Hyviä fiiliksiä ja muistoja on jäänyt ainakin seuraavista paikoista:
Tallinnan vanha kaupunki aamuvarhaisella:
Koin yhden eriskummallisimmista kokemuksistani täällä. Olen ainakin kerran jo kertonut palstalla, mutta menköön lyhyesti myös tässä yhteydessä. Saavuimme aamulautalla, joten vanhan kaupungin kujat olivat tyhjinä suomalaisista. Paikallisiakaan ei juuri ollut ruuhkaksi asti, joten saimme rauhassa tirkistellä pienimmätkin sivukujat. Eräällä sellaisella tihrustin seinään kaiverrettuja kirjoituksia, kun jostain alkoi kuulua kitaran soittoa, sellaista luuttumaista meininkiä. Kuja oli kapea ja talot korkeita, enkä nähnyt käytännössä mitään nykyaikaan viittaavaa ympärilläni. Samassa pienen matkan päässä yhdestä ovesta ponkaisi munkin kaapuun pukeutunut jannu kujalle, hiuksetkin ajeltu päälaelta paljaaksi, ja siitähän minä sitten vaivuin aivan täydelliseen ekstaasiin. Todella erikoislaatuinen hetki, aikamatka vailla vertaa.
Jerusalem, Israel:
En erityisemmin tunne vetoa Lähi-itään, mutta täytyy silti myöntää, että eri uskontojen pyhät paikat sekä erityisesti Vainojen museo saivat pikku-sampion mietteliääksi.
Paikallisliikenteen bussi, Mosel-jokea mukaileva pikkutie, Saksa:
Matkoilla on hauska saada edes pientä kosketuspintaa paikalliseen elämäntapaan. Marketit, pikkukahvilat ja julkinen liikenne turistirysien ulkopuolella ovat monesti hyviä tällaiseen tarkoitukseen. Em. tilanne oli varsin hauska erityisesti siksi, että samaan bussiin hyppäsi mukaan nousuhumalainen saksalaisseurue, joka hoilotti jotain juomalauluja. Ehkä tapahtumapaikalla oli osansa siihen, etten kokenut tilannetta häiritsevänä, vaan tunnelma oli todella hieno, kun laskeva aurinko venytti viiniviljelmien varjoja, laulu raikui ja me vaimoni kanssa ihmettelimme vuoroin laulajia ja vuoroin maisemia.
Fiskarsin ruukkialue, Pohja, Länsi-Uusimaa:
Hieno miljöö, käsityöläishenkeä. Niitä paikkoja, joissa saa halvan aikamatkan.
Jyväskylän keskustan alue kesäisin klo 20:
Iltasoitosta on jäänyt todella hyvä muisto. Ihastuimme siihen koko perheenä ja viimeksi viime viikolla tyttäreni kysäisi, että kuuluuko täälläkin (Lohjalla) torvi, kun horisontissa näkyi joku tornimainen rakennelma. Ei ehkä kovin eksoottinen miljöö, mutta jollain tapaa se leppoisa fiilis kävelykadulla kahdeksan aikaan on piirtynyt mieleeni todella voimakkaasti.
Pieksämäki:
Vanhaan kotikaupunkiin saapuminen etenkin etelän suunnasta tuo edelleen tietyn kaihon ja vanhat muistot mieleen. Samat vanhat tönöt ottavat vastaan, ja varmaan joka kerta muistan mainita vaimolleni, että tuossa asui paras kaverini ja tuossa sai aikoinaan kaupungin parhaat pizzat.