Joka päivä luemme lehdistä ja kuulemme uutisista siitä miten maailmassa on hulluja, jotka tekevät kaikenlaista pahaa toisilleen. Esimerkkejä tuskin tarvinnee mainita.
Yksi mielenkiintoinen näkökohta tähän on se että lähes aina tämä tapahtuu jonkun ihmisen keksinnön avulla. Aseita, pommeja, autoja, lentokoneita, tietokoneita, jne. On tietysti paljon nyrkki"sankareitakin", mutta se on asia erikseen, sillä eläimetkin tappelevat kyllä keskenään joskus verisestikin. Mitähän siitä tulisi kun kahdelle metsolle opettaisi käsikranaatin käytön? Höyhenet pöllyäisi aivan eri tyyliin kuin nykyään.
Mutta siis, missä kohtaa homma lähti menemään alamäkeä ihmisten kohdalla? Aikojen alussa oli joitain luolamiehiä, todennäköisesti vain muutamia tuhansia, elettiin kirjaimellisesti pihalla, elämä oli yksinkertaista.
Sitten eräänä päivänä luolamies X käveli metsässä luolamiehen Y perässä. Luolamies Y katkaisi oksan kävellessään, X ei tätä huomannut ja tokkäsi käsivartensa terävään oksantynkään. X tästä herneen nenään ottamaan, nappaa maasta katkenneen oksan ja tökkää sillä luolamies Y:tä. Peli on tasan, X kääntyy ympäri ja alkaa kävellä kotikylään. Y kuitenkin tuntee kokeneensa vääryyttä, ottaa samaisen oksan, karsii siitä turhat lehdet pois ja heittää sillä X:ää. Keihäs on syntynyt. Tästä hetkestä eteenpäin aseteollisuus alkoi kukoistaa.
Keskimäärin joka 500. ihminen on niin älykäs että voi tehdä jonkun järkevän keksinnön. Jos oletetaan että tuohon aikaan maailmassa oli noin 10 000 ihmistä, näistä potentiaalisia keksijöitä oli vain 20. Yksi näistä kahdesta kymmenestä todennäköisesti keksi keihäänkin. Eipä siinä mitään, koska fiksuja oli niin vähän, hyvätkin keksinnöt jäivät usein aikojen saatossa unholaan. Fiksut eivät jaksaneet jakaa viisauttaan jokaiselle pässille, jotka sitä tulivat kärttämään. Itseasiassa väitetään luolamies X:n perustaneen myös maailman ensimmäisen patenttitoimiston.
Sitten ajan mittaan luolamiesten määrä kasvoi, koska paavi oli kieltänyt ehkäisyn, ja väestönkasvulle ei ollut pysäyttäjää. Ainoa rajoittava tekijä oli tietysti luonto, joka oli armoton ihmisille jotka eivät vielä olleet oppineet tulemaan sen kanssa täysin toimeen. Kalenterit olivat täysin tuntematon käsite.
Sitten eräänä päivänä yksi näistä "viisaista" meni ja keksi kirjoitustaidon. Maailma oli tuomittu. Nyt jokainen viisas pystyi tallentamaan ajatuksensa paperille, niin että niitä ei enää unohdettu, ja toisaalta jokainen pölvästikin joka ei edes tiennyt omistavansa jalkoja, saattoi opetella lukemaan, ja kykeni oppimaan näiden viisaiden ajatuksista. Kehitys alkoi edetä vääjäämättä, kunnes päästiin 1400-luvulle. Eräs "viisas" nimeltä Guttenberg otti ja keksi painokoneen. Nyt maailma oli tuomittu. Viisaiden tekstit alkoivat levitä, ja syntyi uusi ihmislaji "oppineet". Kiihtyvällä tahdilla ihmiskunta alkoi rekisteröidä ajatuksiaan, ja kokemuksiaan, nyt voitiin tehdä kunnon piirustuksia joissa mutkikkaatkin keksinnöt säilyivät jälkipolville. Tavalliset pässit jotka eivät mitenkään kykene käsittämään oppimaansa tietoa saattoivat opetella mitä ikinä huvittaakin, ja tehdä mitä halusivat.
Keksinnöt luisuivat tyhmien ja pahojen ihmisten käsiin, ja näin nykytrendi sai alkunsa. Mikään ei voi meitä pelastaa, ihmiskunnan "oppineet" saavat jatkuvasti mitä älyttömämpiä päähänpistoja ja tuhoavat kaikenlaista, koska se on jännää.
Eli mitä tästä voimme päätellä? 100% ihmisistä saa käsiinsä tietoa joka alunperin olisi kuulunut vain 0,2% käyttöön. Soppa on valmis, Guttenberg on antikristus, kiitos ja näkemiin.
