunut St. Louis Blues. SM-liigasta oli sitten lopulta helppo ottaa seurantaan joukkue, jonka värit olivat suurin piirtein samat. Ja kaupan päälle lehväslogo oli hienoin koskaan. On toki edelleen.

Että kolmekymmentä vuotta on tullut täällä Helsingin kupeessa kannettua Lukon paitaa, suurella sydämellä ja ylpeydellä. Rakkaimmat muistot liittyvät niihin 90-luvun puolivälin myllyihin ja toisaalta viimeisen reilun kymmenen vuoden periodiin, joka huipentui ikimuistoisella tavalla toissa keväänä.

Aina ja ikuisesti. Rauman Lukko. Päätty ast!
 

Pitkävedossa tänään

Päivän pelit:

  • 1
  • x
  • 2
  • 1
  • x
  • 2
  • 1
  • x
  • 2
Kärpät vs Jukurit
  • 2.20
  • 3.80
  • 2.92
Pelicans vs HIFK
  • 1.86
  • 3.80
  • 3.80
Tappara vs TPS
  • 1.76
  • 4.10
  • 4.00
Apua pelaamisen hallintaan pelaamaltilla.fi
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös