TPS:n Filip Windlertin pelejä Turkuhallissa katsellessani mietiskelin, olenko koskaan nähnyt huonompaa pakkia liigassa. Huonompaa en saanut päähäni, mutta hakematta tuli mieleen kausi 1977-1978 ja Lukon ensimmäinen "kanadalaisvahvistus" Allan Globensky. Googlailin miehen myöhäisemmät vaiheet ja paljastui mm., että nyt 68-vuotias Globensky tänä syksynä julkaissut omaelämänkerrallisen kirjan
A Little Knock Won't Hurt Ya!, My Life as a Hockey Enforcer. Kirjan kuvaustekstistä ja tästä
Montreal Gazetten kirja-arviosta selviää, että Globensky joutui jo juniorijoukkueessaan tahtomattaan tappelijan rooliin ja on joutunut siitä kärsimään fyysisesti ja henkisesti myöhemmin elämässään. Nykyisin hän toimii aktiivisesti sen hyväksi, että tappelut kiellettäisiin ja sen myötä päävammat vähenisivät jääkiekossa.
Lyhyesti referoiden noissa artikkeleissa ja
tässä aikaisemmin julkaistussa Nick Gouletin blogitekstissä kerrotaan seuraavaa: Globensky oli innokas amerikkalaisen jalkapallon harrastaja ja olisi voinut tehdä siinä ammattilaisuran, mutta jääkiekosta sai vähän enemmän rahaa ja toisaalta nuoren miehen egoa hiveli, kun Montreal Junior Canadiensin katsojat mylvivät "On veut Globensky", me halutaan Globensky. Hänen tehtävänsä oli tapella ja suojella joukkueen parempia pelaajia kuten Gilbert Perraultia, pelitaidoillaan hän ei olisi koskaan joukkueeseen päässyt. Ura jatkui alasarjoissa, pääasiassa WHA:n farmissa NAHL:ssä (Maine Nordiques), jossa meno ja meininki oli usein kirjaimellisesti kuin Lämäri-elokuvassa. Globensky laskee tapelleensa 90 kertaa, aina vastentahtoisesti ja arvelee saaneensa 60-65 aivotärähdystä uransa aikana. Ammattilaisurana Globensky päätti pian Lukko-vuotensa jälkeen v. 1979 ja työskenteli uransa jälkeen palomiehenä ja jäähallin kentänhoitajana. Päävammoista johtuen hänellä on ollut monenlaisia ongelmia, avioeroja, alkoholiongelmia, vakavaa masennusta ja itsemurha-ajatuksia. Hän arvelee kärsivänsä samasta CTE-sairaudesta, joka vei Boogardit ja muut hautaan. Viimeaikoina asiat ovat olleet paremmalla mallilla ja hoitoprosessien ja uuden avioliiton myötä masennuskin on väistynyt.
Kirja näyttää olevan myynnissä vain tuolla kanadalaisen verkkolehden online storessa, saa nähdä miten kansainväliset toimitukset onnistuvat.
Nuoremmille palstaveljille ja -sisarille voisi tuosta kaudesta 77-78 vielä sen verran kertoa, että Lukko päätti palkata ensimmäiset pohjoisamerikkalaisvahvistuksensa kuulemma edellisen kauden valmentajan Tony Ottin innoittamana. Sieltä nämä sitten tulivat: Tom Serviss, keskushyökkääjä ja Allan Globensky, puolustaja. Serviss oli pelannut useamman kauden WHA:ssa ja oli jonkinmoinen pelimies liigassakin (36o 6+16 = 22p). Pelasi pääasiassa kolmosketun sentterinä, jossa laiturit olivat lähinnä divarimiehiä, kuten Sportista värvätty Hannu Vierimaa. Globensky sen sijaan herätti hämmästystä heti kättelyssä. Mies oli iso ja, kuten aika pian paljastui, vahva ja ilkeä, mutta luistelu ei kovin hyvin sujunut eteen- eikä varsinkaan taaksepäin ja täysi puukäsihän mies oli. Maalinedustaa Allan siivosi kyllä tehokkaasti, siihen ei vastustajan kannattanut pitkäksi aikaa jäädä torikokousta pitämään. Siellä jaettiin sananmukaisesti makuupaikkoja. Veli-Pekka Ketola, jolle Globensky oli WHA-vuosilta jäänyt mieleen, ihmetteli jossain haastattelussa, että mies oli Lukossa yllättävän rauhallinen enkä itsekään muista nähneeni Globenskyn varsinaisesti tapelleen kertaakaan. Tosin näin vain osan kotipeleistä enkä vieraspelejä lainkaan. Syy siihen oli varmasti se vastahakoisuus ja se, ettei häntä tainnut kukaan uskaltaa haastaa. Siihen aikaan liigassa ei juuri paljain nyrkein tapeltu enkä tiedä kuka sellainen nyrkkisankari olisi ollut, joka olisi niin pelottoman ja julmannäköisen kanukin kanssa lähtenyt tanssimaan. Semminkin kun huhuttiin, että Globensky oli aikaisemmin ollut nyrkkeilijä ja itsensä Muhammed Alin harjoitusvastustaja. Hyökkäyspäässä Globenskylla ei ollut mitään annettavaa, Yhden syöttöpisteen hän sai kauden aikana ja sekin tuntui paljolta.
Meidän nuorempien katsojien suosikki Allan Globensky ehdottomasti oli ja hän alkoi saada jo vähän kulttimainetta. Ehdottoman viihdyttävä pelaaja monella tavalla. Huhuttiin, että Lukosta Globensky lähti Australiaan pelaamaan ammattilaiskoripalloa, mikä lienee urbaanilegenda, mutta lahjakas koripalloilijakin hän tiettävästi oli. Esko Sahlstedt totesi jossain haastattelussa kutakuinkin, että Globensky oli lahjakas urheilija kaikissa muissa lajeissa paitsi jääkiekossa.
Olisi hauska kuulla muilta vanhemmilta palstalaisilta mietteitä tuosta kaudesta ja näiden kanadalaisvahvistusten edesottamuksista.