Mietteitä mjr'n viestiin.
Mikäli universaalilla etiikalla olisi oma ketju, epäilisin sen olevan varsin ikävystyttävää luettavaa kaikille muille paitsi ketjuun ahkerasti kirjoittaville - niitäkään tosin ei taitaisi Jatkoajasta löytyä muutamaa enempää. Toisaalta on mielenkiintoista kuinka kyseinen aihe putkahtaa esiin tuon tuosta, ehkäpä se jollain muotoa osoittaa sen, että itse aiheessa on jotain kiehtovaa ja kiinnostavaa, jollei muussa mielessä niin aiheen mahdottomuudessa, tai tällä nimenomaisella hetkellä käsite "universaali etiikka" tuntuu varsin kaukaiselta ja utopistiselta haaveelta - likipitäen mahdottomuudelta. Vaikka nyt olen sitä vastaan kovastikin, jopa kyseisen termin käyttö julkisuudessa tuntuu monasti harkitsemattomalta, en voi sanoa etteikö joskus tulevaisuudessa - ihmismielella mitattuna kaukana tästä ajasta - voida jopa oikeutetusti puhua käsitetasolla "universaalin etiikan" olemassa olosta, tarkoittaen kuitenkin sinänsä vain globaalia etiikkaa jonka ihmismieli on universaloinut.
Käsitetasolla universaali etiikka on siis ristiriitainen ja samalla hyvin kiehtova, edellinen on siis täysin subjektiivinen mielipide vailla objektiivisuuden häivää.
mjr'n toteamus "älykkyys kun ei edellytä viisautta" on jollain karulla tapaa kaunis että hyvin julma - ja oikeaan osunut. Me olemme älykkäitä - verratuuna valtaosaan maapallon eliöstöstä - mutta samalla näyttää kovin usein siltä, että olemme unohtaneet tai kätkeneet kyvyn viisaaseen ja harkitsevaan ajatteluun ja sen myötä toimintaan. Vaikuttaa monasti siltä, että lajityypillinen (eläimellinen) käyttäytyminen ottaa hyvin usein vallan ihmismielessä, tuolloin rationaalinen järkiperäinen ajattelu työntyy automaattisesti, tiedostamatta, taka-alalle ja ihminen toimii luontaisten taipumustensa ohjaamana. Tuolloin ihmisen hyvin itsekäs toiminta tuntuu korostuvan, itsekkyyteen sisältyen vielä lyhytnäköinen toiminta, tämän seurauksena päädytään usein tilanteisiin joissa meillä on "älyä" toimia mutta ei "viisautta" toimia pitkäjänteisellä ja samalla kokonaisuuden (maapallon) kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Ehkäpä meidän on vielä vaikea ymmärtää globaalista ajattelua koska olemme kuitenkin eläneet vasta muutaman sukupolven ajan globaalisesti, sitä ennen ihminen oli huomattavasti enemmin sidoksissa asuin (usein vielä synnyin) ympäristöönsä.
Kaikesta huolimatta lastaamme seuraavan sukupolven harteille melkoisen vastuun.
vlad#16.
Mikäli universaalilla etiikalla olisi oma ketju, epäilisin sen olevan varsin ikävystyttävää luettavaa kaikille muille paitsi ketjuun ahkerasti kirjoittaville - niitäkään tosin ei taitaisi Jatkoajasta löytyä muutamaa enempää. Toisaalta on mielenkiintoista kuinka kyseinen aihe putkahtaa esiin tuon tuosta, ehkäpä se jollain muotoa osoittaa sen, että itse aiheessa on jotain kiehtovaa ja kiinnostavaa, jollei muussa mielessä niin aiheen mahdottomuudessa, tai tällä nimenomaisella hetkellä käsite "universaali etiikka" tuntuu varsin kaukaiselta ja utopistiselta haaveelta - likipitäen mahdottomuudelta. Vaikka nyt olen sitä vastaan kovastikin, jopa kyseisen termin käyttö julkisuudessa tuntuu monasti harkitsemattomalta, en voi sanoa etteikö joskus tulevaisuudessa - ihmismielella mitattuna kaukana tästä ajasta - voida jopa oikeutetusti puhua käsitetasolla "universaalin etiikan" olemassa olosta, tarkoittaen kuitenkin sinänsä vain globaalia etiikkaa jonka ihmismieli on universaloinut.
Käsitetasolla universaali etiikka on siis ristiriitainen ja samalla hyvin kiehtova, edellinen on siis täysin subjektiivinen mielipide vailla objektiivisuuden häivää.
mjr'n toteamus "älykkyys kun ei edellytä viisautta" on jollain karulla tapaa kaunis että hyvin julma - ja oikeaan osunut. Me olemme älykkäitä - verratuuna valtaosaan maapallon eliöstöstä - mutta samalla näyttää kovin usein siltä, että olemme unohtaneet tai kätkeneet kyvyn viisaaseen ja harkitsevaan ajatteluun ja sen myötä toimintaan. Vaikuttaa monasti siltä, että lajityypillinen (eläimellinen) käyttäytyminen ottaa hyvin usein vallan ihmismielessä, tuolloin rationaalinen järkiperäinen ajattelu työntyy automaattisesti, tiedostamatta, taka-alalle ja ihminen toimii luontaisten taipumustensa ohjaamana. Tuolloin ihmisen hyvin itsekäs toiminta tuntuu korostuvan, itsekkyyteen sisältyen vielä lyhytnäköinen toiminta, tämän seurauksena päädytään usein tilanteisiin joissa meillä on "älyä" toimia mutta ei "viisautta" toimia pitkäjänteisellä ja samalla kokonaisuuden (maapallon) kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Ehkäpä meidän on vielä vaikea ymmärtää globaalista ajattelua koska olemme kuitenkin eläneet vasta muutaman sukupolven ajan globaalisesti, sitä ennen ihminen oli huomattavasti enemmin sidoksissa asuin (usein vielä synnyin) ympäristöönsä.
Kaikesta huolimatta lastaamme seuraavan sukupolven harteille melkoisen vastuun.
vlad#16.