Myönnän heti, etten luultavasti osaa katsoa objektiivisesti Karjalaisen pelaamista. Välillä pelaa yksittäisiä tilanteita todella hyvin ja laadukkaasti. Mutta sitten taas saattaa pelata seuraavat viisi rutiinitilannetta aivan päin helvettiä. Tähän kun lisätään se, että häneltä voi hetkenä minä hyvänsä tulla joku aivopieru, kuten tarpeettoman kova ja vaarallinen taklaus aivan väärässä paikassa, mulla on vaikeuksia Karjalaisen kanssa. Todella ristiriitainen pelaaja kyseessä. Lahjoja on riittävästi, mutta tietynlainen levottomuus paistaa läpi edelleen, vaikka mun mielestäni enää ei pitäisi. Hyökkäyssuuntaan osaa välillä todella hyvin haistella mestoja, tosin lähinnä itselleen, mutta silti ja tästä puolesta tykkään kyllä.
Mutta kyllä mä kaikkein mieluiten ottaisin sellaisen Miro Karjalaisen, joka tekee rutiinihommat perusvarmasti ja eleettömästi, ilman turhanpäiväistä ja aika usein myös noloa uhoa. Oikeasti kovien jätkien ei tarvitse lisätä mitään ylimääräisiä krumeluureja toimintaansa, he ovat uskottavia ilmankin. Mä luulen, että Karjalaisella on vähän sellaista HIFK-lisää omien korvien välissä ja se on vähän kääntynyt jo fanien silmissä häntä itseään vastaankin, kun ajat ovat muuttuneet. Mutta totta kai toivon Karjalaiselle hyviä pelejä ja onnistumisia, sehän on kaikkien etu.