Mainos

Missä he ovat nyt?

  • 6 571
  • 18

TheBlade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Kansas City Outlaws
Tuli tässä idea aloittaa tälläinen ketju, jossa voidaan tutkiskella missä ovat Lukon vanhat pelaajat nyt ja mitä he siellä tekevät.. Saa nähdä saako ketju tuulta alleen mutta kokeillaan..

Bruce Racine on tällä hetkellä Northeastern universityssa apuvalmentajana
http://www.gonu.com/mhockey/racine.shtml ja muksunkin näyttää saaneen vuosi sitten..

Edit: Ja Sami Torkki maksamassa sakkoja..
http://www.ur.fi/artikkeli.phtml?id=12336
 

Roku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Missäs he nyt ovat ja mitä tekevät?

Mitähän Brad Palmer mahtaa nykyään puuhailla? Lukosta lähdettyään hän pelasi kaksi kautta Itävallan sarjassa ja sittemmin asettui Denise-vaimonsa kanssa asumaan Kanadan länsirannikolle, sinne jonnekin Vancouverin puskiin josta hän kotoisinkin on. Ainakin kaksi lasta pariskunnalla on, kertoili legendaarinen Lampun Topi joskus, mutta onko Brad missään valmennnustouhuissa mukana?

Entäs sitten Allan Measures? Alluhan lähti kotiin perhesyistä, mutta vannoi joskus vielä palaavansa Suomeen valmentamaan (oletan ja odotan sen tarkoittavan Lukkoa). Onkos hän nyt kotikäynnillään ollut valmentamassa mitään porukkaa?
 

L4E

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauma Luk
Roku kirjoitti:
Entäs sitten Allan Measures? Alluhan lähti kotiin perhesyistä, mutta vannoi joskus vielä palaavansa Suomeen valmentamaan (oletan ja odotan sen tarkoittavan Lukkoa).

Alluhan "kaveerasi" ainakin raumalaisen "tytön" kanssa. En nyt jaksa muistaa tuliko tuosta vakavampaa. Jos tuli, niin tuo Rokun mainitsema valmentajakuvio sopisi siihenkin.
 

Jouni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Big River Prospects
Spruce Grove Saints..

Al Measures aloitti kotiin palattuaan valmentamisen kotikylänsä Barrheadin B-junnuissa ja on sen jälkeen aika nopeasti noussut ylöspäin junnuvalmentajana - viime kaudella hän toimi kovatasoisen B-junnusarjan Alberta Rural Midget Hockey Leaguen Spruce Grove Timberwolvesien päävalmentajana ja tulee ensi kaudella valmentamaan saman kylän A-junnujoukkuetta Spruce Grove Saintsia Albertan junnuliigassa eli Tier 2-tasolla. Joukkue pelaa Grant Fuhrin kunniaksi nimetyssä jäähallissa. Saints on vuosien varrella toiminut monen NHL-pelaajan kasvattajaseurana; mainittakoon vaikkapa Jarome Iginla, Mark Messier, Rob Brown, Mike Comrie ja Jamie Lundmark.

www.sgsaints.com - sivuilla ei vielä näytä olevan edes ilmoitusta uudesta valmentajasta.

Käsittääkseni Al on ihan onnellisesti naimisissa kanadalaisen vaimonsa kanssa ja kasvattaa lapsiaan kotikylällään.
 

mig24

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Missä hän on?

Tulipa vain mieleeni kun näin täällä tällaisen ketjun että missä mahtaa nykyään purjehtia 90-luvun alun kuningas lukosta eli #24 Tero Arkiomaa? Silloin joka kausi Tero oli lukon parhaita/paras pistemies. Missä hän siis nyt? Pelaako vielä jossain?
 

Metalwarrior

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
mig24 kirjoitti:
Tulipa vain mieleeni kun näin täällä tällaisen ketjun että missä mahtaa nykyään purjehtia 90-luvun alun kuningas lukosta eli #24 Tero Arkiomaa? Silloin joka kausi Tero oli lukon parhaita/paras pistemies. Missä hän siis nyt? Pelaako vielä jossain?

