Olin keväällä 1987 lukiossa. Tuohon aikaan olin kiinnostunut pääasiassa musisoimisesta, äänilevyistä ja naisista.
Koska minkään liigajoukkueen kotihallia ei sijainnut tunnin automatkan sisäpuolella, niin lukiolainen saattoi parhaiten seurata lätkää radion, Urheiluruudun ja seuraavan päivän sanomalehden välityksellä. Joskus harvoin tuli jokin satunnainen matsi teeveestä, ne kyllä katsoin. Paikkakunnan liikuntatoimi tai mikä lie järjesti aika ajoin bussimatkoja jäähalleihin, mutta en koskaan käynyt niissä. Helsinkiin ei kotipaikkakunnaltani tehty pelimatkoja. Enkä muista, että HIFK:n vieraspeliinkään olisi järkätty tuolta koskaan reissua, vaikka luultavasti muistan väärin. En katsonut järkeväksi sijoittaa rahaa johonkin tapparapeliin, josta saisin kuitenkin tulla kotiin vasta yömyöhällä, vain herätäkseni aamulla silmät ristissä koulun penkille.
Jokerien putoaminen ei herättänyt noteeraamista suurempia tuntoja. Sellaista sattuu välillä. Tosin noina vuosina liigakarsinnat päättyivät yleensä niin, että karsimaan joutuneet liigajoukkueet säilyttivät paikkansa, eivätkä divarin parhaat kyenneet nousemaan. No silloin sentään edes pelattiin noususta ja putoamisesta.
Mutta sen muistan hyvin kun Jokereista tuli ryssiä. Olin tiedon vastaanottaessani juuri menossa lounaalle, venäläiseen ravintolaan.