(en edes tiedä miksi helvetissä aloin tätä pohtia, voi olla että alitajuisesti haluan ensi vuonnakin "Jatkoajan tylsin työpaikka" -tittelin.) :-)
Yksi mielenkiintoinen näkökohta tähän on se että lähes aina tämä tapahtuu jonkun ihmisen keksinnön avulla. Aseita, pommeja, autoja, lentokoneita, tietokoneita, jne. On tietysti paljon nyrkki"sankareitakin", mutta se on asia erikseen, sillä eläimetkin tappelevat kyllä keskenään joskus verisestikin. Mitähän siitä tulisi kun kahdelle metsolle opettaisi käsikranaatin käytön? Höyhenet pöllyäisi aivan eri tyyliin kuin nykyään.
Mutta siis, missä kohtaa homma lähti menemään alamäkeä ihmisten kohdalla? Aikojen alussa oli joitain luolamiehiä, todennäköisesti vain muutamia tuhansia, elettiin kirjaimellisesti pihalla, elämä oli yksinkertaista.
Sitten eräänä päivänä luolamies X käveli metsässä luolamiehen Y perässä. Luolamies Y katkaisi oksan kävellessään, X ei tätä huomannut ja tokkäsi käsivartensa terävään oksantynkään. X tästä herneen nenään ottamaan, nappaa maasta katkenneen oksan ja tökkää sillä luolamies Y:tä. Peli on tasan, X kääntyy ympäri ja alkaa kävellä kotikylään. Y kuitenkin tuntee kokeneensa vääryyttä, ottaa samaisen oksan, karsii siitä turhat lehdet pois ja heittää sillä X:ää. Keihäs on syntynyt. Tästä hetkestä eteenpäin aseteollisuus alkoi kukoistaa.
Keskimäärin joka 500. ihminen on niin älykäs että voi tehdä jonkun järkevän keksinnön. Jos oletetaan että tuohon aikaan maailmassa oli noin 10 000 ihmistä, näistä potentiaalisia keksijöitä oli vain 20. Yksi näistä kahdesta kymmenestä todennäköisesti keksi keihäänkin. Eipä siinä mitään, koska fiksuja oli niin vähän, hyvätkin keksinnöt jäivät usein aikojen saatossa unholaan. Fiksut eivät jaksaneet jakaa viisauttaan jokaiselle pässille, jotka sitä tulivat kärttämään. Itseasiassa väitetään luolamies X:n perustaneen myös maailman ensimmäisen patenttitoimiston.
Sitten ajan mittaan luolamiesten määrä kasvoi, koska paavi oli kieltänyt ehkäisyn, ja väestönkasvulle ei ollut pysäyttäjää. Ainoa rajoittava tekijä oli tietysti luonto, joka oli armoton ihmisille jotka eivät vielä olleet oppineet tulemaan sen kanssa täysin toimeen. Kalenterit olivat täysin tuntematon käsite.
Sitten eräänä päivänä yksi näistä "viisaista" meni ja keksi kirjoitustaidon. Maailma oli tuomittu. Nyt jokainen viisas pystyi tallentamaan ajatuksensa paperille, niin että niitä ei enää unohdettu, ja toisaalta jokainen pölvästikin joka ei edes tiennyt omistavansa jalkoja, saattoi opetella lukemaan, ja kykeni oppimaan näiden viisaiden ajatuksista. Kehitys alkoi edetä vääjäämättä, kunnes päästiin 1400-luvulle. Eräs "viisas" nimeltä Guttenberg otti ja keksi painokoneen. Nyt maailma oli tuomittu. Viisaiden tekstit alkoivat levitä, ja syntyi uusi ihmislaji "oppineet". Kiihtyvällä tahdilla ihmiskunta alkoi rekisteröidä ajatuksiaan, ja kokemuksiaan, nyt voitiin tehdä kunnon piirustuksia joissa mutkikkaatkin keksinnöt säilyivät jälkipolville. Tavalliset pässit jotka eivät mitenkään kykene käsittämään oppimaansa tietoa saattoivat opetella mitä ikinä huvittaakin, ja tehdä mitä halusivat.
Keksinnöt luisuivat tyhmien ja pahojen ihmisten käsiin, ja näin nykytrendi sai alkunsa. Mikään ei voi meitä pelastaa, ihmiskunnan "oppineet" saavat jatkuvasti mitä älyttömämpiä päähänpistoja ja tuhoavat kaikenlaista, koska se on jännää.
Eli mitä tästä voimme päätellä? 100% ihmisistä saa käsiinsä tietoa joka alunperin olisi kuulunut vain 0,2% käyttöön. Soppa on valmis, Guttenberg on antikristus, kiitos ja näkemiin.
(en edes tiedä miksi helvetissä aloin tätä pohtia, voi olla että alitajuisesti haluan ensi vuonnakin "Jatkoajan tylsin työpaikka" -tittelin.) :-)