Eikös Tero lopettanut vuosi sitten? Näin ainakin jostain muista lukeneeni viime talvena. Myös Eurohockey.netin mukaan pelit päättyivät edelliskauteen.
 

L4E

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauma Luk
yellow kirjoitti:
Eikös Tero lopettanut vuosi sitten?
Terohan on muuten siitä onnellisessa asemassa että omaa siviili ammatinkin. Opiskeli muistaakseni hitsaajaksi tjsp. pelailun ohella.
 

Walton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Arkiomaa asustelee nykyään Riihimäen seudulla. Hän on mukana juniorikiekossa, jossa valmentaa paikallista Kiekko-Nikkareiden junnujoukkuetta.
 

mig24

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Kiitos tiedosta!

Ahaa. Hyvä tietää. Kiitos paljon! ..Oi niitä aikoja..Kyllä silloin lukko oli vahvimmillaan.. briza, rintanen, sahlstedt, arkiomaa, tuulola, korinek, sykora.. kyllä oli kovia sällejä. Kumpa edes joku näistä saataisiin vielä joskus nähdä lukko paidassa. (siis niistä ketkä pelaa vielä) edelliseen listaan vielä lisätäkseni: Riihijärvi, pekka peltola, measures, maukka. Onneksi sentään pahi on pysynyt täällä. Ja on vielä mennyt aika tavalla eteenpäin siitä mitä oli esim. ismon aikana. Pahihan suorastaan liikkuu ja tekee töitä nykyisin. :) Hyvä tukka-jukka. Sai jotain hyvääkin aikaan. ;)
 

Roku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Viimeksi kun Kiurusta kuulin, niin hän oli kyllästynyt Rauman kuvioihin ja muuttanut Tampereelle. Puhuivat joistakin siviilielämän ongelmistakin, en tiedä oliko niitä sitten jo Raumalla vai vasta Tampereella.

Tästä nyt on aikaa muutama vuosi, ihan nykyhetkestä en tiedä että missä Kiuru luuraa.
 
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko. /HC Tallinna !
Roku kirjoitti:
Tästä nyt on aikaa muutama vuosi, ihan nykyhetkestä en tiedä että missä Kiuru luuraa.

Olin aikanani katsomassa Kiurun ensimmäistä liiga-peliä, kuinkas monta kautta hän oikein pelasi, oli ilmeisesti hieman liian pieni kuitenkin niihin ympyröihin, muistaisin että Kiuru oli hieman Jylhän tapainen taituri.

Juhani Jylhällä oli muuten mielestäni hauska tyyli pelata aivan pääpystyssä, katse ei montaakaan kertaa mailaan osunut, upea pelimies aikanaan. Niinkuin koko ketju, Isakson, Vehmanen ja Jylhä.
 

Defensor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Luvialta Paraisille
TPS:n Filip Windlertin pelejä Turkuhallissa katsellessani mietiskelin, olenko koskaan nähnyt huonompaa pakkia liigassa. Huonompaa en saanut päähäni, mutta hakematta tuli mieleen kausi 1977-1978 ja Lukon ensimmäinen "kanadalaisvahvistus" Allan Globensky. Googlailin miehen myöhäisemmät vaiheet ja paljastui mm., että nyt 68-vuotias Globensky tänä syksynä julkaissut omaelämänkerrallisen kirjan A Little Knock Won't Hurt Ya!, My Life as a Hockey Enforcer. Kirjan kuvaustekstistä ja tästä Montreal Gazetten kirja-arviosta selviää, että Globensky joutui jo juniorijoukkueessaan tahtomattaan tappelijan rooliin ja on joutunut siitä kärsimään fyysisesti ja henkisesti myöhemmin elämässään. Nykyisin hän toimii aktiivisesti sen hyväksi, että tappelut kiellettäisiin ja sen myötä päävammat vähenisivät jääkiekossa.

Lyhyesti referoiden noissa artikkeleissa ja tässä aikaisemmin julkaistussa Nick Gouletin blogitekstissä kerrotaan seuraavaa: Globensky oli innokas amerikkalaisen jalkapallon harrastaja ja olisi voinut tehdä siinä ammattilaisuran, mutta jääkiekosta sai vähän enemmän rahaa ja toisaalta nuoren miehen egoa hiveli, kun Montreal Junior Canadiensin katsojat mylvivät "On veut Globensky", me halutaan Globensky. Hänen tehtävänsä oli tapella ja suojella joukkueen parempia pelaajia kuten Gilbert Perraultia, pelitaidoillaan hän ei olisi koskaan joukkueeseen päässyt. Ura jatkui alasarjoissa, pääasiassa WHA:n farmissa NAHL:ssä (Maine Nordiques), jossa meno ja meininki oli usein kirjaimellisesti kuin Lämäri-elokuvassa. Globensky laskee tapelleensa 90 kertaa, aina vastentahtoisesti ja arvelee saaneensa 60-65 aivotärähdystä uransa aikana. Ammattilaisurana Globensky päätti pian Lukko-vuotensa jälkeen v. 1979 ja työskenteli uransa jälkeen palomiehenä ja jäähallin kentänhoitajana. Päävammoista johtuen hänellä on ollut monenlaisia ongelmia, avioeroja, alkoholiongelmia, vakavaa masennusta ja itsemurha-ajatuksia. Hän arvelee kärsivänsä samasta CTE-sairaudesta, joka vei Boogardit ja muut hautaan. Viimeaikoina asiat ovat olleet paremmalla mallilla ja hoitoprosessien ja uuden avioliiton myötä masennuskin on väistynyt.

Kirja näyttää olevan myynnissä vain tuolla kanadalaisen verkkolehden online storessa, saa nähdä miten kansainväliset toimitukset onnistuvat.

Nuoremmille palstaveljille ja -sisarille voisi tuosta kaudesta 77-78 vielä sen verran kertoa, että Lukko päätti palkata ensimmäiset pohjoisamerikkalaisvahvistuksensa kuulemma edellisen kauden valmentajan Tony Ottin innoittamana. Sieltä nämä sitten tulivat: Tom Serviss, keskushyökkääjä ja Allan Globensky, puolustaja. Serviss oli pelannut useamman kauden WHA:ssa ja oli jonkinmoinen pelimies liigassakin (36o 6+16 = 22p). Pelasi pääasiassa kolmosketun sentterinä, jossa laiturit olivat lähinnä divarimiehiä, kuten Sportista värvätty Hannu Vierimaa. Globensky sen sijaan herätti hämmästystä heti kättelyssä. Mies oli iso ja, kuten aika pian paljastui, vahva ja ilkeä, mutta luistelu ei kovin hyvin sujunut eteen- eikä varsinkaan taaksepäin ja täysi puukäsihän mies oli. Maalinedustaa Allan siivosi kyllä tehokkaasti, siihen ei vastustajan kannattanut pitkäksi aikaa jäädä torikokousta pitämään. Siellä jaettiin sananmukaisesti makuupaikkoja. Veli-Pekka Ketola, jolle Globensky oli WHA-vuosilta jäänyt mieleen, ihmetteli jossain haastattelussa, että mies oli Lukossa yllättävän rauhallinen enkä itsekään muista nähneeni Globenskyn varsinaisesti tapelleen kertaakaan. Tosin näin vain osan kotipeleistä enkä vieraspelejä lainkaan. Syy siihen oli varmasti se vastahakoisuus ja se, ettei häntä tainnut kukaan uskaltaa haastaa. Siihen aikaan liigassa ei juuri paljain nyrkein tapeltu enkä tiedä kuka sellainen nyrkkisankari olisi ollut, joka olisi niin pelottoman ja julmannäköisen kanukin kanssa lähtenyt tanssimaan. Semminkin kun huhuttiin, että Globensky oli aikaisemmin ollut nyrkkeilijä ja itsensä Muhammed Alin harjoitusvastustaja. Hyökkäyspäässä Globenskylla ei ollut mitään annettavaa, Yhden syöttöpisteen hän sai kauden aikana ja sekin tuntui paljolta.

Meidän nuorempien katsojien suosikki Allan Globensky ehdottomasti oli ja hän alkoi saada jo vähän kulttimainetta. Ehdottoman viihdyttävä pelaaja monella tavalla. Huhuttiin, että Lukosta Globensky lähti Australiaan pelaamaan ammattilaiskoripalloa, mikä lienee urbaanilegenda, mutta lahjakas koripalloilijakin hän tiettävästi oli. Esko Sahlstedt totesi jossain haastattelussa kutakuinkin, että Globensky oli lahjakas urheilija kaikissa muissa lajeissa paitsi jääkiekossa.

Olisi hauska kuulla muilta vanhemmilta palstalaisilta mietteitä tuosta kaudesta ja näiden kanadalaisvahvistusten edesottamuksista.
 

Defensor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Luvialta Paraisille
Nyt kun tässä rupesin vanhoja muistelemaan, niin menköön nyt vielä tämäkin edellisen jatkoksi. Parin vuoden takaisessa Iltalehden artikkelissa Onko kovanaamainen Allan, 66, SM-liigan kaikkien aikojen väriläiskä? - ”Siellä se pelasi kaupoissa flipperiä mummojen kanssa” toimittaja Tomi Salomaa muistelee Allan Globenskyn Rauman vierailua ja on sitä varten haastatellut sen ajan kiekkopersoonia. Salomaa siteeraa mm. Kimmo Mäkeläisen Jatkoaika -artikkelin väitettä, jonka mukaan Globensky muistetaan parhaiten yrityksestään kuristaa KooVeen Arto Jokinen kaukalossa, ja myös Ässien Veli-Pekka Ketola sai kokea Globenskyn nyrkkien tehon. Veli-Pekka Ketola puolestaan muistelee käyneensä poikapainin jomman kumman, jo WHA-ajoilta tutun Tom Servissin tai Allan Globenskyn kanssa.

No, Ketola ei muista kumman, mutta minä muistan hyvin. Tuo episodi tapahtui Äijänsuolla täpötäyden katsomon edessä ja painikaveri oli nimenomaan Serviss. Aika vääristää muistikuvia, mutta suurin piirtein näin se meni. Ketola, ehkä paras sen hetken suomalainen jääkiekkoilija, suivaantui jostain, yleisön pilkkahuudoista tai Lukon pelaajien ärsytyksestä mistä lie, luisteli keskiympyrään, heitti kypärän ja hanskat jäähän ja alkoi huudella Servissiä tappelemaan. Serviss, joka Globenskysta poiketen ei ollut tappelija lainkaan, kierteli ja arasteli ensin eikä ihme, Ketola oli melkoinen karpaasi siihen aikaan, Pohjois-Amerikat käynyt mies. Mutta mentävä oli Kanadan pojan, vaikka tiesi häviävänsä sen matsin. Kamppailu oli lyhyt eikä siinä juuri lyöty. Ketola isompana ja vahvempana kotiyleisön pettymykseksi väänsi Servissin helposti alleen jäähän. Sieltä Serviss vielä naama jäässä Ketolan kokonelssonissa yritti huvittavalla tavalla muksia Ketolaa takayläviistoon. Se oli siinä se painiottelu.

Eli sen sijaan, että Ketola olisi saanut kokea Globenskyn nyrkkien tehon, taitaa totuus olla se, että Ketolan pelihousut saivat tuntea Servissin nyrkkien tehottomuuden. Voi olla, että jossain toisessa yhteydessä Globensky on Ketolaa kolhinut, mutta sitä en ole ollut todistamassa.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Roku

senilix

Jäsen
Muistaakseni myös Serviss hankittiin puolustajaksi, mutta löysi itsensä lähes välittömästi keskushyökkääjän tontilta. Kanadalaiseen tyyliin oli erinomainen aloittaja.

Hänelle oli hankittu ajopeliksi vanha sininen? kuplafolkkari. Sen jäätyneitä lukkoja sulattelin töihin lähtiessäni talven mittaan useita kertoja. Lukkosula tuntui olevan hänelle vieras käsite.
 

Defensor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Luvialta Paraisille
TPS:n Filip Windlertin pelejä Turkuhallissa katsellessani mietiskelin, olenko koskaan nähnyt huonompaa pakkia liigassa. Huonompaa en saanut päähäni, mutta hakematta tuli mieleen kausi 1977-1978 ja Lukon ensimmäinen "kanadalaisvahvistus" Allan Globensky. Googlailin miehen myöhäisemmät vaiheet ja paljastui mm., että nyt 68-vuotias Globensky tänä syksynä julkaissut omaelämänkerrallisen kirjan A Little Knock Won't Hurt Ya!, My Life as a Hockey Enforcer. Kirjan kuvaustekstistä ja tästä Montreal Gazetten kirja-arviosta selviää, että Globensky joutui jo juniorijoukkueessaan tahtomattaan tappelijan rooliin ja on joutunut siitä kärsimään fyysisesti ja henkisesti myöhemmin elämässään. Nykyisin hän toimii aktiivisesti sen hyväksi, että tappelut kiellettäisiin ja sen myötä päävammat vähenisivät jääkiekossa.

Lyhyesti referoiden noissa artikkeleissa ja tässä aikaisemmin julkaistussa Nick Gouletin blogitekstissä kerrotaan seuraavaa: Globensky oli innokas amerikkalaisen jalkapallon harrastaja ja olisi voinut tehdä siinä ammattilaisuran, mutta jääkiekosta sai vähän enemmän rahaa ja toisaalta nuoren miehen egoa hiveli, kun Montreal Junior Canadiensin katsojat mylvivät "On veut Globensky", me halutaan Globensky. Hänen tehtävänsä oli tapella ja suojella joukkueen parempia pelaajia kuten Gilbert Perraultia, pelitaidoillaan hän ei olisi koskaan joukkueeseen päässyt. Ura jatkui alasarjoissa, pääasiassa WHA:n farmissa NAHL:ssä (Maine Nordiques), jossa meno ja meininki oli usein kirjaimellisesti kuin Lämäri-elokuvassa. Globensky laskee tapelleensa 90 kertaa, aina vastentahtoisesti ja arvelee saaneensa 60-65 aivotärähdystä uransa aikana. Ammattilaisurana Globensky päätti pian Lukko-vuotensa jälkeen v. 1979 ja työskenteli uransa jälkeen palomiehenä ja jäähallin kentänhoitajana. Päävammoista johtuen hänellä on ollut monenlaisia ongelmia, avioeroja, alkoholiongelmia, vakavaa masennusta ja itsemurha-ajatuksia. Hän arvelee kärsivänsä samasta CTE-sairaudesta, joka vei Boogardit ja muut hautaan. Viimeaikoina asiat ovat olleet paremmalla mallilla ja hoitoprosessien ja uuden avioliiton myötä masennuskin on väistynyt.

Kirja näyttää olevan myynnissä vain tuolla kanadalaisen verkkolehden online storessa, saa nähdä miten kansainväliset toimitukset onnistuvat.

Nuoremmille palstaveljille ja -sisarille voisi tuosta kaudesta 77-78 vielä sen verran kertoa, että Lukko päätti palkata ensimmäiset pohjoisamerikkalaisvahvistuksensa kuulemma edellisen kauden valmentajan Tony Ottin innoittamana. Sieltä nämä sitten tulivat: Tom Serviss, keskushyökkääjä ja Allan Globensky, puolustaja. Serviss oli pelannut useamman kauden WHA:ssa ja oli jonkinmoinen pelimies liigassakin (36o 6+16 = 22p). Pelasi pääasiassa kolmosketun sentterinä, jossa laiturit olivat lähinnä divarimiehiä, kuten Sportista värvätty Hannu Vierimaa. Globensky sen sijaan herätti hämmästystä heti kättelyssä. Mies oli iso ja, kuten aika pian paljastui, vahva ja ilkeä, mutta luistelu ei kovin hyvin sujunut eteen- eikä varsinkaan taaksepäin ja täysi puukäsihän mies oli. Maalinedustaa Allan siivosi kyllä tehokkaasti, siihen ei vastustajan kannattanut pitkäksi aikaa jäädä torikokousta pitämään. Siellä jaettiin sananmukaisesti makuupaikkoja. Veli-Pekka Ketola, jolle Globensky oli WHA-vuosilta jäänyt mieleen, ihmetteli jossain haastattelussa, että mies oli Lukossa yllättävän rauhallinen enkä itsekään muista nähneeni Globenskyn varsinaisesti tapelleen kertaakaan. Tosin näin vain osan kotipeleistä enkä vieraspelejä lainkaan. Syy siihen oli varmasti se vastahakoisuus ja se, ettei häntä tainnut kukaan uskaltaa haastaa. Siihen aikaan liigassa ei juuri paljain nyrkein tapeltu enkä tiedä kuka sellainen nyrkkisankari olisi ollut, joka olisi niin pelottoman ja julmannäköisen kanukin kanssa lähtenyt tanssimaan. Semminkin kun huhuttiin, että Globensky oli aikaisemmin ollut nyrkkeilijä ja itsensä Muhammed Alin harjoitusvastustaja. Hyökkäyspäässä Globenskylla ei ollut mitään annettavaa, Yhden syöttöpisteen hän sai kauden aikana ja sekin tuntui paljolta.

Meidän nuorempien katsojien suosikki Allan Globensky ehdottomasti oli ja hän alkoi saada jo vähän kulttimainetta. Ehdottoman viihdyttävä pelaaja monella tavalla. Huhuttiin, että Lukosta Globensky lähti Australiaan pelaamaan ammattilaiskoripalloa, mikä lienee urbaanilegenda, mutta lahjakas koripalloilijakin hän tiettävästi oli. Esko Sahlstedt totesi jossain haastattelussa kutakuinkin, että Globensky oli lahjakas urheilija kaikissa muissa lajeissa paitsi jääkiekossa.

Olisi hauska kuulla muilta vanhemmilta palstalaisilta mietteitä tuosta kaudesta ja näiden kanadalaisvahvistusten edesottamuksista.
Sain luettua tuon Allan Globenskyn muistelmateoksen ja tässä pientä kirjallisuusarviota. Kirjassa Globensky kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan Montrealissa, vuosistaan alasarjojen goonina ja elämästään uran jälkeen. Kaikkiin vaiheisiin liittyy melkoisesti dramatiikkaa ja syntyy elämäntarina, joka ehdottomasti kannattaa kertoa. Kannattaa ilman muuta lukeakin, jos aihe kiinnostaa ja englanti taittuu sen verran, että saa perustekstistä selvää.

Jääkekkofriikille kirja sisältää muutamia mielenkiintoisia anekdootteja kiekkolegendoista. Globensky pelasi tai oli ainakin samaan aikaan jäällä sellaisten suuruuksien kanssa kuin Gilbert Perreault, Guy Lafleur, Gordie Howe ja monet muut. Maurice “Rocket” Richard yritti valmentajana opettaa hänelle rystylaukausta. Carl Brewerin hän yritti ajaa kylmäksi huonolla menestyksellä. Alasarjagoonin perusarjen kuvaus on kuitenkin ehkä se mielenkiintoisempi näkökulma. Samoin se, mitä liikkuu sellaisen miehen päässä, joka tietää joutuvansa tappelemaan joka ilta, kun kiekko putoaa ja peli alkaa.

Rauman vuottakin (1977-78) Globensky kuvailee muutaman sivun verran luvussa “Where fighting is taboo”. Raumalle hän päätyi entisen joukkuekaverinsa Tom Servissin pyynnöstä ja arveli aluksi Lukon kanssa sopimuksen tehneen Servissin tarvitsevan suojelua suomalaisissa kaukaloissa. No, se oli täysin väärä oletus. Asia selvisi heti ensimmäisessä pelissä, jossa hän nuiji Tampereen miehen jäähän maalin kulmalla. Esko Sahlstedt yksiselitteisesti kielsi häntä tappelemasta. Se sopi Globenskylle paremmin kuin hyvin, hän saisi keskittyä pelkkään pelaamiseen, kuten oli pitkään halunnut, mutta samalla siitä syntyi uusi ongelma. Suomessa pelattiin vauhdikasta taitokiekkoa isolla jäällä, johon hänen fyysinen pienen kaukalon pelityylinsä ei istunut lainkaan. Suomalainen monipuolinen taitoharjoittelu jo junioritasollakin oli hänelle uutta ja niitä harjoitteita hän kanadalaisen valmentajakaverinsa pyynnöstä kirjasi ylös ja lähetti eteenpäin. Vuosi oli mukava, mutta odotetusti Lukko kiitti yhteistyöstä kauden päätteeksi ja matka jatkui. Ei tosin ammattilaiskoripalloilijaksi Australiaan niin kuin huhu tuolloin kertoi, vaan takaisin Pohjois-Amerikkaan. Ei tuo Australia-kuvio täysin tuulesta temmattu ollut, Globensky nimittäin kertoo olleensa yhteydessä Australian jääkiekkoliigaan, koska siellä huhuttiin tarvittavan ulkomaalaisvahvistuksia. Asiasta ei kuitenkaan sen kummempaa valmista tullut.

Lukemistani jääkiekkomuistelmista tämä menee kärkisijoille. Tarinointi on rehellistä ja kaunistelematonta kuvausta aikakaudesta, jolloin jääkiekkoilu Pohjois-Amerikan alasarjoissa oli Globenskyn mukaan toimimista “hulluuden rajamailla”. Globensky osaa nähdä ilmiön osana laajempaakin ajankuvaa, mutta vaikka voimakkaasti kritisoikin niitä tahoja, jotka väkivallan kulttuuria ylläpitivät ja siitä hyötyivät, hän ei sen kummemmin saarnaa eikä uhriudu. Hän ymmärtää roolinsa sirkuksessa ja toteaa, että se mitä tapahtui, oli hänen omien tietoisten valintojensa seurausta. Päävammoista aiheutuneet monet ongelmat ja kriisitkin kuvataan ilman suurta katkeruutta tai itsesäälissä vellomista. Loppupuolella hän pohtii, valitsisiko toisin, jos saisi uuden mahdollisuuden. Vastaus ei ole itsestään selvä, mutta ehkäpä kuitenkin. Ja loppu on varsin onnellinen.

Rauman kaupunginkirjastossa on yksi kopio kirjasta lainattavana ja omaksi jos haluaa niin tuolta verkkokaupasta voi nyt jo tilata Suomeenkin.
 

Penaltyfox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raum Lehvälugo
Nostetaan tätäkin ketjua hiukan ylös....
Minua kiinnostaa tietää, missäköhän vaikuttaa nykyään Kajaanin veljekset Jonne ja Jarkko Hattunen? Olivat Lukossa 2004 alkaen ensin Ajunnuissa sitten liigassa. Jarkkohan voitti Suomen Mestaruudenkin Tepsin paidassa? Olivat aika velikultia...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös